Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2009.

Kevätlunta

Kuva
Lauantaiaamu, kello vähän yli seitsemän. Kiskon vaatteita niskaan ja lähden loisteliaaseen aamuaurinkoon, ylitän Eerolanlahden, hengitän kirkasta ilmaa. Ensimmäinen hiihtäjä suihkii jo pakkasliukkaalla ladulla. Kun kuljen Rajakatua Taulumäelle, liikenne on uskomattoman hiljaista. Vain jokunen henkilöauto pyyhkäisee ohi. Jalkamiehiä ja -naisia on enemmän, koirilla tai ilman. Taulumäelle noustessa vasemmalla, Suvimäen alla, lumi on sulanut rinteessä kauniisti pikkuruiseksi lumikansaksi jo osittain paljaalla maalla. Isommissa lumikeoissa on hiekkaista sulamislunta, joka on jo luonut hentoja miniatyyrijääpuikkoja. Vaikka lumi on likaista, on siinä silti outoa kauneutta. Se kertoo keväästä. Palaan takaisin jäälle ja huomaan että yksittäiset kävelijät ovat hylänneet polut ja kulkevat siellä missä tahtovat. Pakkasyön jäljiltä lumi ei enää upota. On hankiaisten aika. Astun syrjään polulta ja nautin kantavasta lumesta jäljellä olevan lyhyen matkan. Aivan mahtava aurinkoinen aamu.

Pakkaskävelyllä

Päivä laski pikku hiljaa mailleen, Jyväsjärveltä poistuivat hissukseen viimeiset luistelijat ja muutamat hiihtäjät. Siirryin rantaan Mattilanniemestä ja kävelin rauhallista tahtia kohti Viherlandiaa. Ilma jäähtyi sitä mukaan, kun valon määrä väheni ja aurinko katosi lopulta Laajavuoren taa. Äijälän sillalla pysähdyin ja ihailin hetken kaupungin valoja ja siluettia. Pakkasilta, kirkas sää, hienot kontrastit punertavilla ja sinertävillä sävyillä, kuulaus ilmassa. Fortumin voimalan jälkeen moottoritien möly puski päälle, koska meluaitaa ei siinä pätkässä ennen Halssilaa ole. Mietin miksei, mutta katsoin moottoritien toiselle puolelle ja tajusin: aukko jätti siellä oleville taloille näköyhteyden Jyväsjärvelle. Lutakon "Manhattan" näyttää aina parhaalta iltaisin, kun alueen valot tekevät siitä jotenkin suuremman ja mahtavamman. Mutta Rantaraitin suunnasta hupaisin valonäky on aina Kuokkalan ufovesitorni punaisine laskeutumisvaloineen. Ensimmäiset tähdet havaitsin jo Jyväsjärven yl

Aisakelloin helkkää

Ensin päkiöiden rakot laastereiden suojaan, sitten lähdin kauniiseen talvipäivään ja Tuomiojärveä kiertämään. Yritän nyt tehdä järvikierroksia, näitä pidempiä lenkkejä, kun yhtään siltä tuntuu. Palokankeskuksen ja vanhan Saarijärventien länsipuolella on maisema viime viikkoina muuttunut rajusti. En vähään aikaan liikkunut siellä päin ja harmittaa, kun en tullut kuvanneeksi maisemia, kun ne vielä olivat vanhassa asussaan. Nyt tuon hauskasti Sekametsäksi nimetyn pikku tienpätkän pohjoispuoli on myllerretty, kaivettu, louhittu tai tasoitettu rakennustyömaaksi, jota uhmakkaasti vartioivat lukuisat voimakkaan näköiset kuorma-autot ja kaivinkoneet. Ikään kuin ne hädin tuskin malttaisivat olla tekemättä pyhänä töitä, vaikka niin paljon mukavaa kivenmursketta olisi siirrettävänä. Huomautus menneisyydestä - paikka on siis Hakatalojen kupeessa ollutta, jo ammoin nykyisen Kodin Ykkösen tieltä purettua Keski-Palokan postia (40220) vastapäätä. Paikalla oli vielä talvella mm. pari vihertävää

Kolme järveä

Huh. Olin päättänyt kävellä kahden järven kierroksen tänään, mutta ihanan auringonpaisteen houkuttamana tuumin että saattaisin yrittää jopa kolmea. Tuomiojärven ja Palokkajärven "puolikkaat" olivat jo takana, kun saavuin Tyyppälänlahden tuntumaan, missä päätös oli tehtävä, koska siitä oli mahdollisuus kääntyä joko kotia kohti Lohikosken kautta Palokkajärven rantaa myötäillen tai kurvata kauemmas, kohti Jyväsjärveä. Koska jaloissa tuntui olevan vielä puhtia, rohkaisin mieleni ja jatkoin Seppäläntietä ohi Seppälän marketparatiisin ja käännyin vasemmalle Tuohimutkaan. Tuntui pöljältä kävellä niin, ettei tehnyt mieli edes havainnoida ympäristöä, mutta autojen melu latisti tunnelman ja kuljin huppu päässä kuin tunnelissa ikään. Pelastus koitti Tuohimutkan asvaltoimattomalla, suloisella kävelytiellä, joka seurasi jo keväisesti solisevaa puroa Vaajakoskentielle saakka. Halssilasta laskeuduin Jyväsjärven rantaraitille - ja kaipasin jo taukoa. Viherlandia on nyttemmin laittanut jo ka

