Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2009.

Tyyntä ja hyökyä

Iltakävelyt ovat nyt täynnä tuoksuja. Hallitsevin tuoksu on luonnon ja vihreyden; se tulvahti nenään herkästi mutta voimalla Konservatorion takana Moirislammen taitse kulkiessani. Paikka on lehvästöjen suojassa oleva vehreä keidas. Kapeaksi jäävää lampea reunustaa toisella laidalla uljas saniaisryhmä.

Kampukselta laskeuduin alas Mattilanniemeen, missä naisvaltainen ryhmä odotteli nurmikolla jumpan alkamista. Keltainen kajakki, kyydissään varsinaisen melojan takana pienehkö kyydinottaja, lipui sulavasti ali Mattilanniemen kävelysillan - onni on olla vesillä näin kauniina iltana. Sillan päässä odotti yksi suosikkiveistoksistani kaupungilla: Kimmo Schroderuksen Hyöky, tuo hauska aaltoileva teräsmöykky Ylistönrinteessä. Se näyttää mahtavalta missä säässä tahansa ja mihin vuodenaikaan hyvänsä.

Rantaraitilla sai katsoa ja kuunnella ympärilleen ihan turvallisuussyistäkin, sillä etenkin vauhdikkaita kulkijoita näillä keleillä piisaa. Pitkiä sauvojaan huiskivat rullaluistelijat ovat pelottavim…

Aamuöinen Viitaniemi

Kesän lämpö näkyy jo kaupunkiluonnossakin. Puolen yön jälkeen laskeutuu usva niityille Tuomiojärven rannoilla. Viitaniemen niittykukkien täplittämä vehreys muuttuu satumaiseksi ja taianomaiseksi keitaaksi, johon voi kuvitella ties mitä keijukaisten tanssia ja haltiain soittoa. 
Suosittelen kävelyä myös myöhään yöllä ja varhain aamulla tähän aikaan vuodesta! Maisema näyttäytyy aivan erilaisena kuin keskipäivän auringonpaisteessa!

Kuusaa

Kuusan koskella (tai Kuusaankoskella) Laukaassa voi tehdä muutakin kuin istuksia virtaavan veden äärellä, ihmetellä sulusta kulkevia aluksia tai narrata kaloja. Autosta, veneestä tai kajakista kannattaa nousta jaloittelemaan myös muutamaa kymmentä metriä koskesta pidemmälle. Aivan Varjolan tilan rannalta, kosken yli vievän kävelysillan kupeesta alkaa parin kilometrin mittainen luontopolku.
Punaisin maalitäplin merkatun polun varrella kerrotaan opastetauluin niin seudusta, ilmaston muutoksesta kuin eläimistöstä. Kuusan luontopolku seuraa alkuun kosken vartta ja nousee sitten hiekkatietä poropariskunnan ja hevosaitausten vieritse metsään. Kuusimetsä muuttuu paikoin jyrkähköäkin polkua ylös noustessa mäntykankaaksi ja harjumaiseksi. Viimeiset kielot olivat jo kuivahtaneet, mutta pikku vanamot kukkivat polun varrella. Ylhäältä Oitinmäeltä avautuu mäntyjen lomitse näkymä Kuusaan kosken yläpuoliselle Vatianjärvelle.

Oitinmäen näköalapaikalle on opastus myös alempana sijaitsevalta kodalta, jon…

Keskustiellä

Jyväskylän vanhemmalla kävelykadulla eli korttelin mittaisella Keskustiellä, Gummeruksenkadun ja Kilpisenkadun välissä, laiduntaa nyt kaksi hiljaista hevosta: nuori varsa emänsä kanssa. Ruoho on kyllä tällä laitumella vähissä.

Herajärven kierroksella

Herajärven kierros on Kolin maisemissa kiertävä retkeilyreitti, jonka pituus on 35-40 km - vähän siitä riippuen, kulkeeko suorinta tietä vai poikkeaako reitin varrella myös läheisille maisemapaikoille tai esimerkiksi Pirunkirkkoa tutkimaan. Nostin rinkan selkääni myöhään keskiviikkoiltapäivänä ja läksin matkaan Kolin matkailukeskuksesta auringonpaisteessa.

Kielojen runsaslukuinen kunniavartio tervehti polun varrella alusta alkaen. Mäkränaholla ihastuttivat muutkin alkukesän kukat, joiden ansiosta tämä Ukko-Kolin läheinen aho olisi mitä mainioin piknikpaikka päiväretkelle. Sieltä matka jatkui metsän poikki Ikolanaholle, jolla on vielä (varauskäytössä oleva) tupa pystyssä useista reitin ahoista poiketen. Polku laskeutui alas ja saavutti kosteampaa maaperää Myllykorvessa, ennen kuin lähti taas nousemaan Mörkövaaralle. Ennen Ryläystä oli syytä täyttää vesipullo suon laidan merkitystä lähteestä, jonne ohjasivat komeista, leveistä lankuista tehdyt pitkospuut.

Nousu Ryläykselle oli mukavaa …

Luontokävely Harjulla

Suomen luonnonsuojeluliitto järjesti tänään lähiluontoretken eli Kurkistuksen Harjun kaupunkiluontoon. Maksuton retki kesti noin pari tuntia, suosituksena oli ottaa mukaan kiikarit - lintujen tarkkailua varten. Mukana oli niin kasvien kuin lintujen tuntijoita kertomassa Harjun rinteillä viihtyvistä luontokappaleista.

Lintuihmiset kertoivat, milloin esimerkiksi vihervarpunen tai pajulintu laulaa luritteli taustamusiikkia. Heti Vesilinnasta urheilukenttää kohti laskeuduttaessa tunnistettiin kuivahkon näköiset kuuset okakuusiksi, sitten alkoi tienvieruskasvien tunnistus, koiran- ja vuohenputkista alkaen.

Urheilukentän luona tutkailimme valkokukkaisena hohtavaa piparjuurta (kuva yllä), sitten siirryimme hissukseen luonnontilaisempaa pohjoisrinnettä eli Mäki-Matin puolta pitkin kohti Norssia. Pihlajat kukkivat komeasti, mutta maan pinnallakin on vaikka mitä pientä kukkijaa - voikukkia, metsätähtiä, oravanmarjaa, lillukkaa. Kevätpiippo oli jo kukintansa lopettanut.

Pieni "kuoppa" Pit…

Moro

Sateenvarjo auki, hanskat käteen, kuin Tampereellakin olisi syys. Kaikkialla on märkää ja väistelen pieniä lätäköitä, kun kuljen vääränlaisissa vetimissä säähän nähden.

Stockan takana vettymässä taidetta: kasvottomat hahmot päivystävät kävelypätkällä pysähtyneinä jalustoihinsa. Jatkan matkaa Aleksanterinkadulle, missä minua morottaa Mannerheim.
Mikä lämmittää tänä vilpoisana päivänä? Aamukahvi ja tuore pulla kahvila Runossa. Tarkenen jälleen, enää puuttuu vain aikaa lähteä kuljeksimaan kunnolla.

Tampere alkaa heräillä kesään ja kävelyyn, vaikka nyt pitäisikin olla villapaita. Opastetut kävelyt alkavat juhannuksen jälkeen, mutta kaupungin hautausmaille ensimmäiset, maksuttomat kävelykierrokset alkavat jo ensi viikolla.