Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

Savitaipale: Daniel Europaeus

Kuva
Kalevalan päivä , Savitaipale. Savitaipaleen oma poika, David Emmanuel Daniel Europaeus (1820-84), on noussut viime aikoina parrasvaloihin kantaesityksensä tänä iltana saaneen Europaeus -näytelmän vuoksi. Herran nimi ei liene järin tuttu, mutta tämä runonkerääjä, kielentutkija, muinaistieteilijä ja toimittaja on ajankohtainen erityisesti tänään, liittyyhän hänen varhaisen uransa työ nimen omaan Kalevalaan. D.E.D. Europaeus sai vuonna 1985 Savitaipaleen kunnalta kunnianosoituksena nimikkoaukion aivan kauniin kivikirkon liepeiltä. Aukio ei ehkä niinkään silmää säväytä - se on lähinnä parkkipaikka - mutta onhan sen laidalla sentään graniittimuistomerkki. Aukion laatassa mainitaan erityisesti Kalevalan Kullervo-runot. Europaeus opiskeli yliopistossa suomea, avusti Elias Lönnrotia sanakirjatyössä ja innostui myös runonkeruusta niin, että teki peräti seitsemän runonkeruumatkaa Karjalaan vuosina 1845-54. Kotihinsa muut menevät / majoillensa matkoavat /  Mull' on korvessa koti

Linnansaari: jääkävelyllä

Kuva
Oravista pääsee kesäisin esimerkiksi veneellä tai meloen Linnansaaren kansallispuistoon , mutta talviretkikin onnistuu mainiosti, jäitä pitkin. Jopa tänä vuonna, vaikka helmikuun loppu on ollut näin omituisen leuto. Retkiluistelijoita ja potkurikansaa hemmotellaan erinomaisella, huolletulla reitillä , jonka käyttöoikeuden saa kun lunastaa lähtöpaikasta (Oravi tai Rantasalmi) reittilipun (2014: 8 e/päivä). Lauantaina 22.2. on Linnansaaripäivä ja olemme aikoneet sen kunniaksi käydä kansallispuiston pääsaaressa potkureilla, mutta keli tekee tepposet: retkiluistelurataa ei ole kannattanut vielä aamusta aurata, koska tuuli olisi pöllyttänyt lumet saman tien takaisin. Aura-auto lähtee liikkeelle arviolta puolen päivän jälkeen, kunhan tuuli on hellittänyt tarpeeksi ja lämpötila kohonnut aamuisesta pikkupakkasesta. Luonnon armoilla tässä ollaan.  Siispä varasuunnitelma käyttöön eli jalat alle. Linnansaareen voi hyvin mennä kävellenkin, merkittyä kelkkauraa pitkin. Matkaa k

Jyväskylä: Väinönkadun varrelta

Kuva
Kävelen hissukseen Vapaudenkadulta Väinönkatua ylöspäin. Kadun toisella puolella ei ole enää "maitolaituria" , hassua modernia pömpeliä, mutta jotain kivoja yksityiskohtia Väinönkadun varrelta aina löytyy. Kuten nämä Alvar Aallon työväentalon pariovien mainiot ovenkahvat, joilla on kummallakin oma sateensuoja yllään. Työväentalon Aalto-salin oven yllä sisäänkäyntiä suojaa hieno, värikäs katos siroine kannatinpylväineen. Kun ajattelen Alvar Aaltoa, ei ensimmäisenä tule mieleen näin pirteitä väriyhdistelmiä, vaan ennemminkin hillitty värimaailma ja erityisesti valkoinen väri. Onneksi hänen arkkitehtiuransa alusta on säilynyt näitä toisenlaisiakin töitä. Seuraavassa korttelissa torille päin on portaikko, josta voi nousta Kauppalaispihalle ja oikaista siitä Asemakadulle. Rappusten viereinen katutaideteos lie luvan kanssa tehty, mutta se on jo pahasti rapistunut ja työ päälle on vetäisty epätaiteellisia raapustuksia. Vastapäätä edellisiä rappusia voi puolestaan katsa

