Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2011.

Kuopio: Niuva

Lähden aamukävelylle Kuopiossa: Puijonlaaksosta kohti Kallaveden rantaa.  Koska en muistanut katsoa karttaa, on kuljettava teitä, joiden ilmansuunta tuntuu oikealta. Saavun metsän reunaa seurailevalle kävelytielle, joka tuo kohta pellon laitaan, ja pian käännyn pellon halki kulkevalle polulle. Ohitan pienen lammen, sitten mietin minne jatkaa. Niuvanniemen sairaala-alueen parkkipaikan viereinen Kävelyreitti-kyltti näyttää lupaavalta, joten lähden seuraamaan viittoja.

Psykiatrisen sairaalan alueella on upeita vanhoja kivirakennuksia; osa aivan kulkemani tien varressa, osa korkean häkkiaidan takana.

Vasemmalla puolella on toisen kyltin mukaan terapiatuotteiden myynti, mutta koska puodin ovi ei näy olevan houkuttelevasti auki, en poikkea polulta.

Entä punaisen puuverhotun sivurakennuksen pariovet? Aivan upeat!
Niuvanniemen sairaalan vanha ja arvokas miljöö on näin sivusta katsottuna todella kaunis, myös näin harmaana päivänä, kun syksyn väriloistokin on jo ehtinyt himmetä. Aidat muist…

Viitaniemen valonjuhla

Iltakävely Viitaniemen ympäri on ollut aiemmin hämärää touhua, sillä niemen kävelyteillä ei ole ollut valaistusta. Jo muutaman viikon ajan tilanne on ollut toinen: uudet valotolpat ilmestyivät väylien varsille. Kun lähestyn niemen kärkeä, näkyy sieltä enemmänkin valon kajoa, lyhtyjä ja kynttilöitä näiden uusien lamppujen lisäksi.
Ohikulkijatkin toivotetaan iloisesti tervetulleiksi pysähtymään Viitaniemen asukasyhdistyksen Valon juhlaan / mehukesteihin. Saan mehumukin kouraani ja tarjolla on myös pikkuleipiä sekä kettukarkkeja. Kuinka ystävällistä :)

Valon juhlan syynä ovat juuri uudet lyhtypylväät, joiden ansiosta on mukavampi lähteä myös hämärän laskeuduttua iltalenkille. Valaistusta kuulemma toivottiin noin parikymmenen vuoden ajan.

Päiväsaikaan valaisimien ulkomuoto ei ehkä silmiä hivele, mutta ne tekevät tehtävänsä pimeällä. Asukasyhdistys luo tänne kynttilälyhdyillä kieltämättä lisää tunnelmaa...

Tuomiojärven tyyni pinta heijastaa vastarannalta kauniisti Kortesuon valoja. Tervetul…

Muuratsalon maisemaluontopolku

Muuratsalon luontopolku, tai Paljaspään luontopolku (kuten se on Jyväskylän nettisivuilla nimetty) alkaa Muuratsalon rinteeltä Rusakontien päästä.
Alkumatkan maasto on pitkälti ruskean sävyjä täynnä, mutta metsän muutamien jalopuiden lehdet lisäävät väriä maisemaan, toistamalla reittimerkin keltaista.
Polku kiipeää loivasti ylemmäs, mutta en arvaakaan, mitä on edessä...
Kerrassaan mahtava, avara kallio: Paljaspää. Kallion laella on tilaa katsella ja taivastella edessä avautuvia Päijänteen maisemia. Tässä on meidän mini-Kolimme, 146 metriä merenpinnan yläpuolella.
Ei ole tullut mieleenkään, että näin hieno maisemapaikka löytyy nykyään Jyväskylän alueelta (ennen kuntaliitosta Muuratsalon pohjoispää oli osa Säynätsalon kuntaa). Ollapa vielä aurinkoinen päivä... Tänne voisi hyvin kuvitella kivan piknikin.
Jatkan polkua pitkin kalliomännikköä, jonka maaperää värittävät iloiset mustikanvarvut. Polun poikki on kaatunut yksi opasviitta; toisen kaatuneen saan kammettua takaisin pystyyn. Viitoissa …

Tourujoen kaupunkiluontopolku

Tourujoen luontopolku oli pitkään virallisesti suljettu, koska sen yläpuoliselta Jyväskylän vanhalta hautausmaalta oli jyrkkä törmä paikoin romahtanut.  Onneksi reitti taas korjattu kulkukelpoiseksi. Nyt kaamean näköiset opastekyltit reitin päissä menevät uusiksi vasta 2012.

Astun Tourujoen laaksoon laskeutuville pitkille rappusille Kankaankadulta parin viehättävän vanhan puutalon katveesta, Taulumäen kirkon takaa.
Auringonvalo kirkastaa kepeät pikkupisarat laakson lähes tyhjenneiden lehtipuiden oksilla. Polun vieressä näkyy vielä vihreää; kortetta kasvaa tiheässä. Laskeudun hissukseen märkiä portaita alas, missä pitkospuut odottavat.

Pitkokset johtavat aivan Tourujoen varteen, mistä näkee joen toisella puolella jo hiljenneen Kankaan tehtaan ranta-alueelle. Tässä voi miettiä, millaiseksi kuvittelee tai haluaisi vastarannan maiseman tulevaisuudessa muuttuvan.

Ohikulkeva kävelijä vaihtaa kanssani muutaman sanan. Hän kertoo selvittäneensä lämpövoimalan korkean punatiilisen piipun tarkan …

Värin voimaa Helsingissä

Jos hämärtyvän vuodenajan värit alkavat himmentää mieltä, lupaa Helsingin taidemuseon Tennispalatsin näyttelytarjonta värin voimaa. Venäläismestarien näyttelyä mainostetaan Marc Chagallin työllä, joka näkyy kaupungilla näyttelyjulisteissa - ei niin kauhean värikkäänä (paitsi kun pariskunta uppoaa kaupungin valoisiin heijastuksiin) -  mutta houkuttaa silti...
Lähden siis kohti Tennispalatsia. Kävely ei sinänsä ota voimille, mutta kaipaan yhtä istuinta. Simonkadun ja Mannerheimintien kulmauksessa ei ole enää Rafael Saifulinin ihanaa pronssituolia, jolle saattoi kuvitella istahtavansa lepäämään, jos ei vain tutkaillut teoksen yksityiskohtia.  Taideteoksen entiseltä paikalta löytyy kuitenkin aito huilipaikka, hauska Camionette-kahvila
jonka jakkaralle voi pysähtyä nauttimaan makoisan krepin. Ah, nutellaa! Herkun turvin jatkan matkaani kohti Kamppia, mutta pysähdyn Simonkadun jalkakäytävällä hetkeksi
villisian jalanjälkien äärelle. Sorkankuvien uurteissa uiskentelee tupakannnatsoja ja lehmuksen…

Harjun ympäri

Jyväskylän Harjun kesäkahvila ja -teatteri ovat hiljentyneet jo ajat sitten, mutta uusia käyttäjiä ulkoilualueelle on nyt löytynyt frisbeegolfaajista, joille äskettäin valmistui tänne rata. Useita pelaajia näkyy nytkin heittelemässä liitokiekkoa kohti maalikoreja. Viereisellä stadionilla valmistaudutaan vielä iltapäivän JJK-VPS -otteluun, kun kävelen kentän ohi.

Jyväskylän Harjua ajattelee ensisijaisesti mäntyjen valtakuntana, mutta puusto on oikeasti monipuolista. Rinnemaastoa värittävät vielä myös kellastuneet lehtipuut. Käännyn Pitkäkadulta Mäki-Matinkadulle ja sieltä Oikokadulle, joka on laskeutunut joskus nykyistä leveämpänä väylänä Yliopistonkadulle.

Harjua vastapäätä Yliopistonkadulla on viehättävän kyltin alla paperikauppa Harjun Paperi, joka tunnetaan nykyisin hienosta korttivalikoimastaan. Kyltti taitaa olla jo vuonna 1954 aloittaneen paperi- ja toimistotarvikekaupan peruja.
Täällä on näköjään myös perinteisistä turistikorttien nähtyvyysaiheista poikkeavia, vuodenajan he…

Elämänkoulun ilta

Iltakävely johdattaa minut paikkaan, jonka näin viimeksi päivänvalossa. Jyväskylän Ammattikorkeakoulun pääkampuksen Kari AlosenElämänkoulu -veistoskokonaisuus on myös yksi Valon kaupungin valaistuskohteista. Ahaa, täältä Eeronkadun suunnasta ja koulun pihalta katsottuna kaksi veistosta korostuu kolmatta enemmän...
Luottamus esiintyy uljaana, Luovuus erottuu myös hyvin, mutta matalalinjainen Vastuu-veistos tulee esiin vasta Rajakadun ja Eeronkadun kulmauksesta katsottuna.
Vastuun kantaminen painaa joskus todella raskaasti...
JAMKin laajalle leviävä julkisivu hohtaa avaran piha-alueen perällä veistosten taustalla, sekin mietitysti iltavalaistuna. Luovuus. Kohdevaloissa kimaltelevissa teräslankapalloissa on jotain kiehtovaa. On hauska nähdä, miten erilaisilta veistokset näyttävät, kun niiden ympärillä vallitsee pimeys ja kohdevalot nostavat teosten muodon esiin.

Luottamus kantaa näkyvästi myös huomiovalonsa. Kuinka moni veistos jääkään hämärän laskeuduttua huomaamatta ilman valaistusta. Tois…