Tuohimutka-Aholaita

Väkeä kertyy puoli seitsemäksi pikku hiljaa entisen Tourulan koulun eli Vaajakoskentie 9:n pihaan. Alkamassa on Halssilan asukasyhdistyksen järjestämä maksuton kulttuurikävely, kolmas laatuaan tänä kesänä. Ensimmäisessä oli kuulemma satakunta osallistujaa, toisessa hieman vähemmän; tällä kertaa kävelijöitä näyttää olevan reilut 50. Ensimmäisistä tulijoista alkaen keskustelua viriää tuttujen ja tuntemattomien kesken. Joku näyttää mukaan ottamiaan vanhoja valokuvia, toinen kyselee, onko tässä koulua käyneitä mukana. Kävelyn järjestäjät jakavat opasmonisteita ja mikrofoni napsautetaan päälle. Suuren väkimäärän yli ei pelkkä puheääni liikenteen tuntumassa kantaisi.

Pirkko Vuorinen aloittaa opastuksen kertomalla Tourulan koulusta, jonka 1940-luvun oppilaita hän itsekin on. Alkuperäisestä jo laajennettu rakennus valmistui 1912 vuotta aiemmin valmistuneen ja palaneen tilalle; siinä toimi alakoulu. Pihan toisella puolella on vanhoista koulun rakennuksista jäljellä vielä entinen yläkoulu vuodelta 1925, mutta välissä on parisenkymmentä vuotta Tekevän työvalmennussäätiön käytössä ollut hallimainen uudempi rakennus. Sillä puolella pihaa pitävät nyt majaansa antiikkiliike ja huutokauppakamari. Muutoksia miljööseen on tulossa, sillä huonoon kuntoon päässyt / päästetty vanhempi koulutalo aiotaan purkaa (yllätys, yllätys!). Tämä on uutta vanhan tilalle rakentava Jyväskylä.

Kävelemme Vaajakoskentien yli Aholaidan puolelle, missä koululaisillakin oli ennen pelloilla viljelypalstansa. Sillä puolella oli joskus myös Järvisen sauna, jossa myös omakotitaloväki nykyisen Aittorinteen puolelta kävi, sillä vesijohto ylsi pitkään vain Tourulan koulun nurkille, eikä vielä rinteen talojen luo. Käymme moottoritien yli vievällä kävelysillalla katsomassa rantamaisemia. Ennen moottoritien tuloa rautatie kulki paljon lähempänä nykyistä rantaviivaa, joka sekin on täyttömaasta syntynyt. Alueella oli rannan tuntumassa myös huviloita ennen Pieksämäen radan rakentamista sekä esimerkiksi Nikolai Wahlgrenin venelaituri. Hän toimi niin ravintoloitsijana kuin kauppiaana ja rakennutti erään Jyväskylän keskustan komistuksista: Hotelli Wahlgrenin, joka tunnetaan nyt Nikolainkulmana.

Keskisuomalaisen ja Starkin (jonka paikalla oli ennen Luhtapuu) luo kävellään moottoritien viereistä hiekkatietä, sitten palaamme Aholaidantietä pitkin Vaajakoskentielle. Oikealle kulmaukseen jää Aholan tilan entinen päärakennus 1930-luvulta. Tilan kohtaloon vaikutti tietyö, joka jätti navetan tien toiselle puolelle. Rakennus toimi sittemmin mm. lastenkotina. Nykyiset asukit eivät näy innostuneen pihastaan, sillä herukkapensaita ympäröi reippaiden rikkaruohojen armeija.

Itä-Päijänteentien laitaa pitkin alamme seurata vanhaa tilustietä Tuohimutkan puolella. Käymme kurkkaamassa puroa reunustavia kivenlohkareita ennen kuin siirrymme omakotialueelle, jossa on erilaista rakennuskantaa, jäljellä enää muutamia vanhoja taloja. Ylempänä rinteessä on rintamamiestalojen alue. Tästä kuljettiin ennen vanhalle kivilouhokselle, jolta ovat peräisin esimerkiksi Taulumäen kirkon peruskivet ja kaupungin pölisevien katujen peitoksi naputellut katukivet.

Suuri ryhmä on jo melko hajallaan, kun kävelemme takaisin lähtöpaikkaa kohti. Edes mikrofonin ja kaiuttimen käyttö ei riitä enää kuljettamaan oppaan puhetta kaikille kuulijoille, mutta noin 3 km kävely reilussa puolessatoissa tunnissa on jo ehtinyt kertoa paljon. Suurkiitos kierroksesta, joka opetti uutta tästä kaupungin kolkasta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi