Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2010.

Kaatoja

Kävelen kampukselle katsomaan, minkä verran puita sieltä on perjantain ja lauantain aikana kaadettu. Jyväskylän yliopiston 25.2. julkaistu tiedote kertoi maisematöistä. Liito-oravien pesimisrauha ja samalla puunkaatokielto alkaa huomenna 1.3., minkä takia vanhoja puita kaadettiin ja karsittiin kiireellä nyt viikonloppuna. Oksankappaleet ja risut paljastavat jo kauempaa, mistä löytyy kanto tai karsittuna pystyyn jätetty pitkä kanto.

Tässä alla eri perspektiivistä tuo samainen puuryhmä muutama päivä aiemmin.
Villa Ranan ympärillä näkyy eniten jälkiä puuhommista. Olen kuitenkin iloinen siitä, että Ranan villiintyneen oloinen rinnepuisto sai jäädä rauhaan.

Käyn vielä Kirkkopuistossa tervehtimässä Kalevalaisen naisen patsasta (Essi Renwall), onhan tänään Kalevalan päivä. Emännän yllä on kaino lumihuntu, mutta kultainen hauenleukaluinen kannel sentään erottuu vielä näin hämärtyvässä alkuillassa.

Parisen viikkoa sitten kävelyväyliä oli paikoin hiekoitettu turhaankin. Nyt kun suojaksi pehmenn…

Lintukoto

Rantaväylän humina pitää seuraa, kun kävelen Ristonmaan ohitse etelään. Olen helpottunut, kun autot kääntyvät Keljonkeskuksen suuntaan eivätkä Sippulanniemeen. Rauha! Saan pitää hiekoittamattoman, valkoisen jään peittämän tien itselläni. Golfkenttä on talviunessa. Keljonlahden toisella puolella häämöttää kuulu voimalakolossi pitkine piippuineen. Maiseman sävyt ovat harmaata ja sinertävää, kuten voimalakin, joka isosti näkyy mutta ei korviini jään yli kuulu.

Metsän laitaa suhahtaa hiihtäjä, kaksi pilkkijää kököttää jäällä kärttämässä saalista. Tien varressa järven rannassa on useitakin linnunpönttöjä (lisävarusteenaan nyt komea lumimöhkälehattu taatusti yksilöllistä designia), suuaukko tielle päin. Voimala ei siis häiritse pöntöstään ulos katsovien tipusten maisemia, toisin kuin niiden muutamien vakiasukkaiden ja mökkiläisten, joiden asumukset tämän Keljonlahdentien varrelta löytyvät. Tosin epäilen, että Sippulanniemen lintukotohiljaisuus on totta lähinnä näin talviaikaan, kun veneilij…

Ufo

Laskeudun Purokadulta Keljonkadulle ja otan muutaman askeleen oikealle. Katson ylöspäin Purokadun suuntaan. Tuo lumen peittämä notkelmahan on aivan kuin puron uoma, hetkonen, tästä alaspäinhän on Korkeakoski. Ja Purokatu siis... Enpä ole aiemmin hoksannut miettiä, mistä pienen mutta hienosti virtaavan Korkeakosken vesi oikein tulee. Pitää käydä keväällä tutkailemassa.
Oikaisen metsäpolkua pitkin alas Korkeakoskentielle. Keuruun-radan ylitys vaivihkaa ja jyrkkää rinnettä varoen alas. Sauvakävelijä edelläni tukeutuu tikkuihinsa ja on liukuvinaan. Tunnelit ohjaavat minut vielä Rantaväylän ali ja päätän kerrankin olla seuraamatta Rantaraitin houkuttelevia valopylväitä. Pysähdyn vain Ylistön kampuksen kohdalla ja käyn ihailemassa Mattilanniemen kävelysiltaa yläilmoista. Se silta on aina kaunis. Ehkäpä kaunein näin iltavalaistuksessa.
Valot ohjaavat minut myös seuraavaan pysähdyspaikkaan. Ainolan tienoilla katsahdan Survontieltä ylärinteeseen ja näen tutun muodon. Kuokkalan ufovalaistu vesito…

Runollista

Ambulanssi ujeltaa ohi Kannaksenkadulla. Kaikki kulkijat väistävät kiltisti. En ole erityisesti matkalla mihinkään. Jatkanko suoraan vai...No, käännyn vasemmalle ja alitan tien tunnelia pitkin. Kiljanderinkatu? Olisiko se saanut nimensä seminaarin luonnontieteiden lehtori Ludvig Kiljanderin mukaan? En ole kulkenut sitä koskaan ennen, siis sinne. 
Ihailen Mattilanpellon omakotitalojen isoja tontteja ennen kuin saavutan kerrostalot. Siellä riemastun, kun näen Isa Aspin kujan (kuva yllä). Näillä kadunnimillä siis on muistettu seminaarin väkeä. Nuorena kuollut Asp oli ensimmäinen suomalainen naistaidelyyrikko ja hän opiskeli Jyväskylän seminaarissa.
Lyhyt Isa Aspin kuja laskeutuu Mattilankadulle, jonka harjakattoiset mutta  rintamamiesmallista venytet omakotitalot eivät ole pienimmästä päästä. Ehkä jossakin niistä vielä asuu useampikin ruokakunta? Tunnen itseni turistiksi. Ihan kuin olisin hetken ties missä, enkä vain muutaman askeleen päässä yliopiston tutuilta kulmilta.
Laskeudun vielä Kra…

Veturitalli ja kadonnut katu

Mitä kätkeytyykään Matkakeskuksen viereisten kerrostalojen huomaan Vapaudenkadun ja ratapihan välissä? Jyväskylälle harvinaisuus eli purkamiselta säästetty puolikaaren muotoinen Veturitalli. Kahlasin lähemmäs punatiilisen Veturitallin isoja ruutuikkunaovia. Sisällä on menossa remontti, mutta epäilen sen etenevän hitaasti. Ruutuikkunoista näkee sisätiloja paremmin heijastuksen vastapäisestä työmaasta, KOAS Ratapihan kerrostalorakennelmasta, joka on kuin huomaamatta kohonnut aivan radan viereen. Kiersin vielä Veturitallin taakse. Sinne on piiloutunut rakennukseen kuuluva hieno kahdeksankulmainen ja kolmikerroksinen torni.
Jatkoin matkaa Tourulan suuntaan, ohi kävelytien vartta reunustavien kirkkaankeltaisten työmaakoppien. Heikinkadun alitettuani huomasin pienen polun laskeutuvan Tourujoen rantaan. Joen lumipeitteellä risteili lintujen varpaanjälkiä, eritoten veteen jäätyneen yksinäisen veneen tienovilla. Alitin Tourulantien ja nousin Matarankadulle. Täydet roskalavat odottavat siellä no…

Autiota

Viikko sitten Jyväsjärven jäällä oli väkeä kuin villamyssyä. Tänään tuskin ketään. Niinpä, ensin rutistaan että jäälle ei pääse, sitten kun pääsisi, ei tulla...Tänään viima kyllä kuritti parinkympin pakkasessa kulkijoita sen verran, että vain harva uskaltautui lavealle uralle luistimilla. Meitä kävelijöitä oli muutama, hiihtäjiä ei näkynyt yhtä ainokaista. Aurinko suojasi poskia paleltumiselta Mattilanniemeen päin mennessä, mutta vastaantulijoista jotkut kulkivat selkä edellä tuulta vasten.

Seminaarinkatua takaisin keskustaan päin noustessa Älylän talojen räystäissä kimmelsivät jääpuikkokokoelmat. Kirjailijatalon ilmoitustaulua somistavat aivan mahtavat jääpitsit.


Miten ovatkaan esi-isät palelleet muinoin. Heillä ei ollut turvanaan tämän ajan teknovaatteita ihmeominaisuuksineen. Mutta mitä tekee Himalajan olosuhteita kestävän takin ja oikeaoppiset kerrospukeutumisvermeet hankkinut kaupunkilainen? Jää sisälle.

Aaltoja

Varhain aamulla teen valkoista Viitatornia kohti astellessani yöllä laskeutuneeseen lumiharsoon vasta toiset jalanjäljet. Joku toinenkin on liikkunut puhdasta reittiä jo ennen kuutta.
Illalla kävelen Aallon kampusrakennusten seasta Seminaarinkadulle. Lounaispuistosta, yliopiston Rehtoraatin takaa, kirmaa kadun yli jäntevä jänis, sivuilleen vilkuilematta. Kirjaston nurkalla jänö pysähtyy, ponkaisee taas vauhtiin hiljentyvälle kampukselle. Missä cityjänis viettää yönsä?
Kaupungintalolta hohtaa valoa vielä näin illalla. Väki on jo muuttanut sieltä väistötiloihin noin kolmen vuoden remontin ajaksi. Teatteriesitys on alkamassa, lämpiössä parveilee väkeä. Pysähdyn katsomaan kaupunginteatterin valoja ja muotoja. Aalto tulee tässä kaupungissa vastaan aamusta iltaan.

Laskiaiskävelyllä

Laskiaissunnuntai sai liikkeelle myös kävelijöitä, ei vain mäenlaskijoita, hiihtäjiä ja luistelijoita. Väkeä riitti niin Jyväsjärven kuin Tuomiojärven jäällä ja pulkkaa vetäviä porukoita oli siellä, missä lumisia rinteitäkin. On hienoa, että Lutakossa on evästä tarjolla kodassa, samoin modernien potkukelkkojen vuokrausta! Talvinautintoja... Laskiaispullan kävin tosin popsimassa Aalto-museon kahvilassa, missä iloinen kahviloitsija totesi pullien olevan itse leivottuja ja kermavaahdon olevan taatusti oikeasta kermasta.
Jyväsjärven jäälle tuntuvat mahtuvan sulassa sovussa eri tavoin liikkujat. Luistelijoille ensisijaisesti aurattu ja kunnostettu väylä on onneksi niin leveä, että sen laitaa tohtii kulkea myös kävellen, jäähän tilaa yllin kyllin myös sauvojen kanssa vauhdikkaasti lykkiville.
Tuomiojärvelle kiersin Tourulan kautta. Aurinko alkoi olla jo laskusuunnassa ja pakkanen kiristyi pikku hiljaa. Viitaniemen laskiaisrieha (13-15) oli jo ohi, Kasinonmäellä viiletti enää yksi pulkkakunta.…

Reiju

Utuisa aurinko seurana ja eväshedelmiä taskussa lähdin Haukkalan kautta kohti Palokkaa. Kortepohjan koulun tuntumassa kirmaili kouluikäistä väkeä jäällä lumikengillä, Korteniityllä oli pallon kimpussa arvatenkin samaa poppoota. Kävelijöitä - harvakseltaan.

Käännyin Palokan Korppumäestä vasemmalle Saarenmaata kohti. Korppumäen ja Nuutin välillä kulkee kävelytie, mutta sitten alkaa pitkä taival piennarkävelyä. Erityisesti kännykkään puhuvat autoilijat tuntuvat kovin mieltyneiltä tuttuihin ajouriinsa, joten kävelijän on syytä suojautua heiltä astumalla ihan tien reunaan, lumivallin viereen.

Pitkähkö loiva nousu päättyi lopulta ja alamäki (ah muinaisia huimavauhtisia fillarihetkiä) kaartoi lopulta Ylä-Tuomiojärven ja Kaitajärven väliselle kannakselle. Maisemat täällä Reijussa ovat vielä avaria, peltokumpareisia maalaismaisemia. Ainakin näin talvella. Järvien jäillä ei näkynyt liikettä tai latuja. Pian käännyin oikealle Kaijanpääntielle, vaikka se onkin umpikuja. Komean hirsitalon takana k…

Viila

Seminaarinkadun alkupäätä on mukava kulkea huopatöppösissä, valkoisella lumella. Keskustassa puolestaan kadut on hiekoitettu hyvin tarkkaan, vaikka näin pakkaslumella ei ole liukasta. Saan vähän väliä ruopsauttaa liukkaudentorjujamurikoita huopapohjistani.
Ilmarisenkadun päässä odottaa Eskilstunan aukio, jota koristaa obeliskimainen Ystävyyden viila (Onni Kosonen 2003). Teoksen muoto muistuttaa Jyväskylän ystävyyskaupungissa Eskilstunassa toimineesta viilatehtaasta, joka työllisti myös monia Suomesta muuttaneita siirtolaisia. Veistos on hieno juuri näin iltavalaistuna, kun viilan viivat tulevat erinomaisesti esille.
Jatkan matkaa Tourulan kautta Taulumäelle, ohi paperikoneensa lopullisesti pysäyttäneen Sapin Kankaan tehtaan. Hieno alue keskustan kupeessa, Tourujoen rannalla. Mitä kaikkea sinne vielä tuleekaan?

Lumimato

Syrjälänkadun ja Voionmaankadun kulmassa nököttää puinen omakotitalo aivan kävelytiessä kiinni. Omakotitalon aidalla luikerteli tänään pullea lumimato.

Kukkua

Kukkumäentie kiertää länsi-lounaan puolelta Keskussairaalan mäen lukuisine rakennuksineen. Tien varrella on myös Näkövammaisten koulu. Kun Kyllöläntien risteyksessä mietin, mihin suuntaan jatkaisin matkaa, ystävällinen ohikulkija tiedusteli, etsinkö jotain. Kiitos, vaikka apua en tarvinnutkaan! Käännyin alas Kyllöläntielle, missä oikealle jäi Valorinteen valko-vihreä työväentalo. Itselleni on aina ollut vähän epäselvää, mitä Kukkumäkeen oikein kuuluu. Nyt tuli vähän paremmin sitä paikannettua.
Alempana oli edessä Keuruun suuntaan kurvaavan junaradan ylitys ennen Tarhamäkeä. Suoraan radan yli ei pääse posottamaan, vaan on väisteltävä puomiesteitä. Eipä tule fillaristeillekaan kiusausta päästellä täyttä vauhtia radan yli alas. Sitten vielä Länsi-Päijänteentien ali ja saavutin Korkeakoskentien pään. Selän taakse jäi Keljon ostoskeskuskeskittymä, edessä oikealla uudempien talojen takana näkyi yksi vanha punamultamaalattu tupa, Hovila.
Korkeakoskentien varrella on useita uudehkoja omakotital…

Ruoke

Kypärämäen ja Könkkölän välinen piennar tökkii. Autoa tulee vastaan koko ajan, ajoura kulkee välillä piennarviivan väärällä puolella, eikä piennarta ei ole reunaan asti aurattu. Väistän reunemmas ja teen tilaa nelipyöräisille. Joskus tuntuu, että melkein hipovat hihaa.

Harmi haihtuu, kun Vesangantie kurvaa Könkkölän kohdalta oikealle ja liikenne harvenee. Saan katsella lumimetsää molemmin puolin ja on helpompi kävellä jäistä tien laitaa. Ruokkeentien risteyksessä kyltti näyttää oikealle: Palokka 8. Sinne päin siis.

Ruokkeentien kulkijan ilona on haja-asutusalueen omakotitalojen ja muuten lähinnä rauhaisien metsämaisemien katselu. Majakosken juhlatalolla viettävät tänään Niina ja Samuli häitään, päättelen kyltistä. Yksinäinen hiihtäjärouva nousee tienposkesta ja nappaa sukset kainaloonsa. Vastapäisen talon pihassa aloittaa koira riemukkaan haukkumisen. Vähän etempänä on tietä kohti tulossa kolmen hiihtäjän ryhmä. Mitä heillä oikein on - ovatko ne aseita roikkumassa etupuolella? Harmit…

Venyke

Aina ei ole pakko mennä suorinta tietä kotiin. Päätin venyttää kotimatkaa tekemällä pidemmän kävelykaarroksen ulkoilmassa. Katukävely ei luontotuokiota vastaa, mutta rauhoittaa yhtä kaikki.
Yliopistonkatu."Valon kaupungin" välähdyksiä. Vasemmalla keskusseurakuntatalon laitaa koristavat hassut, massiiviset mustat valopylväät, päällä killuu hattupäätä muistuttava valaisin. Kohta oikealla hienosti tunnelmavalaistut Neron portaat ja Harju, joka on valojensa ansiosta aivan upea iltaisin. Kilpisenkadun ja Kauppakadun kulman valkoisen kerrostalon parvekkeilla edelleen piiitkät kynttilärivistöt, joiden muistan somistaneen rakennusta vuosikausia talvisin jo itsenäisyyspäivän illassa.
Asemakadun yläpäässä olin passelisti seitsemän kieppeillä, mutta ikävä kyllä tänään ei ollut Lyseon seinän valo-ääniteoksen ilta, joten sain tyytyä vilkaisemaan katua alas; violetit loisteet Kauppalaispihan alapuolisen uudisrakennuksen seinillä. Tori: valaisematon Torikunkku-veistos (Veikko Hirvimäki). Mik…