Jyväskylä: Ladun maja - Muurame

Kuva
Kolmisoppisen yllä on pilvipeite, jossain siellä takana aurinko. Ladun majalla ovat paikat lukossa, huusseja lukuun ottamatta. Pakkasta on -12 °C; mukava keli.  Majalta voi jatkaa kävelyä moneen suuntaan, myös Muurameen. Normaalitalvina Muuramen reitti on näin tammi-helmikuussa hiihtäjien käytössä, mutta tällä retkellä ei ole pelkoa ladun tallaamisesta. Ei uskoisi, että tämä retki-iltapäivä todellakin osuu tammikuun loppupuolelle. Mieluusti tähän aikaan katselisi hankea eikä vähäisen lumen alta pilkottavaa maata. Latua pitkin Muurameen olisi matkaa noin 11 kilometriä, mutta kävelyreitistä ei voi etukäteen olla ihan varma. Se selviää matkalla. Kuusikon jälkeen tulen Kolmisoppisen eteläosaan, hakkuuaukean laitaan. Ainoa viitta osoittaa Keljonkankaan suuntaan, joten kaivan kartan taskustani ja varmistan, että Muuramen polku jatkuu suoraan eteenpäin. Voi tätä maiseman kauneutta! Pakkaspäivät hakkaavat loskakelin mennen tullen. Tällaisten risteysten takia minulla o

Jyväskylä: Rainer-kuusi ja Ladun Maja

Kuva
Olen lähtenyt kävelemään Myllyjärveltä kohti Ladun Majaa. Kävelytie on jäänyt jo taakse ja askellan pitkin piennarta; onneksi tähän suuntaan kulkiessa tien laidassa mahtuu kulkemaan kohtalaisesti, eivätkä autot pyyhkäise ihan sentin päästä ohitse. Kun Mustankorkean kaatopaikan risteyksen kohdalla vastaan tulee myös käsin tehty puukyltti, yllätyn iloisesti, sillä en ole yhtään muistanut, että tällä kävelymatkalla olisi mitään spesiaalia. Mutta onhan täällä: jättiläiskuusi . Siispä käännyn Ronsuntaipaleentieltä vasemmalle. Eihän jättiläiskuusta voi vastustaa. Ja onhan sillä nimikin: Rainer. Yhä jännittävämpää! Jälleen käännös vasempaan; seuraan edellisen kulkijan jalanjälkiä lumessa alamäkeen. Ympärilläni on luonnollisesti vanhaa kuusimetsää. Lyhyen matkan päässä tämä Rainer-jättiläiskuusi jo odottaakin. Kuusikossa on lukuisia muitakin tukevia kuusia, mutta tämä yli satavuotias yksilö on mitattu tilavuudeltaan Suomen suurimmaksi kuuseksi vuonna 2007 . Opasteessa kehotetaan hala

Jyväskylä: jäätaidetta Wivin pihassa - illalla

Kuva
Jääveistostaiteilija Anssi Kuosa on kertonut lauantaisella päivävisiitillä Kauko Sorjosen pihaan että tuoreet taideteokset valaistaan led-valaistuksella. Sunnuntain aamulehdestä paljastuu, että jääveistosnäyttelyn avajaisia vietetään vasta 9.2. päivän iltana. Siispä uusi yritys silloin ja ilokseni liekki palaa portin pielessä, kutsuu sisään. Pihassa hehkuvat vihreät valot ja jää kimmeltää jännittävästi. Jääteoksia on esillä yhdeksän kappaletta. Kun kierrän katsomassa taideteokset, huomaan että jäämustekala ei ole kestänyt vesikeliä. Se on luovuttanut paikkansa jalustalla toiselle työlle. Jääilves on vaanimassa pahaa-aavistamatonta saalista. Täplien kohdalla on kuitenkin jo havaittavissa lauhan sään jälkiä. Vesipisarat ilmatilassa pitäisi kieltää visusti jääveistosnäyttelyiden aikaan! Valaanruoto erottuu värivalojen ansiosta vielä paremmin kuin harmaan päivän valossa. Talvipuutarhan edessä jäähylje katsoo ihmeissään edessään seisovaa, puusauvaan nojaavaa miestä, joka vie