Kanavuoren luontopolulla

Kanavuoren luontopolulle pääsee Vaajakosken Naissaaren parkkipaikalta, missä tarkempi reitti selviää opastetaulusta. Kartta kannattaa etukäteen tulostaa Vaajakosken ulkoilualueista kertovilta nettisivuilta. Otin itse digikuvan karttataulusta ennen polulle lähtöä; se kannatti, koska parissa kohdassa reitillä opasteviitat eivät olisi muuten sanoneet yhtään mitään, kun paikka ei ole tuttu. Niinpä katsoin pari kertaa kameran kuvasta, kumpaa polku-uraa nyt tulee seurata.

Kapuaminen lähes 200 metrin korkuiselle kalliokukkulalle onnistuu parhaiten ja turvallisimmin kuivalla säällä, koska polku kulkee välillä hyvinkin jyrkästi kalliota pitkin, osin myös louhikkoisessa maastossa. Kunnon kengät ovat ehdottomat! Lippusiima varoittaakin alkumatkasta jyrkistä reunamista. Itse missasin kalliota ylös kavutessani muutaman haalistuneen punaisen reittimerkin, mutta polulle oli helppo palata.

Maisemia pääsi ihailemaan vehreän lehto-osuuden jälkeen kalliorinteeltä hyvinkin nopeasti - ensin Hupeliin päin, sitten silmiin osui Haapaniemi ja kauempana siinti niin Rauhalahden voimalan piippu kuin Jyväskylän keskusta. Onneksi myös alhaalta kaikuva moottoriliikenteen häly alkoi hiipua, sillä sitä ei luontopolulla kaipaa. Mastoa lähestyttäessä opastaulussa kerrotaan jääkaudesta ja silokalliosta sekä vinkataan silokallion 1800-luvulla päivätystä kalliokaiverruksesta. Kannattaa vilkaista taakseen...

Rastilla 6 kehotetaan katsomaan Leppäveden maisemia. No, puut ovat tainneet kasvaa sitten kyltin pystyttämisen tai olen liian lyhyt, vaikka seisoisin penkillä; sinistä välkettä en puunlehvien takaa erottanut. Leppävesi pilkotti hieman myöhemmin polulta. Näköaloja avautui pian myös kallioilta Vaajakosken suuntaan. Seutu on vanhaan valokuvaan verrattuna todella muuttunut.

Unohdin ikävä kyllä kuunnella puhuvaa kiveä (rasti 11), kalliolla jämäkästi kököttävää kivenlohkaretta, vaikka Keijo Siekkisen tarinanpätkän luinkin.

Pikku-Leuhusta aukenivat paluumatkalla kiehtovimmat maisemat; vänkyrä mänty seisoo itsepäisenä kalliolla ja kehystää maisemaa, jossa siellä täällä syksyn värit jo hohtavat. Harmittavaa kyllä, joku vandaali oli tuhonnut paikalta "Ihminen ja luonto" -rastin opastetaulun. Oliko siinä sanottu jotain liian opettavaista kulkijan mielestä?