Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2013.

Korpilahti: Vaarunvuoret

Vaarunvuorten luonnonsuojelualue sijaitsee Korpilahden komeissa maisemissa. Paikan löytää helposti, sillä se on Kärkisten sillan kautta kulkevan, Korpilahden ja Joutsan välisen maantien varrella. Vaarunvuorten maisemiin pääsee tutustumaan noin neljän kilometrin luontopolulla. Edelliset kulkijat ovat liikkuneet edelläni ilman lumikenkiä, mutta koskaan ei voi tietää, minne asti jäljet kantavat; parempi siis ottaa lumikengät esille.
Opasteet ja edelläni kävelty ura ohjaavat kulkemaan reittiä myötäpäivään. Kuten aina, saa puhtaan valkoisen lumen peittämä metsä mielen rauhoittumaan, kun astelen hiljaisuudessa eteenpäin. Kun pieni tuulenvire osuu kuusen yläoksiin, tömähtää hangelle välillä hyvin paikallinen hiutalekuuro, kun oksat vapauttavat lumikuormaansa.
V niinkuin Vaarunvuoret. Ohitan mäntyä puskevan suolämpäreen, sitten edessä on pieni Särkijärvi, jonka rannoilla kasvaa lukuisia katajia. Särkijärven toisessa päässä odottaa reitin nuotiopaikka.
Hmm, tulipaikka ja sen viehko latomainen …

Jyväsjärven jäällä

Lämpötila on täydellinen talvikävelyyn, vaikka aurinko ei jostain syystä yllä tänään eteläistä Suomea ylemmäs (siellä nautitaan kirkkaasta sinitaivaasta...). Rantaraitti vetää ensin puoleensa, mutta - sehän on aina siinä. Siis jäälle! Valitsemme Lutakosta lähtiessä polun, joka vaikuttaa johtavan mahdollisimman pitkälle vastarannalla. Ensimmäisenä "poikkeamana" vastaan tulee neliskanttinen avanto, joka ei vaikuta pilkkiavannolta, mutta on liian yksinäinen ollakseen talviverkkoja varten sahattu. Lankkuihin on kiinnitetty lämiskät, joista toisessa on kryptinen numerosarja, toisessa puhelinnumero. Mysteeri. Avantotutkimusasema?
Jatkamme matkaamme keskemmäs Jyväsjärveä. En ole tullut koskaan käyneeksi Jyväskylän yliopiston tutkimuslautta Ainon luona, vaikka se on hoitanut tutkimustehtäväänsä paikassa jo useita vuosia. Aino on automatisoitu järvimittausasema, joka tarkkailee säätä ja vettä jatkuvasti. Katsoa saa, mutta ei koskea.
Jäällä kävely ei ole tähän aikaan talvea välttämä…

Rotkoretki vai tornituokio?

Kun maass' on hanki, järvet jäässä ja aletaan mennä hissukseen kevättä kohti, tulee väliin jokunen lauhempi päivä ja kenties aurinkokin jaksaa laiskasti raottaa sammuneita silmiään. Metsien kätköissä kalliorotkojen rinteillä jäämassat kasvavat. Niin kirkkaat kuin sameat jääpuikot lisääntyvät ja keräävät kokoa sekä pituutta. Jos luonnon jäämuodostelmat viehättävät, mikä onkaan parempi aika kuin helmi-maaliskuu tehdä pieni retki johonkin läheiseen rotkolaaksoon!
Jyväskylän lähitienoilta kalliorotkoja löytyy useitakin, esimerkiksi Laukaan Hitonhauta tai vähän pohjoisempaa Sumiaisten Hitonhauta. Retkellä pärjää parhaiten lumikengillä, mutta Laukaan Hitonhaudan polku pysyy joskus auki myös talvella, jos kävijöitä riittää paljon. Entä Jyväskylästä etelään? Jämsän Synninlukko on vähemmän tunnettu rotkolaakso, mutta visiitin väärti, äskettäisen retken perusteella.
Jos mielii korkeammalle, upeita maisemia löytyy Unescon maailmanperintökohde Struven ketjuun kuuluvia kohteista. Korpilahden …

Laukaa: Jäätä ja lunta Järvilinnassa

Laukaassa Leppäveden rannalla sijaitseva Järvilinnan taidekeskus isännöi 10.-14.2. 2013 jääveistoskilpailua, jonka teokset koristavat edelleen tilan pihapiiriä. Järvilinnassa on näiden sään armoilla olevien taideteosten lisäksi esillä taidetta myös päärakennuksen (1891) tiloissa sekä pihapiirin taiteilijoiden työtiloissa.
Aika moni muukin on tullut ihastelemaan - ja syystä - näitä uniikkeja jääveistoksia, jotka kutsujoukkueet eri maista taiteilivat muutaman vuorokauden kuluessa. Ystävänpäivän teemaa heijastavan kisan voitti Mongolian joukkue (Lkhagvadorj Dorjsuren ja Bayarsaikhan Bazarsad) hauskalla ja tarkalla Suudelma (Kiss) -teoksellaan. Yksityiskohtia veistoksesta ei puutu: kosiohärän häntä on solmussa, pusua kainostelevalla lehmällä on kaunis kaulakoru... Käymme kahvilassa kaakaolla. Sitten lumikengät kainaloon ja metsäretken reittiä etsimään!
Kävelemme alkuun Vihtasillan suuntaan johtavan tien vartta, kunnes ulkoilukarttaan merkitty latu tulee vastaan noin kilometrin päästä. La…

