Tuiskuinen teeretki Tikkulaan


Joskus on kiva käydä kävelyllä päämäärättömästi, toisinaan lähden kävelyretkelle juuri tiettyyn paikkaan, ja silloin tällöin mietin kääntöpaikkaa tai määränpäätä vasta jo liikkeellä ollessani. Talvikävelyillä on erityisen ihanaa, jos retkellä pääsee pysähtymään paikassa, jossa saa kupin kuumaa ja jotain pientä syömistä. 

Aamu valkeni tuiskuisena. Olin haaveillut eväsretkestä Jyväskylän ulkopuolelle, mutta epäilin vahvasti, että pikkuteitä ei olisi välttämättä syrjemmällä aurattu. Niinpä päätin tehdä metsäretken sijaan kävelyretken kaupunkialueella.

Sinertävänharmaa pyry takasi riittävän määrän lunta paitsi Tuomiojärven jäälle, myös Viitaniemen kevyen liikenteen väylille, vaikka niitä oli jo ehditty käydä auraamassakin.


Viitaniemestä jatkoin matkaa Martti Korpilahden polkua pitkin Tuomiojärven uimarannalle ja suuntasin Taulumäen kautta Kankaalle. Mennäkö Rantaraitille ja Jyväsjärveä kiertämään vai mihin?

Arvoin suuntaa mielessäni hetken aikaa, mutta kun askeleet veivät minut Vapaaherrantieltä Vaajakoskentien varteen, en kääntynytkään Aholaidasta heti tilaisuuden tullen Jyväsjärven rantaa kohti, vaan jäin talsimaan Vaajakoskentietä kohti Halssilaa. Tokihan sieltäkin voisi vielä kääntyä järveä kiertämään.


Halssilassa oli hyvä pohtia asiaa uudelleen. Toisena vaihtoehtona mielessäni ollut Vaajakoski oli enää alle neljän kilometrin päässä. Ja siellä pääsisi teelle...

Käännyin kuitenkin alas oikealle, mistä tunnelin ja kevyen liikenteen väylän kautta oli hyvä mahdollisuus kääntyä kotimatkalle Jyväsjärven rantamaisemia seuraten.


Onko tuo käsimerkki minulle, että ei tänne päin?


Entä tämä? No hyvä on, käännytään sitten takaisin. Ja matka jatkukoon lumisateessa sittenkin Vaajakoskelle. Onhan tässä päivää.


Seuraavana oli vuorossa Jyskä. Kävelytie oli ehkä ehditty jossain vaiheessa aamua aurata, mutta kulkijoita oli Vaajakoskentietä ajoradan vieressä seuraavalla väylällä ollut vähän. Vain jokunen yksittäinen kävelijä oli jättänyt tuoreeseen lumeen jälkensä. 


Vaajakoskentien vartta kulkeva reitti oli näin keskellä päivää yllättävänkin rauhallinen. Verrattuna Halssilan kohdalla kulkevaan Rantaraitin pätkään siinä moottoritien vierellä täällä oli mukavan hiljaista taivaltaa. Enää jäljellä oli yksi ylämäki ennen Vaajakoskea, sitten pääsisin huilaamaan hetkeksi!


Kavuttuani Vaajakosken keskustaan sain hämmästellä hetken: Vaajalan entiselle market-alueelle oli jo ehtinyt nousta uutta kerrostaloa. Havahduin siihen, miten avaralta alue oli ennen näyttänyt, ja kuinka maisema oli nyt muuttumassa selkeästi kaupunkimaisemmaksi kerrostalomiljööksi.

Joko teelle? Ei ihan vielä, mutta määränpäähäni ei ollut enää pitkälti.


Jatkoin kävelyä Vaajakosken keskustasta alamäkeen ja juuri ennen SOK:n entisen hallintorakennusta (Kanavahovi) käännyin alas vasemmalle, että pääsin kaartamaan nelostien alitse ja Haapaniementien varteen.

Kevyen liikenteen väylä toi minut tismalleen oikeaan paikkaan: tarvitsi enää ylittää Haapaniementie ja jatkaa matkaa suoraan Tikkutehtaantietä Varassaareen.



Varassaaressa odotti kävelyretken lämmittely- ja kääntöpaikkani eli Teeleidin Tikkula, joka on avoinna viikolla päivisin.


Tikkula sijaitsee vanhassa punatiilisessä teollisuuskiinteistössä, jonka tulitikkutehdashistoriasta saa muutaman pilkahduksen myös seiniä koristavista hienoista valokuvista. Mustavalkokuvassa poseeraava nainen työtakissa esittelee vientiin lähdössä olevaa tulitikkulaatikkolähetystä.


Tikkulassa hemmotellaan nimen omaan teenjuojia, sillä kahvia ei täällä tarjoilla lainkaan, kuten ei Teeleidin pääpaikassakaan Jyväskylän Kramsunkadulla. Pähkin hetken, mitä teetä nauttisin (valikoimaahan riittää vaikka kuinka - etenkin kun Tikkulassa sijaitsee Teeleidin "teetehdas"), mutta päädyin lopulta päivän teehen.


Kohta sain eteeni höyryävän mukillisen teesekoitusta No. 02, jonka oli rohjennut valita, vaikka useimmiten valitsenkin juomakseni vihreän tai oolong-teen. Jo ensi siemaus paljasti, että karpalolla ja kermalla maustettu sopi oivallisesti juuri tähän hetkeen: kävelyretken lämmikkeeksi ja lepohetken rentouttajaksi.


Santsiteetäkin oli samovaarista otettava, sillä en halunnut kiirehtiä heti paluumatkalle teemukin tyhjennettyäni. Tikkulan traktorijakkaralla vielä tovin istuskeltuani vedin takin takaisin ylleni ja astahdin ulos. Vieläkö taivaalta tuli lunta?


No kyllä vain; hiutaleita leijaili edelleen ilmassa, joten myös paluumatka olisi tuoreen lumen silaama.


Palattuani Vaajakoskentielle käännyin vielä kurkistamaan Kanavuoren suuntaan. Todennäköisesti Kanavuoren luontopolulla oli tänään aika hiljaista, eihän polun näköalapaikalta lumisateessa kovin kauas päässyt kurkistelemaan...

Ja sitten tossua toisen eteen, kotia kohti. Vaikka aurinko edelleen piileskelikin pilviverhon takana, oli sää silti kävelyyn aivan erinomainen!

Kommentit

  1. Mukava reitti sinulla! Minä juon myös teetä ja en ole koskaan törmännyt vielä ainoastaan teetä tarjoavaan paikkaan! Mukavaa viikonlopua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jyväskylästä löytyy! Teeleidin kaksi paikkaa: ykkösenä Kramsunkadulla sijaitseva aivan ihana teehuone herkkuineen, ja tämä pienempi (muutama asiakaspaikka, myös iso teevalikoima mutta ei herkkuvitriiniä) Tikkula siis Vaajakosken Varassaaressa. Jyväskylän keskustassa on myös TakeT, joka on teekauppa ja take away-teepuoti, sekä uusimpana tulokkaana T-House Vaasankadulla.

      Helsingissä on myös kivoja teehuoneita :)

      Poista
  2. Ihana tämä sinun blogisi, totean jälleen luettuani tämän uusimman postauksesi. Ehkä tuo kävelyreittisi ei tällä kertaa minua houkutellut, mutta toisaalta tuollaiset reitit ovat oivallisia niinä päivinä kun ei ole mahdollisuutta lähteä luontoon retkeilemään. Mikäpä siis ihanampaa, kuin kävelylenkki, jonka varrella mahdollisuus pysähtyä kupilliselle. Ja vielä paikkaan, jossa ei muita kuumia juomia tarjolla kuin teetä. Kuulostaa ja myös kuviesi perusteella näyttää, kovin viehättävälle paikalle, oikein teen juojan paratiisille.
    Ja voi, nuo teepannut, meillä kaksi ja mä voisin ottaa niitä vielä monen monta lisää, ovat niin kauniita ja ennenkaikkea käytännöllisiä.
    Kiitos taas vinkistä, pidetäänpä Tikkula mielessä. Sinne kun on pakko poiketa kun Jyväskylässä päin tulee liikuttua.
    Mukavia retkipäiviä arkeesi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annikka! Tämä oli enemmän liikunnallinen kuin kokonaistunnelmallinen kävelyreitti, mutta teehetki ja jatkuva lumisade tekivät siihen omanlaisensa, mukavan fiiliksen. Nautin itse juuri siitä, että pääsen kävelyretkellä myös huilitauolle, ja kiva taukopaikka ohjaa usein kävelyreitin valintaa, kuten nytkin kävi :)

      Teeleidi on ollut oikea teetienraivaaja Jyväskylässä. Jos haluat istuskella pidempään teellä, suuntaa Kramsunkadulle aistimaan viehättävää teetunnelmaa, on avoinna myös lauantaisin.

      Poista
  3. Vaajakoskelle pääsee pikkuisen tunnelmallisemmin, kun hyppää yhtä korttelia Vaajakoskentietä ylempänä kulkeville kaduille tai tulee Kuokkalan ja Väinölän kautta ja Jyskän koulun kävelysillasta junaradan yli. Haapa-Heikintien päästä menee Unnukantien pohjukkaan kävelytie ja siitä vielä talvisinkin auki pysyvä metsäpolku kirjaston kulmalle. Vaajakummun koulun kohdalta menee myös ylitys junaradan yli, jos kaipaa vaihtoehtoja. Kesällä kannattaa poiketa Niitynpään työläiskotimuseossa, mutta talvella se ei ole auki. Museolta menee myös paljon polkuja kirkolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta! Aittorinteen-Halssilan-Jyskän maisemissa voi parhaimmillaan kulkea Vaajakoskentien suuntaisesti jopa polkuja pitkin, mutta vähintään niitä kivoja asuinkatuja astellen. Ehdottomasi Haapa-Heikintien kautta kulkeva reitti onkin kokeilematta, kiitos vinkistä!
      Vaajakummun koulun ja Jyskän välimaastossa olen joskus poikennut työläiskotimuseolla, mutta ikävä kyllä en ole kulkenut sitä kautta kesäaikaan ja museo on edelleen vierailematta. Jospa tulevana kesänä sitten...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi