Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2013.

Mattilanniemen Weimar-Chicago

Mattilanniemessä, Jyväskylän yliopiston punatiilisen kampuksen ja Rantaraitin välissä, nyt vielä jähmeästä unestaan heräilevällä nurmikolla lekottelee joukko valkoisia veistoksia. Tai siis paremminkin yksi veistoskokonaisuus, Jaakko ValonWeimar-Chicago (1991). Iltapäivän auringossa valkoinenkin tekee mustan varjon.
Valkobetonista tehdyt työt on siinä mielessä helppo ohittaa lähes huomaamatta, että ne eivät ole aivan kulkuväylän, esimerkiksi kävely/pyörätien vieressä, vaan keskellä nurmikkoa. Näinköhän veistoksia käytetään joskus lekottelualustana, eväspöytänä tai kiipeilytelineenä vai saavatkohan ne olla ihan kosketukselta rauhassa? Tämä tuo hieman mieleen lepotuolin. Tai madon, joka työntää edellään neliskanttiseksi jähmettynyttä kaveriaan.
Huomaan hakevani abstraktista veistoskokonaisuudesta muotoja, joilla olisi nimi, tai jotain mikä näitä kaikkia yhdistäisi, muukin kuin kuin väri ja materiaali. Tässä voisi olla R-kirjain ylösalaisin, yhdistettynä reiättömään P-kirjaimeen...
Ja tä…

Jyväskylä: kevätpäivän ohikulkua

Kala kylpee turkoosina säkenöivässä vedessä, siis melkein kuin etelän mailla. Missä tämä pieni kivikalanen polskii?
Sunnuntaikalastaja yrittää saada kalaa ottamaan onkeensa Oikokadulla, Mäki-Matin perhepuiston naapurissa. Pitkäkadun puolella päivystää muutama muu kivihahmo, lisää kivihahmoja löytyy niin perhepuistosta kuin sen  Voionmaankadun puoleisella laidalta. Onkohan asialla ollut kuvataiteilija Kari Alonen? Nimilaattaa ei näy.
Jatkan matkaa Norssin takaa halki Jyväskylän yliopiston edelleen ison remonttitouhun kourissa olevan Seminaarinmäen kampuksen. Enää en pysy perässä, mitä rempataan milloinkin; muovihuppuja ja suljettuja reittejä riittää. Pujahdan Villa Ranan hiljaiseen puutarhaan. Punatiiliaidan viereinen puu on saanut kaverikseen nöyrästi kumartelevan varjopuun.
Villa Ranan puutarha on kokenut todellisen muodonmuutoksen, enkä tarkoita sitä että lumet ovat sulaneet. Rinnemaisemaa on pengerretty, laajalle levinneet ruusupensaat poistettu.
Viime vuonna maan peittämistä opet…

Keski-Suomen luontomuseolla

Keski-Suomen luontomuseon rakennus on monelle tuttu, vaikka itse museo ei ehkä olekaan. Jyväskylän yliopiston museoon yhtenä osana kuuluva luontomuseo on harvinaisen hienossa paikassa: kaupungin keskustan yllä, huippupaikalla Harjun laella - Vesilinnassa. Luulenpa, että harvan luontomuseon yläkerrasta löytyy erinomaista ravintolaa ja vieläpä näkötornia. Urbaanin ympäristön keskellä oleva Harju on omanlaisensa lähiluontokeidas, niin ulkoilijoiden kuin frisbeegolfaajien iloksi.
Toki on yleensä mukavampi liikuskella itse luonnossa kuin vitriinien seassa, mutta Vesilinnan alakerrassa olevassa luontomuseossa voi nähdä läheltä sellaisia eläimiä, joita ei ainakaan näin rauhallisina helposti kohtaa. Ilvestä en muista nähneeni kuin lapsena eläinpuistossa. Osa täytetyistä eläimistä on lasin takana, osa taasen on sijoitettu vielä lähemmälle katseluetäisyydelle. Silmät kannattaa pitää auki joka suuntaan, myös lattiaa ja kattoa kohti.
Museokierroksella olevan perheen tytär osoittaa kookasta sarv…

Jyväskylä: Runoisa taidekävely

Sade vihmoo naamalle, kun kävelen kohti Viitaniemeä kumisaappaissani. Olen varustautunut sekä ulkoiluun että sisäilyyn runoja ja taidetta yhdistävällä kierroksella, jonka alkamispaikka on Galleria Variantti.
Luotsaajamme Minna Joenniemi käynnistää runo-taideretken, jonka aikana meidän osallistujien ei oleteta olevan hiljaa ja paikoillamme. Mauri KuitulanPerintömetsä-näyttelyn töihin tutustumme sekä töitä tarkastelemalla että runoja kuuntelemalla. Pääosin etenemme Galleria Variantissa niin, että yleisö valitsee työn, jolle valitaan runokirjasta sivunumerolla arvottu runo.

Saamme kokea, millaisia runo-teospareja syntyy ja miten eri tavoilla voi katsoa teosta, kun ensin sen vieressä luetaan yksi runo, sitten toinen. Maalaus saa uudenlaisia merkityksiä ja tulkintoja verrattuna siihen, että niitä katsoisi ilman kuultua tarinaa. Joenniemi esittelee Galleria Variantissa runojaan lausuvan runoilijan: Suvi Valli.
Liikumme gallerian kahdessa salissa, aina valitun maalauksen luo ja kuuntelemme …

Jyväskylä: Äkkigalleria 18

Osoitteessa Yliopistonkatu 21, Jyväskylä, on kuhinaa alkuillasta perjantaina. Kapoisen näyteikkunan edessä on hymyilevää ja rupattelevaa väkeä, sisälle on pieni jono. Katutapahtuma? Tavallaan. Tämä on Äkkigalleria 18. Ja menossa ovat näyttelyn avajaiset, jotka ovat levittäytyneet tilapäisgalleriasta ulos asti.

Huoneistossa on aiemmin ollut Pasi Torkkelin kultasepänliike, joka nyt toimii toisaalla. Leikittelen mielessäni ikkunan tekstien kirjaimilla.
Viikon Jyväskylän-residenssissä viettäneet Janne Nabb ja Maria Teeri (Äkki18) ovat vallanneet pikkuruisen valkoisen huonetilan Äkkiresidenssin näyttelylleen. Pujahdamme sisälle ja yritämme löytää sekä jalan- että katsomisen sijaa niukoista neliöistä, joihin on kuitenkin onnistuttu mahduttamaan moniaita juttuja. Kattoon on ripustettu jännä muovitilkkupeite, kuin riippumatto ikään, mutta sepä onkin vedenkeräin. Sulamisvedelle. Tip, tip, tip. Ainakin vielä nyt verkkopusseissa on sulavaa jäätä, josta tipahtelee vesipisaroita muovivaatteen syl…

Leivonmäen lumikenkäretki

Leivonmäen kansallispuisto on nyt juhlatunnelmissa: tämän keskisuomalaisen kansallispuiston perustamisesta on kulunut 10 vuotta. Niin se aika vierii. Puiston perustamisen aikoihin vuonna 2003 Leivonmäen kunta oli vielä itsenäinen, mutta se liitettiin Joutsaan vuoden 2008 alusta.
Saavun Selänpohjan puoleiselle autiolle parkkipaikalle aamukymmenen tienovilla. Puiston tunnuseläin, kehrääjä, ei ole sekään vielä liikkeellä - lintuset talvehtivat lämpimämmillä seuduilla. Nappaan lumikengät kainaloon, valitsen infotaulun kartalta reitin ja katson Harjunkierroksen reitin alkua. Pärjäisikö sittenkin niitä ilman? Hmm, ehkä on sittenkin mukavampi, että kenkä ei uppoa yllättäen hankeen.
Harjukierros ohjaa minut luonnollisesti harjumaisemaan. Onkohan suppien pohjalla lumen alla kosteaa suota vai kuivaa kangasta? Lumella on jo hitusen verran puista tippuneita neulasia ja muuta keväthangen roskaa, mikä kertoo talven loppusuoran häämöttävän.
Pienten tassunjälkien ohella lumelta löytyy myös yksittäis…