Lumiveistoksia Galleria Beckerillä

Astun jo hiljenneeseen Galleria Beckerin pihaan (Seminaarinkatu 28) hieman liukasta pihatietä. Täällä pitäisi olla lumiveistoksia; Jyväskylän Taiteilijaseurasta on esitetty kutsu piha- ja lähipiirin väelle osallistua lauantai-iltapäivän ratoksi lumiveistostapahtumaan. Kauko Sorjonen naapurista Hämeenkadulta on huolehtinut siitä, että pihassa on sopivat lumikeot veistosten tekemiseen. Kolmeen asti iltapäivällä oli tarjolla myös kuumaa juotavaa - myöhästyin vajaalla tunnilla.
Ensimmäisenä minua tervehtii isokokoinen lumipää; kalju herra, jolla on reilunkokoiset korvat. Onkohan joku ollut lumitaiteilijoiden mallina vai ihanko tämä omasta päästä...?
Tekijäryhmiä on ollut neljä. Arvaan että tämän lumiveistoksen on työstänyt Jyväskylän Taiteilijaseuran joukkue. Hieno veistos vain muutamassa tunnissa!
Lumipään vieressä, portaiden tuntumassa, lepäilee sironokkainen lumilintu. Tämä lienee osoitteessa Seminaarinkatu 28 myöskin majaansa pitävän Keski-Suomen Popjazzopiston porukan tuotos. Svenga…

Lumiukkoja Kirkkopuistossa

Kun laskeudun iltakävelyllä Harjun tuntumasta Kirkkopuistoon, mietin mikä olisi siellä paras paikka lumiukoille. Ounastelen ensin, että ne sopisivat Kauppakadun varrelle, mutta lopulta "lumiukkopuisto" löytyy varsinaiselta paraatipaikalta, Jyväskylän kaupungintalon edustan aukiolta. Täällä ne ovat toisaalta myös hieman piilossa, sillä ohikulkijoita on Kirkkopuiston tällä laidalla vähemmän.
Lumiukot ovat syntyneet puistoon käsityönä tänään laskiaistiistaina 12.2., osana Polttava Kysymys-kampanjaa. Tämä alakuloisen näköinen lumiukko toivoo englanninkielisessä viestissään "If you save the winter you can save me too and I can make you smile year and year after" - jos pelastat talven, pelastat myös minut ja saan sinut hymyilemään vuosi toisensa jälkeen.
Polttava kysymys koskee ilmastolain valmistelua ja jokainen Suomen eri paikkakunnille nousseista lumiukoista vaatii päättäjiltä vahvaa ilmastolakia. Ilmastolakikampanja pyrkii siihen, että Suomi tekisi oman osansa ilmas…

Pieni mäenlasku

Laskiaissunnuntain iltapäivä on jo aivan liian pitkällä, kun saavun Mäki-Matin perhepuistoon. Harjun rinne on toki edelleen paikallaan ja mäenlaskukelpoinen, mutta laskiaistapahtuma - josta olin haaveillut saavani ostaa laskiaispullan - järjestettiinkin aamuvirkummille jyväskyläläisille eli jo klo 10-13. Muutama mäenlaskija on kuitenkin vielä paikalla ja pulkka saa kyytiä.
Kapuan Harjun päätyrinteen polkua ylös. Alemmas jäävät niin Norssi kuin punamultamaalatut Mäki-Matin perhepuiston rakennukset. Olen varustautunut mäenlaskuun hyvin kevyesti: kaivan taskusta sinisen muovikassin, jonka nyt levitän auki lupaavan näköisen lasku-uran alkuun. Saa nähdä, miten hyvin tässä luistaa...
Fiuuuu! Vauhti kiihtyy jyrkässä rinteessä salamannopeasti ja lumi pöllyää ylleni ärhäkästi, kun liukas muovikassi kiidättää minut alas ensimmäisestä pätkästä ja - humps - pienen hyppyrin jälkeen toisesta pätkästä alas Oikokadun kävelytielle. Ravistelen enimmät lumet päältäni ja houkuttelen myös kävelyseuralais…

Jyväskylä: konserttitalo jään alla

Lauantai-iltana, Ilokiven hilpeän Seisomapaikkaklubin jälkeen, saan houkuteltua seurueemme pienelle lenkille Mattilanniemeen. Mattilanniemestä Ylistönmäelle johtavan sillan vieressä, hotelli Alban edessä, on Jyväsjärven jäälle ilmestynyt jännittävä valotaideteos. Kari Alonen on rakentanut Kyllön terveyskeskuksen vanhoista kattoikkunoista - hauskaa että niissä on ollut numerot! - valoinstallaation jäälle. Jos en olisi nähnyt lehtijuttua aiheesta, ei jyväskyläläisen kuvanveistäjän teoksen viesti avautuisi...
Kyseessä on Alosen ehdotus, joka havainnollistaa miltä Jyväskylään suunniteltu konserttitalo voisi näyttää talvella, jos se sijaitsisi uskaliaasti veden alla - vain kattoikkunat pilkottaisivat jään yläpuolelle... No niin, tämä ei siis ole ihan tosissaan heitetty idea!
Aiemminkin paikalla toisen taideteoksen osana ollut teräsverkkopallo on nyt osa myös tätä teosta. Ajatusleikki on sinänsä jännä, mutta käytännöllinen minä aprikoi heti, miten ja mistä tuohon konserttilaitokseen mentäi…