Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2011.

Mutkitellen Mäki-Matissa

Mäki-Matti oli ihan oikeasti olemassa. Matti-niminen mies asusti mökissä, joka sijaitsi itse asiassa Seminaarinmäen puolella, mutta hänen mukaansa alettiin aluetta kutsua, kertoo opas Anne KeihäsvuoriMutkitellen Mäki-Matissa -kävelykierroksen aluksi. Tarinointi lähtee liikkeelle Pitkäkadun kulmasta Maakunta-arkistolta, jonka tuntumassa oli myös ensimmäinen Mäki-Matin osuusliike. Vastapäisen Niinikulma-kerrostalon (yllä) paikalla oli aiemmin seminaarilaisten suosima Ida Niinikankaan kahvila.
Naapuritontilla kuulemme puurakennuksista, jotka on tunnettu niin kuume-, kulkutauti- kuin Harjun sairaalan nimellä; olipa täällä tovin urkuharmoonitehdaskin. Poikkeamme Mäki-Matin perhepuiston kupeeseen; Oikokatua riemastuttavat siinä taas hienot kesäkatumaalaukset. Norssin uuden siiven paikkeilla, Heleniuksen mäellä, sijaitsi aikoinaan myös janoisten suosima Nousevan auringon talo.
Harjun laitaa pitkin saavumme Kortesuonkadun toiselle puolelle, Nisulaan, joka liitettiin Mäki-Mattia myöhemmin maalai…

Sumiaisten Rantareitti

Sumiaisissa ei ole Rantaraittia, vaan Rantareitti. Astun polulle Kuokanniemen leirintäalueen vierestä, valoisalta mäntykankaalta, jota peittää tiheä mustikanvarpujen matto. Jäätelön syönti on hyvä syy jaloitella aurinkoisena kesäpäivänä!

Muutama vuosi sitten tehty Rantareitti vaati lukuisia työtunteja talkoolaisilta, mutta kylläpä sitä onkin mukava astella. Jalkojen alla on kepeäkulkuinen, leveähkö neulasten peittämä polku.
Polku myötäilee itäpuolella avautuvaa Sumiaisjärven rantaa, ohittaa Sumiaisten kauniin puukirkon ja saapuu kapean uoman ylittävälle puiselle kaarisillalle, jonka penkille voi istahtaa ihailemaan Sumiaisjärven maisemaa. Vähän matkan päässä vastaan tulee myös grillikatos. Käännyn takaisin kohti Kuokanniemeä.

Leirintäalueen parkkipaikan vieressä on pieni taidenäyttely. Luontovalokuvatauluja vartioi pisteliään näköinen keltapunainen nelijalkainen, Hevonen joka söi heinät seipäineen (Ari Liimatainen & Matti Rasi).

Ylitän Sumiaisraitin ja olen muutamalla askeleella K…

Salainen Jyväskylä: alakaupunki

Jyväskylän alakaupungille suuntautuva kävelykierros starttaa kaupunginteatterin edestä. Opas Sarianna Görsoy johdattaa meidät aluksi Kirkkopuistoon, minne kuvanveistäjä Pauli Koskinen on veistänyt Minna Canthin nojaamaan seminaarin aikaisen Moirislammen kaiteeseen.
Poikkeamme kaupunginkirkossa, jonka sisäkattoa koristavat lukuisat kultatähdet. Yksi niistä on kuusisakarainen; ehkä Daavidin tähti, vai sittenkin (toisen tarinan mukaan) maalattu kuvaamaan sitä, joka on erilainen kuin muut? Kilpisenkadulla muistelemme niin Wolmar Schildtiä kuin Robert Ruthia ja koemme yllätyksen...
Telefoonikujan päässä ovat mm. kauppiaana ja kuulun rinkelileipomon perustajana tunnetun Robert Ruthin perheen lapset leikkimässä, kunnes heidät komennetaan siirtämään tiilikasa toiseen paikkaan. Jouten ei sovi olla! Kävely jatkuu Fredriksonin talon ja Lyseon kautta torille, missä kuulemme Torikunkku-patsaan juurella Otto Toivaisen tarinan Lyseon pojasta kuninkaaksi Etelämeren saarella. "Kova työ, joskus myö…

Puistoiloa

Luontopolkukävelyn jälkeen huikoo hieman, joten jatkan matkaa Laajavuoresta kohti Jyväskylän keskustaa. Harjulle saavuttuani käännyn Mäki-Matin puoleiselle kuntopolulle ja ilokseni kohtaan Jyväskylän Kansannäyttämön kesäteatterin vieressä upouuden kahvilan. Poikkean kuntopolulta, vaikka mukanani ei olekaan koiraa...
Harjun Huvikumpu -kesäkahvila (säävaraus!) palvelee punaiseksi maalatun pikkumökin luukusta pienempiäkin asiakkaita, sillä tilauksen voi tehdä myös porrasjakkaralla seisoen. Herra Tossavainen tarkkailee tiskiltä maailman menoa. Tiimiakatemian opiskelijoiden pientä suolaista ja makeaa tarjoava rento ulkoilmakahvila on tervetullut lisä iltapäivä- ja ilta-auringon puolelle Harjua. Herkuttelen vohvelilla, mutta en tällä kertaa heittäydy riippumattoon tai jää pelaamaan mölkkyä.
Yliopiston lähelle saavuttuani kuulen musiikkia, joka vaikuttaa tulevan Lounaispuistosta - ahaa, ilmaiskonsertti! MILJazzissa soul-ilakoi vauhdikkaasti Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta kera vokalisti

Laajavuoren luontopolku

Lähden kohti Laajavuoren luontopolun aloituspaikkaa laskettelurinteen alla olevan Laajarin vierestä. Aukion puolella metsän laidassa kohoaa sahajauhovuori, jonka uumenissa menneen talven lumet odottavat uusiokäyttöä ensilumen ladulla. Läheltä Vuorilammen saunaa alkava Laajavuoren luontopolku kulkee noin neljän kilometrin matkan pääosin vaihtelevassa metsämaastossa. Lähtöpaikan opastaulussa näytetään polun korkeusprofiili, maasto kun on mäkistä.
Polku on merkitty niin hyvin keltaisilla maalitäplillä, että kartta ei ole välttämätön. Paitsi ympärilleen, pitää muistaa katsoa myös jalkoihinsa, sillä luontopolun ura on monin paikoin hyvin kulunut lukuisien kenkäparien alla: havupuiden juuret luikertelevat petollisesti polun poikki. Vaan jalkojen juuresta löytyy muutakin katsottavaa, vaikkapa ajankohtaisia kukkijoita: metsätähtiä, oravanmarjoja, pikkuruisia vanamoita. Onpa polun viereen tipahtanut jostain myös Keski-Suomen maakuntauran sininauha.
Voin kuvitella, miten hienot sienestys- …

Naissaaren vaiheita

Iltakuudelta Vaajakosken Naissaaren parkkipaikan laitaan kokoontuu pieni joukko iltakävelijöitä; alkaa opastettu kävelykierros Naissaaren vaiheita. Opas Marianne Aho kertoo aluksi versioita saaren nimen oletettavasta alkuperästä, mutta pian saamme kuulla norjalais-skotlantilaisesta James Salvesenista (1855-1926). Hän tuli sukulaisensa omistamalle Haapakosken sahalle töihin ja astui sen johtoon vain 21-vuotiaana. Salvesenista sukeutui merkittävä liikemies. Hän myi Haapakosken sahan SOK:lle 1916.

Kohta Haapakoskesta tulikin Vaajakoski: rautatie saapui 1918 eikä käynyt, että Suomessa olisi ollut kaksi Haapakoski-nimistä seisaketta.
Kävelemme Naissaarentietä Salvesenin aukiolle (muita nimiä Paskalanmäki ja Kakolanmäki...), jonka oikealla laidalla, vuorimäntyjen takana on piilossa patruuna Salvesenin muistomerkki. Naissaaressa paitsi tehtiin kovasti töitä, myös asuttiin, ja lapset saivat oppia Vaajakosken ensimmäisessä koulussa (nyt päiväkoti). Saaren poikki kulki muinoin Jyväskylän maalais…

Kankaan tehtaalla

Jyväskylän Kankaan entisen paperitehtaan (1872-2010) alueella on viimeinkin odotettu avointen ovien päivä, jolloin portista pääsee astelemaan alueelle myös tavallinen kaupunkilainen ilman kulkulupaa. Puna-keltaiset muovinauhat rajaavat alueen, jolla saa tallustella katsomassa osaa ulkoalueista ja rakennuksista. 
Sisäänkäynti alueelle on Kympinkadun puolelta eli Minimanin taakse piiloutuneen Kankaan tehtaan vanhan paloaseman portin kautta. Punatiilisen paloaseman uumenissa esitellään kuvin ja sanoin tehdasaluetta ja siellä voi myös kertoa omia muistojaan Kankaasta.
Seuraan sateessa ripotellen kävelevien ihmisryhmien jälkiä ja kuljen sinisen yhdyskäytävän alitse isojen tehdasrakennusten taakse, missä avautuu sisäpiha, jolta näkyy lisää rakennuksia, osin vanhempaa rakennuskantaa. Pihalla on myös vedenpuhdistusallas, jossa käsitelty vesi päästettiin virtaamaan Tourujokeen puhdistuksen jälkeen. Ennen 1970-lukua jätevesiä ei ennen jokeen laskemista juurikaan puhdistettu.

Sivuovesta pääsee …

Kinakujan taidesilta

Jokin kahahtaa rinteessä laskeutuessani Tourujoen laaksoon vanhan hautausmaan vierestä Tourukadulta. Ja taas. Räkättirastaat pyrähtelevät eestaas vehreän aluskasvillisuuden seassa ja ilmassa. Joen vieressä kulkevan kävelytien viereisellä rinteellä ovat herukat aloittaneet kypsyttelyn. Täällä on kaikki on niin vihreää!
Kun lähestyn Tourujoen ylittävää siltaa, kohotan katseeni ylös. Silta näyttää tavanomaista värikkäämmältä! On pakko kavuta puurappusia ylös sillalle ihmettelemään.
Kinakujan silta on kuin iloinen, modernisti kuvioitu räsymatto. Kaiteisiin on kiedottu niin riemastuttavan värisiä matonkuteita kuin riemunkirjavia neulegraffiteja ja myös itse silta on maalattu iloisesti. Sillan kummassakin päässä on esillä myös samaan henkeen maalattu ja somistettu polkupyörä.

Neulegraffiteja huoltamassa olevat nuoret kertovat, että tällä juhlistetaan 10 vuotta täyttänyttä nuorten taidetyöpajaa, joka toimii läheisessä rakennuksessa. Toivottavasti työ saa olla kulkijoiden ilona koko kesän ilman…

Harjun portaat

Kapuan ylös Harjun urheilukentän viereisiä, urheilukentän vierestä loivasti ylös nousevia nupukiviportaita. Portaiden vasemmalla puolella kukkivat nyt kielot, vuorenkilvet ja eriväriset rhododendronit, alppiruusut.


Ylhäällä Harjun tornin eli Vesilinnan ja parkkipaikan välissä töröttää myös muutama kivipaasi - keskisuomalaista kiveä. Esillä ovat Viitasaaren graniitti ja pinkki granodioriitti, Huopanan musta dioriitti, Korpilahden musta gabrograniitti ja Pihtiputaan kiilleliuske.
Jatkan Harjun lakea pitkin Neron portaiden yläpäähän. Neron portaat, ne virallisina Harjun portaina pidetyt, ovat nyt osittain remontissa. Portaiden alaosa  päätettiin purkaa ja rakentaa uudelleen, koska se oli päässyt jo niin huonoon kuntoon. Urakan on määrä valmistua syyskuussa 2011.
Mäki-Matin puolelle Harjua laskeutuvat puolestaan puiset, hyvin treeneihin sopivat jyrkät puuportaat, joita pitkin voi laskeutua myös Jyväskylän kansannäyttämön kesäteatterin tuntumaan.
Kun laskeudun alas Harjulta Jyväskylän kesku…

Aallonpuiston aika

Saavun Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäelle hieman jännittyneenä. Olenko myöhästynyt omenapuiden parhaasta kukinta-ajasta täällä? Alan ymmärtää, miksi Japanissa odotetaan kirsikankukkien aikaa. Seminaarinmäen puistoalueen puut ja pensaat osaavat myös tarjota  hienon esteettisen elämyksen kukkaloistollaan.
Täällä kukkivat esimerkiksi rehevät violetit ja valkoiset syreenit, pihlajat, kuusamat... Ja tietenkin ihanat omenapuut! Toivottavasti lähipäivinä ei tulee kovaa rajuilmaa, että terälehdet eivät varise ja valkaise maata etuajassa.

Puiden katveessa näyttää ja tuoksuu aivan mahtavalta. Aallonpuisto on parhaimmillaan juuri nyt. 
Käyn kurkistamassa myös Keski-Suomen museon viereiseen Ruusupuistoon, mutta siellä kukkii lähinnä pilvikirsikka; luumupuut ovat jo varistaneet kukkiensa terälehdet maahan.

Myös Villa Ranan puutarhassa tuomet ovat antaneet tuulen lennättää kukkaset tiehensä ja rehevää aluskasvillisuutta on juuri niitetty omenapuiden alta, jotka nekään eivät ole nyt parhaimmilla…

Viitaniemen voikukat

Jyväskylässä Viitaniemen laajat nurmikentät ovat torstaina häikäisevästi keltaisenaan voikukkia. Niistä riittäisi luonnon salaatinlehtiä lähipöytiin, jos joku tohtii täältä aineksia poimia... Kierrän hitaasti astellen niemeä, jonka rinteillä ja rannoilla on jo auringonottajia, leikkijöitä ja pelaajia.
Viitaniemen uimarannalla on nyt siistiseinäinen wc-pömpeli, joka toivottavasti pysyy edes hetken vailla ohikulkevien wannabe-taiteilijoiden kädenjälkiä.

Jatkan rannan kävelytietä ohi vesilaitoksen Taulumäen kupeeseen, Tuomiojärven uimarannalle saakka. Lentopallot saavat kyytiä neljällä hiekkakentällä yhtä aikaa. Jotkut uskalikot ovat jo uineet lautalle ja näyttävät miettivän, milloin hypätä takaisin kylmään veteen. Pysähdyn ostamaan jäätelön uimarannan kioskilta. Alkaa tuntua ihan kesältä.
Paluumatkalla kuljen vielä Viitaniemen jousiampujien kentältä pitkospuita pitkin Kortesuolle. Polun yli roikkuu äskettäin korkealta poikki räsähtäneen koivun latvus, mutta sen ali pääsee oksia väistelem…