Vésubien vuoria

Alle parin tunnin bussimatka Nizzasta kiskurihintaan 1 euro/suunta ja olin vuoristossa St-Martin Vésubien (alt. 1000 m) kylässä, Mercantourin yhä ylemmäs kohoavien vuorien juurella. Koska päivä oli kaunis ja aurinkoinen, ostin eväät iltapäiväksi, täytin vesipulloni ja lähdin reppu selässä kävelemään kohti etelämpänä sijaitsevaa Belvédèren kylää. Edessä oli noin kuuden tunnin kävely punavalkoisilla tunnuksilla merkittyä GR52A-reittiä pitkin.

Lämpötila oli huhtikuun lopussa parahultainen kuljettavaksi kevyessä pitkähihaisessa. Rinteiden kapuaminen pitkästä aikaa tuntui todella hienolta, enkä voinut olla alkumatkasta pysähtelemättä tiheään. Paitsi että oli suorastaan pakko pysähtyä ihastelemaan lumihuippuisia vuoria, vielä keväisen varovasti vihertäviä tai suorastaan karuja rinteitä ja ylipäänsä ympäröivää avaraa maisemaa, oli kuvien räpsiminen oiva tapa hengähtää alun nousujohtoisella polulla. Vastapäisen rinteen laella pilkotti Venansonin kylä (kuvassa harjanne lumihuippujen edessä).

Reitti oli aluksi todella helppokulkuinen, seurasihan se ensin pieniä teitä, joita pitkin vaki- ja loma-asukit ajelevat mökkeihinsä. Nousukin oli loivaa, mutta toki sekin ottaa jalkoihin ja jo pelkkä juomatauon pituinen lepo teki välillä hyvää. Kuulin käen kukkuvan ensi kertaa! Kukkaset olivat näin varhain +1000-1360 m korkeuksissa vähissä ja vaatimattomia eli jokunen esikko siellä täällä, eikä lehtipuissakaan ollut väriä kuin nimeksi. Siellä täällä kukki kuitenkin jo omenapuu.

Kävelijän on hyvä katsoa jalkoihinsa myös hyvällä alustalla: olin mielestäni tarkkaavainen, mutta ilmeisesti tallasin ampiaisen tms. päälle, koska jouduin muutaman pisteliään raivopäisen pörisijän hyökkäyksen kohteeksi - onneksi se kesti vain muutaman minuutin, enkä ole allerginen. Tästä viisastuneena huomasin polulla lojuneen käärmeen ajoissa ja loikkasin sen ohi ilman lisähäiriöitä.

Muhkea eväspatonki niityn laidalla nautittuna antoi tarpeellista retkienergiaa siksak-nousuihin; tie kapeni poluksi ja mutkitteli mukavan hien otsalle nostattavalla jyrkkyysasteella ylös. Huomasin, että juomavettä olisi ollut hyvä olla enemmän mukana! Polun tuntumassa välillä virtaavista vuoristopuroista en tohtinut vesipulloani täyttää. Jälleen kerran tuli mieleen, että vaelluskengillä on niin hyvä kulkea; polku on välillä hyvinkin kivikkoista.

Tavoitin lopulta reittiopasteen 289 Croix de Serre, jonka jälkeen jäljellä oli vain laskeutuminen alas Belvédèren (alt. 836 m) kylään ja sieltä edelleen alas laaksoon, Roquebillièren (alt. 755 m) viereiselle bussipysäkille. Koska kävely oli sujunut hyvin, ehdin jopa hetken odotella päivän toista ja viimeistä bussia, jolla pääsin takaisin St-Martin-Vésubien kylään ja majapaikkaani. Todella hieno päivä huikeassa maastossa, jonne tekee jo mieli takaisin.

*Takauma 3 Ranskan reissulta.