Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2015.

Ramin kuntopolulla, Muurame

Ramin kuntopolku on noin 3,5 kilometrin pituinen, Muuratsalon kallioille kohoava reitti. Muuramen puolelle Muuratsaloa sijoittuvasta luonto- ja kuntopolku on nimetty sen isän Raimo Niemisen mukaan, jonka kotitalo oli vuosikymmeniä polun lähtöpaikan lähellä Kultalassa. Nieminen veti maastossa kävelyretkiä ja piti pitkään kuntopolusta huolta, jopa luomalla polulta lumia talvisin. Reitin erikoisuus on Tapion alttariksi nimetty  siirtolohkare.
Matka Ramin kuntopolun lähtöpaikkaan oli hieman mielenkiintoinen, sillä viimeistä tienpätkää tai levikkeitä ei ollut aurattu ja pienellä jännityksellä ajoimme lumeen jääneitä renkaanjälkiä pitkin Lullinvuorentietä ylemmäs. Huomasin kyllä Ramin kuntopolkua ja Tapion alttaria markkeeraavan, tien varressa kallellaan olevan opastaulun, mutta siinä ei auton kääntäminen onnistunut. Kauempana tehdyn käännöksen jälkeen lapioimme kulkupelille parkkipaikan tähän tienhaaraan ja lähdimme sitten maastoon. Lumikenkiä ei ollut matkassa, sillä olimme arvioineet ett…

Puijon pakkasessa, Kuopio

Pakkaspäivä Kuopiossa. Alkoi heti tehdä mieli Puijon maisemiin - on niin harvoin tilaisuutta nauttia aurinkoisesta, kirpsakasta talvikelistä tässä kaupungissa. Koska onnekkaasti tuli vastaan Kuopion kaupungin infopiste torin alla ja sieltä löytyi Puijon ulkoilukartta avuksi, ajaa päräytimme jyrkkää mäkeä ylös ja käännyimme ennen näkötornia rinteestä oikealle ja pysäytimme Antikkalan P-paikalle. Liikkeellä näytti olevan ainoastaan hiihtoväkeä, mutta elättelimme toivoa, että karttaan merkitty kahden kilometrin pituinen Konttilan kierto -niminen reitti olisi mahdollista kulkea myös talvisäässä jalkaisin.
Lumiset kuuset poseerasivat valloittavasti auringossa. Jospa vaikka auringonsäteet sulattaisivat vähän lunta oksilta, etteivät oksapoloiset napsahtelisi lumikuorman alla poikki.
Antikkalasta reitti lähti aurattua tietä pitkin kohti Konttilaa. Metsien välissä olevasta aukosta näkyi pilkahdus Kallavedestä. Tässä kelpo pakkasessa ei kyllä tehnyt yhtään mieli istahtaa erittäin viileän näköi…

Talvikävely Vuori-Kalajalle, Rautalampi

Etelä-Konneveden kansallispuiston maisemissa olen kulkenut aiemmin vain vesitse. Joulun jälkeen alkoi tehdä mieli pikku retkelle tuoreen kansallispuiston maisemiin, joten pakkasimme eväät reppuun ja suuntasimme Rautalammille kohti Törmälän loma- ja kurssikeskusta, mistä pääsee Kalajanvuoren reitille. Törmälän P-paikalta löytyy myös alueen kartta ja tietoa kansallispuistosta.
Koska lunta ei ollut vielä järin paljoa, emme varustautuneet lumikengillä lähtiessämme. Olin luottavainen sen suhteen, että joku muukin olisi tallonut polkua sunnuntaipäivänä. Jälkiä polulla näkyikin, mutta oli silti fiksu veto laittaa säärystimet lahkeiden päälle, etteivät kengät turhaan haukkaisi lunta.
Alkumatkan kävelimme pitkin lumen peittämää metsäautotietä, seuraten muutamia edellämme kulkevia jalanjälkiä. Jalkojen alla oli rapea pakkaslumi, jota on miellyttävää astella, vaikka lumipolku ei olekaan tasainen.
Lumen peittämä metsä oli satumaisen kaunis, niin kuin aina. Toki täällä voivat oksat rusahdella poik…

Sarvenperän luontopolku, Jyväskylä

Sarvenperän metsissä (Pohjois-Korpilahdella, alle 10 kilometrin päässä Kuohulta) kiemurtelee noin neljän kilometrin mittainen luontopolku, joka on paikallisen kyläyhdistyksen väen ylläpitämä. Tätä polkua ei löydy Jyväskylän kaupungin luontopolkujen listauksesta tai nykyisistä ulkoilukartoista, joten sinne on osattava ihan itse. Olin luottavaisesti olettanut, että luontopolulle olisi viitoitus Sarvenperäntien varresta, mutta koska sellaista ei osunut silmiin, oli pysäytettävä auto ja otettava netti avuksi. Sarvenperän kyläyhdistyksen nettisivuilta löytyi pienellä hakemisella karttapiirros, jonka avulla suunnistimme korsun lähitienoille. Karttapiirros oli tosin ehtinyt vanhentua; entinen Kumpulantie on nykyään Silokunnaantie. Silokunnaantietä seuraamalla viitoitus sekä luontopolulle että korsulle kuitenkin löytyy.
Retken aikaan lunta oli metsässä vain aavistus ja sammalten vihreys lumosi minut jälleen kerran. Näitä sävyjä kun ei kaupunkimaisemissa oikein näe. Puunrunkoon kiinnite…