Möhkön Lemmenpolulla Ilomantsissa


Kun muutama vuosi sitten olin lähdössä Susitaipaleen vaellusreitille Ilomantsin Möhköstä, huomasin siellä viitan Lemmenpolulle. Jo silloin päätin, että jonain päivänä palaan Möhköön ja käyn tutustumassa myös Lemmenpolkuun.


Lemmenpolku on noin 1 kilometrin mittainen ja se alkaa Möhkön ruukin päärakennuksen eli Pytingin tuntumasta. Tehtaanjohtajana oli vuosina 1868-88 C. J. Hallberg ja hänen aikanaan 1870-luvulla alueelle tehtiin promenadi rouva Amanda Hallbergille. Kun rautaruukin tehtaanjohtajaksi oli tullut Aksel Berner, hän meni naimisiin Martta Ruuthin kanssa vuonna 1891 ja Berner kunnostutti Lemmenpolun sekä puutarhan nuorikolleen. Pitihän nuorella rouvalla olla mukava kävelypolku.


Koitajoki jakautuu Möhkön kohdalla: Lotinankosken ja Möhkökosken uoma on sitä vapaana virtaavaa osaa, kun taas Möhkön ruukin vanha kanava suuntaa kohti entistä sähkövoimalaa. Vanhasta kanavasta laskee lempeästi sivuhaara Pytingin vieritse tänne Lemmenpolun varteen.


Vaikka Lemmenpolulle opasteviitta olikin, ei sitä ole niin satavarmasti nykykulkijaa ajatellen merkitty, että tietäisi tismalleen, mitä polku-uraa pitkin Lemmenpolku kulkee. Vaan eipä sillä ole väliä; mukava täällä on kuljeksia polkuja pitkin, kun eksymisen vaaraakaan ei näin pienellä alueella ole. Aluksi reitti ylittää hiljaisen uoman kävelysiltaa pitkin ja päättelen, että siinä siirrytään Pietarsaaren puolelle. Möhkön esitteessä nimittäin puhutaan Pietarsaaren promenadista, mutta kartasta ei tätä saaren nimeä löydy ;)


Lemmenpolulla on ollut joskus myös kuumat paikat. Ainakin sepän pajassa, jonne pääsee kurkistamaan sisällekin. Pajassa on paljon tutkittavaa sepän touhuista kiinnostuneelle, sillä rakennus on täynnä kaikenlaista sepän tarve-esineistöä. Möhkön sepällä oli ihan reippaan kokoiset palkeet (kuvassa oikealla).


Rauta on taipunut moneksi takojan käsissä. Veikkaisin, että tätä sivupöydillä ja seinillä olevaa esineistöä on valmistettu tässä paikan päällä!


Lemmenpolulla tulee seuraavana vastaan mitä erikoisin uimahuone, Ryöppy. Se ei ulkoapäin näyttänyt kummoiseltakaan kylpylaitokseksi...


Totuus paljastui vasta, kun olin astunut Ryöpyn sisäpuolelle. Puuportaita pitkin pääsee astumaan kylpyyn, joka tarjoaisi parhaimmillaan myös raikkaan vesiryöpyn kylpijän niskaan, puista kourua pitkin! Se on varmasti ollut aikamoinen elämys :)


Ryöppyyn vesiryöpyn koonnut kouru jatkui pitkälle ylävirtaan. Ihan hytisytti, kun ajattelin, miten hyytävän raikkaan ryöppykylvyn uimahuoneessa saisi kevättulvien aikaan!


No, pääsihän herrasväki myös lämmittelemään, somassa saunassa, joka sijaitsee Pytingin puolella uomaa. Aikamoinen idylli.



Lemmenpolku jatkui metsän halki helppokulkuisena kohti Lotinankoskea. Matkalla sai kuulostella metsän ääniä ja kuusikon takana kohisevaa koskea.


Lähellä Lotinankoskea tuli polun tuntumassa vastaan ortodoksinen hautaristi. Kenenköhän se lienee? Möhkön hautausmaa sijaitsee aluekartan mukaan toisaalla.


Sitten saavuimme mukavasti kohisevalle Lotinankoskelle, jonka ylittää tukeva puusilta. Koitajoen reittiä melovat painelevat tästä alas; uoma näytti sellaiselta, että eiköhän sen uskaltaisi meikäläinenkin kajakilla laskea.


Sillan toisesta päästä löytyy vuonna 2004 perustettu, talkootyöllä hoidettava puupuisto, johon on istutettu monensorttista puuta ja pensasta. Arboretumissa on jo jonkin verran nimikkopuita, kuten tämä erään koululaisen nimikko lännenpihta.


Palasin puista kävelysiltaa Lotinankosken yli takaisin Pietarsaaren puolelle. Vanhan kanavan patorakenteet houkuttelivat, mutta sielläpä oli vastikään tehty huoltotöitä eli kävelysilta kanavan yli oli tervattu, joten emme päässeet käväisemään padon toisella puolella olevalla laavupaikalla.


Tervan tuoksu leijaili mukavasti ilmassa; padon pohjoispuolen laavupaikalta kantautui vieno savun tuoksu. No, emmepä tulleet häirinneeksi laavulle pysähtyneitä retkeläisiä.


Koitajoen reittiin kuuluva Lotinankoski seurasi meitä, kun kävelimme kosken rantaa pitkin takaisin kohti Pytinkiä. Rantapolulta sai ihailla myös vastarannan viehättävää huvilaa ennen kuin saavuimme ruukin teollisemman puolen maisemiin, missä ovat edelleen tallella myös ruukin masuunin vanhat rauniot. Järvimalmia hyödyntäneen rautaruukin toiminta alueella loppui vuonna 1908.

Lemmenpolun kävelyn lisäksi käyskentelimme vielä Pytingin piha-alueella tutkailemassa kesänäyttelyn ulkotaideteoksia, poikkesimme Pytingissä ja sen ulkorakennus Ambarissa tutustumassa alueen historiaan (ruukin aika, sotahistoria, metsätöihin liittyvät tarinat). Näyttelyt yllättivät tosi iloisesti! Lopuksi kävimme tietysti savottakahvila Möhkön Mantassa vanhassa asuntoproomussa. 


P.S. Tämä onkin ollut Lemmenpolkujen suhteen aika hyvä vuosi: olen päässyt kävelemään peräti kahdella siten nimetyllä polulla :) Se toinen Lemmenpolku: Leiskuntaa Muhoksen Lemmenpolulla.

Kommentit

  1. Kauniita kuvia ja mukavaa luettavaa. Vaikuttaa jälleen tosi mielenkiintoiselta kohteelta. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit