Lintukoto

 Rantaväylän humina pitää seuraa, kun kävelen Ristonmaan ohitse etelään. Olen helpottunut, kun autot kääntyvät Keljonkeskuksen suuntaan eivätkä Sippulanniemeen. Rauha! Saan pitää hiekoittamattoman, valkoisen jään peittämän tien itselläni. Golfkenttä on talviunessa. Keljonlahden toisella puolella häämöttää kuulu voimalakolossi pitkine piippuineen. Maiseman sävyt ovat harmaata ja sinertävää, kuten voimalakin, joka isosti näkyy mutta ei korviini jään yli kuulu.

Metsän laitaa suhahtaa hiihtäjä, kaksi pilkkijää kököttää jäällä kärttämässä saalista. Tien varressa järven rannassa on useitakin linnunpönttöjä (lisävarusteenaan nyt komea lumimöhkälehattu taatusti yksilöllistä designia), suuaukko tielle päin. Voimala ei siis häiritse pöntöstään ulos katsovien tipusten maisemia, toisin kuin niiden muutamien vakiasukkaiden ja mökkiläisten, joiden asumukset tämän Keljonlahdentien varrelta löytyvät. Tosin epäilen, että Sippulanniemen lintukotohiljaisuus on totta lähinnä näin talviaikaan, kun veneilijät vielä haaveilevat aalloilla ajelusta. Tienvarren jälkien perusteella yksi autoilija on kyllä saattanut tuottaa sanallistakin meteliä ilmatilaan, kun hänen ohjastamansa ajoneuvo on poikennut kunnolla pientareen puolella.

Pian saavutan liikennemerkin, joka kertoo tien jatkuvan umpikujana. Jatkan siis Ristikiveen päin vasemmalle, lumimetsän halki kulkevaa tietä. Kerran hätkähdän, kun lunta tussahtaa kuusen oksilta alas aivan lähelläni. Lumi alkaa olla väsynyt oksilla roikkumiseen, jos kohta ovat lumikuormaan väsyneitä puuraukatkin.

Sippulantiellä palaan taas talojen keskelle, mutta pian oikealle kääntyy kävelytie, joka seurailee rannan muotoja. Vastarannalla tunnistan Naattiansaaren, sen jälkeen näkyy metsäisen rantarinteillä lumen peittämiä kiviröykkiöitä. Arvatenkin entisen kivilouhoksen jäänteitä. Sitä aluetta ei ole rakennettu, vielä...

Ensimmäiset havaitsemani pajunkissanalut nököttävät koirapuiston tuntumassa. No huh huh, nyt jo? Palaan Kuokkalasta poikkeuksellisesti siltaa enkä jäätä pitkin keskustaan. Turha toivo, en siis vieläkään pidä sillalla jalan kulkemisesta. Kuokkalan siltaa on kivempi katsella kauempaa iltavalaistuksessa kuin kulkea sitä pitkin automelun kohinassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi