Ääniä ja pintoja


Vain hitusen verran oli katuja putsattu Tampereella, kun astelin kohti punatiilirakennuksia kosken partaalla. Näin kengät kuluvat tehokkaimmin, kun sepeli pyöräyttää karheasti kengänpohjaa vasten. Vähintään suutarille töitä ja korkolaput kohta uusiksi.

Puikkelehdin kadun puhtaimmille ja kuivimmille kaistaleille kovilla koroilla kopsutellessani. Kahvila Runon sileälle lattialle oli mukava astahtaa ja saada eteen pöytään kannettu höyryävä, pehmeä kahvi.

Päivemmällä vaihdoin suuntaa ja siirryin Kelloportinkadun narskeasvalteilta Tammerkosken partaalle Koskipuistoon, missä hiekkakäytävät olivat jo sulat ja lähes kuivat, toisin kuin kotona Jyväskylässä. Hiekalta asvaltille, hetkinen mukulakiviä, jopa graniittilaattoja kadun pinnassa, sitten jopa puhdasta kadun pintaa, kops kops kops. Jalkojen alla äänet muuttuivat, eivät vain ympärillä, kun vaihdoin hiljaisemmilta pikkukaduilta pärinän, kohinan, suhinan ja ylipäänsä tasaisen taustamelun joukkoon. Avojaloin liikkuessani minua tuskin kuulisi, mutta citykengissä askeleeni kaikuisivat kauas autiolla kadulla; nyt hukuin äänimattoon.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi