Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2012.

Fonttikävelyllä Helsingissä

Napa Galleria, Eerikinkatu 18, Helsinki. Kysyn Fonttikävelyn karttaa ja niitä löytyy gallerian nurkasta pikkupöydältä; vain yksi per asiakas. Reilu peli, että muillekin jää. Hivutan kartan vihreä-valkoraitaisesta vyötteestä ja tutkin sitä galleriassa hetken, ennen kuin astun portaita takaisin kadulle. Tähän hetkeen sopisi käydä ensi alkuun kupposella teetä - pieni orientoituminen havainnointiin - mutta lähden heti liikkeelle.
Mistä on kyse? Kävelystä, jonka aikana tulee kartan avulla pysähdyttyä katsomaan yksityiskohtia ympäristöstä, joka on täynnä viestejä, visuaalisia kokemuksia, joista helposti pyyhältää ohi. Millaisia neonkirjaimia killuu esimerkiksi elokuvateatterin yläpuolella?
Edessä on kolmisenkymmentä pysähdyttävää kohdetta. Reitti kääntyy Eerikinkadulta Fredalle ja heti alkuun on huomattava, että kartassa esille nostetun kohteen voi välillä nähdä paremmin, jos tähyilee kadun toiselta puolelta. Ohitan "hieroglyfiportit" ensin vahingossa, koska portit ovat auki, mut…

Mämminiemen kevätretki

Mämminiemen ulkoilualue on teitä pitkin noin 24 kilometriä etelään Jyväskylän keskustasta. Olen käynyt siellä kerran vesitse - tyypillisempi tapa saapua tänne Päijänteen itäpuolelle Ristiselän rantaan - mutta tällä kertaa matkaan paikalle Haukanmaan mutkaisten teiden kautta.
Päätämme kävellä loppumatkan Mämminiemeen pitkin kapeaa tietä, joka on toisinaan portilla suljettu. Matkaa portilta itse virkistysalueelle on toista kilometriä. Lumi peittää vielä tantereet, vaikka itse tie onkin sula.
Tien varressa on istutusmetsiä, jotka tunnistaa epäluonnollisen suorista puuriveistä. Kauniita koivuja, tiheäoksaisia kuusia riittää.
Hiekkatieltä kääntyy oikealle luminen väylä itse Mämminiemen alueelle. Tien varressa alkaa kuitenkin olla täällä jo sulaa, sillä kivet ja kalliot ovat saaneet paistatella auringossa.
Kallioilla on komeat kokoelmat erikokoisia kiviä ja siirtolohkareita.
Päijänteen rannassa pieni kaistale hiekkarantaa on myös sula, mutta järvi on vielä vankasti jäässä. En tosin lähtisi…

Taidehalli, punainen lanka ja maitoa

Helsingin Taidehallin (Nervanderinkatu 3) yläkerran korkea, kivilattiainen sali uhkuu suorastaan kirkkosalimaista tunnelmaa. Korkea päätyikkuna on kuin alttaritaulu. Onhan tämä tietysti taiteen pyhättö.
Taidehallin avarille seinille on ripustettu Lauri LaineenMaalauksia valosta ja tilasta. Huomaan olevani nyt enemmän kiinnostunut itse rakennuksen valosta ja tilasta kuin maalauksista.
Kattomaalaukset tuovat mieleen jotain tuttua ja hassua kyllä, ajatukseni siirtyvät Jyväskylään. Mieleen tulee jostain syystä Taulumäen kirkko - ja jälkeenpäin ajateltuna myös Alvar Aallon suunnittelema Työväentalo. Yhtymäkohdaksi paljastuu rakennusten tyylisuunta, klassismi.
Katutason pienessä Studio-näyttelytilassa on Heini Höltän valokuvateosten näyttely Selfportrait as a building: Oslo, Helsinki. Viehätyn kuvien tunnelmista, hahmoista ja väreistä. Oslo vaikuttaa Höltälle rakkaammalta kuin Helsinki.

Taidehallin kahvila sulkee kohta ovensa samalla kuin museo, joten en voi istahtaa alas. Kivikaduilta käv…

Harmautta ja puuta

Värit on peitetty, näkyviin on jätetty valkoista ja harmaan eri sävyjä. Aamulla lumi leijailee märkinä nokareina kohti kaikkea, mikä on paikallaan ja mikä liikkuu. Piponi pinta pisaroi.
Kortesuonkadun päässä surullisesti poltettu entinen Jyvälä eli Nisulan kartano on jo kovaa kyytiä purkamisen kohteena. Kuisti on purettu, vihreä ulkovuoraus poistettu, näkyvillä ovat enää hirsiseinät ja ikkunoiden paikat. Kaivinkone on työssä.
Kartanon jäänteiden vieressä, kerrostalon pihassa, lepää kaadettu ja pätkitty puu siististi pinottuna, odottamassa päätymistä jonkun takkapuiksi.
Lisää lunta laskeutuu Syrjälänkadulle taivaalta. Askelten jäljet jäävät märkinä läiskinä lumeen. Ohiajava auto roiskauttaa lammikosta loskaa, onneksi ei päälleni.
Alkuillasta kävelen ohi Seminaarinmäen kampuksen ja pysähdyn Villa Ranan kohdalla, missä on taannoin kaadettu joukko puita valkoisen puuaidan vierestä. Aidan vieressä on jäljellä puita harvakseltaan ja niitä suojaavat edelleen punaiset SÄÄSTETÄÄN-nauhat. Päiv…

Cannes - Antibes

Edellispäivän merimaisemien ansiosta houkuttaudun kävelemään rantatietä välin Cannes-Antibes, kevyttä kulkemista tasaisella siis. Aloitan matkan tietenkin Croisette-rantabulevardilta ja festivaalipalatsin tuntumasta - ja tällä kertaa minut lähettää matkaan Vaaleanpunaisen pantterin tassunjälki katukiveyksessä.
Kiertelen aluksi vielä tutkimassa filmimaailman tähtien kämmenen kuvia ja hämmästyksekseni olen nähnyt oikein: ainakin muutama henkilö on saanut ikuistaa kämmenensä tänne peräti kahdesti - esimerkiksi Dennis Hopper ja ranskalainen laulajatähti Johnny Hallyday. Tuoreemmat kädenkuvat ovat perinteisistä poikkeavissa, hopeanvärisissä laatoissa festivaalipalatsin edessä.
Palmupuiden alla Croisettella on meno päällä; runsaasti turisteja, herkkujen myyjiä, laitteita lapsille. Kadulla voi otattaa itsestään melkein tähti-valokuvan, jos asettautuu vaikka Charlien enkelien tai piraattikapteeni Jack Sparrow'n pahvikuvan taakse ja ilmeilee sopivasti.
Cannesin filmifestivaalin tunnus…