Vain yksi järvi

Mietin, pystyisinkö heittämään kolmen järven lenkin. Päätin että aloitan pisimmästä pätkästä eli Jyväsjärvestä, minkä loppuvaiheilla on helppo päättää, riittääkö jaloissa vielä puhtia jatkaa lenkkiä naapurijärvien taitse vai onko viisainta suunnata suoraan kotiin. Olen viime aikoina kävellyt rauhallisempaa tahtia ja lyhyempiä lenkkejä, välillä on lisäksi ollut liki nollakävelypäiviä, joten olin ollut tosi toiveajattelija kuvitellessani voivani tehdä jopa piiiitkän kävelyn...Kun Jyväsjärven lenkki oli loppusuoralla ja olisi ollut mahdollista kääntyä Aholaidasta kohti Palokkajärveä, ilmoittivat jalkani ykskantaan, että kotiin kiitos. Ja mielellään saunaan saman tien. Plus venyttely olisi hyvä idea. Tähän se pienimuotoinenkin tautitouhu johtaa, kunnon säälittävään alenemiseen. On aloitettava uudelleen kuntoa kohottava kävely, vaikka nautiskeluvauhtinen jalan liikkuminen on niin mukavaa. En halua hyytyä repun alle reilun kuukauden päästä.

Lontoo: kirjakävelyllä

Kuva
Kirjallisen kävelyn voisi tehdä Lontoossa niinkin, että hankkii esimerkiksi oppaan Walking Literary London tai muun vastaavan ja lähtee tutustumaan suosikkikirjan tai -kirjailijan kannalta tärkeisiin paikkoihin. Selasin kirjakaupassa tämäntapaisia opuksia. Niistä on eniten iloa, jos todella tuntee lontoolaisten kirjailijoiden teoksia, jolloin voi oppia lisää oppaan avulla samalla kun kävelee ja tutustuu seutuun. Myös literary pub walk-kävelyitä järjestetään; sellaista en ole Lontoossa vielä kokeillut. Muistoni reilun viikon takaa ovat puhtaasti liikkumisesta kirjakaupallisessa maailmassa. Oma kirjallinen kävelyni kulkee pääasiassa kirjakauppakadulla eli Charing Cross Roadilla, jonka varrelta löytyy useita uusien ja käytettyjen kirjojen kauppoja. Ystävällisen palvelun Foyles on vielä paikallaan; toisen kerroksen myyjä kirjoitti etsimäni kirjan tiedot ylös, mutta joutui toteamaan että se on parasta tilata Amazonilta. Pettymys! Monissa kirjakaupoissa (esim. Blackwell's ja Borders) löy

Vuoksen vartta

Juna jätti minut varrelle virran. Ainokaiselta aseman laiturilta kapusin portaat alas ja siirryin kävelytien penkan puoleiseen laitaan, ettei renkaista roiskuva rapa minua täplittäisi. Sitten vielä ripeästi tien yli ennen kuparilaatoitettua virastotaloa, mutta en huomannut väylää lumivalkean Kulttuurikeskuksen taa aivan pääosin sulan Vuoksen varteen, siispä kuljin edelleen viivasuoraa kävelytietä ajoradan varressa. On outoa kulkea väylää, joka ei mutkittele; eteen ja taakse avautuu tylsän suora näkymä, jossa etäisyyttä on vaikea arvioida ja matka ei tunnu etenevän. Kalastuspuiston kohdalla, lahdenpohjukassa uimahallin edustalla jää oli kyllin paksua liki 30 pilkki-innokkaalle. Paikassa näkee pätkävavan nytkyttelijöitä noin metrin, parin päässä sulasta vedestä niin kauan kuin jäätä ylipäänsä on. Oi aikoja, oi kaloja! Metsäkaistaleen alkaessa tie oli viimein rannan tuntumassa. Veden kevyt liike helähytteli läpikuultavia, teräväreunaisia jääsirpaleita toisiaan vasten kuin kevätjäiden läht

Teetä

Vain pieni teekävely, mutta kuitenkin. Jos ja kun Helsingin rautatieaseman-Forumin-Stockan-Espan humussa alkaa maalaista kaupungissa ahdistaa, kannattaa astua sivummalle. Vaikka siitä Stockan kulmalta ylös hieman, öh, alamittaista kävelykadun pätkää eli Kalevankadulle. Siinä voi hengähtää hetken tutkailemalla ravintola Kosmoksen hauskoja veistoksia kadun puolella. Ei enää vain Miina Äkkijyrkän hauskaa peltitölkkilehmää ravintolan ikkunassa, vaan mm. metallinen jättipyrstö uppoamassa kadun pintaan, otuksen (kala? matelija?) pää kohoamassa kiveyksestä... Kun on tullut veistoksista hyvälle tuulelle, voi kääntyä seuraavasta kulmasta oikealle Yrjönkadulle, kuikuilla hotelli Tornia ja toisen mutkan jälkeen ollaan jo Eerikinkadulla. Sitten vielä Annankadun yli, ja pian Eerikinkadun vasemmalla puolella, pikku antiikkiliikkeen jälkeen on nro 12:ssa keidas, Théhuone . Huumaava, hedelmäisen vivahteikas teen tuoksu tervehtii kävijää ja on vain mukavaa odotella vuoroaan, ihastellen samalla kauniita

Lontoo: Docklands

Kuva
Perjantaikävelykseni valitsin oivan oppaan Steven vuoksi Brave New World: The Docklands Explorer -kävelyn, jonka lähtöpaikka on perjantaisin 13.30 Tower Hillin metroaseman viereisen suuren aurinkokellon (The Great Sundial) luona. Jo aurinkokelloa ympäri kulkien voi oppia Lontoon historiasta, sillä laatoissa käydään läpi kaupungin merkittäviä tapahtumia. Roomalaiset perustivat Londiniumin noin vuonna 50 jKr. Siellä oli vuonna 60 jKr jo 30 000 asukasta, mutta kuningatar Boudican joukot tuhosivat kaupungin vuonna 61. Musta surma vuonna 1349 aiheutti valtavan väestökadon - peräti yli 35 000 asukasta kuoli - joten oli hämmentävää huomata, että vuonna 1400 asukkaita oli 45 000! Nythän lontoolaisia on liki 7,5 miljoonaa... Kun ihmettelin tenniskenttää Towerin linnanpihan laidalla, kertoi Steve että linnassa asustavat Beefeaterit (”vartijaherrat” komeissa musta-punaisissa kostyymeissään), joten kenttä on heidän käytössään. Neljän hengen ryhmämme eli opas, kaksi lontoolaista ja minä, lä

Lontoo: Idän jalokivet

Kuva
Lontoo on loistava kävelykaupunki, josta löytyy kansoitettujen katujen vaihtoehdoiksi myös leppoisia opastettuja kävelyretkiä. Viime torstainen Jewels of the East alkoi Mile Endin maanalaisen aseman luota, missä Steve Thomas odotteli opastettavia. Mikä kätevintä, ei kävelylle tarvinnut ilmoittautua etukäteen, sen kun meni paikalle ajoissa. Kävelyopastuksen hinta on 5 puntaa/hlö ja Steve antaa tuoton hyväntekeväisyyteen, mm. syöpätutkimukseen. Vilkasliikenteiseltä kadulta Steve ohjasi pienen ryhmämme ihailemaan eheänä säilynyttä Yrjöjen aikaista arkkitehtuuria edustavaa Tredegar Squarea. 1830-40-luvuilla talot rakennutti hiilikaivoksilla rikastunut Charles Morgan, sittemmin Sir Tredegar . Sieltä jatkoimme edelleen kohti kanava-aluetta, Idän pikku-Venetsiaa. Suffragetit olivat aktiivisia East Endin alueella ja Sylvia Pankhurst perusti sinne lelutehtaan auttaakseen työttömiksi jääneitä naisia sekä lasten päivähoitopaikan. Läheinen asetehtaan naapurissa sijainnut "Gunmakers Ar

Haukanniemessä

Haukanniemi on niin lähellä, että on suorastaan ihme, etten käy siellä useammin. Tuo ihanan rakentamaton niemi, kaupungin jopa aikanaan juhlapuistoksi lupaama keidas, joka on ollut pitkään mm. Keskisuomalaisen ja kiinteistöbisnestä tekevien hampaissa - kaavamuutos pitäisi muka tehdä, että sinne voitaisiin rakentaa vähintään sadoille ihmisille asuntoja. Eikö "uudessa" Jyväskylässä nyt jo riittäisi lääniä, johon väki asuttaa, että tämän keskustastakin kävelyetäisyydellä olevan alueen voisi edelleen säilyttää vailla tehoneliöitä. Kuljin rantapolkua Rautpohjanlahden puolelta; tähän polkuun liittyi useasti jäältä sivupolkuja Kortepohjan suunnasta. Kävelijöitä riittää, koirilla tai ilman, eikä aurauskalustoa niitä varten tarvita. Aina joku käy tarpomassa alkujäljet lumisateenkin jälkeen. Peltoa reunustavan lepikon jälkeen alkoi kuusikko, sitten tulin nuoren koivikon maailmaan vanhalle niitylle ja pian olinkin niemen kärjessä. Nuotiopaikka kun vielä huollettaisiin polttopuilla, niin