Siirry pääsisältöön

Möhkön Lemmenpolulla Ilomantsissa


Kun muutama vuosi sitten olin lähdössä Susitaipaleen vaellusreitille Ilomantsin Möhköstä, huomasin siellä viitan Lemmenpolulle. Jo silloin päätin, että jonain päivänä palaan Möhköön ja käyn tutustumassa myös Lemmenpolkuun.


Lemmenpolku on noin 1 kilometrin mittainen ja se alkaa Möhkön ruukin päärakennuksen eli Pytingin tuntumasta. Tehtaanjohtajana oli vuosina 1868-88 C. J. Hallberg ja hänen aikanaan 1870-luvulla alueelle tehtiin promenadi rouva Amanda Hallbergille. Kun rautaruukin tehtaanjohtajaksi oli tullut Aksel Berner, hän meni naimisiin Martta Ruuthin kanssa vuonna 1891 ja Berner kunnostutti Lemmenpolun sekä puutarhan nuorikolleen. Pitihän nuorella rouvalla olla mukava kävelypolku.


Koitajoki jakautuu Möhkön kohdalla: Lotinankosken ja Möhkökosken uoma on sitä vapaana virtaavaa osaa, kun taas Möhkön ruukin vanha kanava suuntaa kohti entistä sähkövoimalaa. Vanhasta kanavasta laskee lempeästi sivuhaara Pytingin vieritse tänne Lemmenpolun varteen.


Vaikka Lemmenpolulle opasteviitta olikin, ei sitä ole niin satavarmasti nykykulkijaa ajatellen merkitty, että tietäisi tismalleen, mitä polku-uraa pitkin Lemmenpolku kulkee. Vaan eipä sillä ole väliä; mukava täällä on kuljeksia polkuja pitkin, kun eksymisen vaaraakaan ei näin pienellä alueella ole. Aluksi reitti ylittää hiljaisen uoman kävelysiltaa pitkin ja päättelen, että siinä siirrytään Pietarsaaren puolelle. Möhkön esitteessä nimittäin puhutaan Pietarsaaren promenadista, mutta kartasta ei tätä saaren nimeä löydy ;)


Lemmenpolulla on ollut joskus myös kuumat paikat. Ainakin sepän pajassa, jonne pääsee kurkistamaan sisällekin. Pajassa on paljon tutkittavaa sepän touhuista kiinnostuneelle, sillä rakennus on täynnä kaikenlaista sepän tarve-esineistöä. Möhkön sepällä oli ihan reippaan kokoiset palkeet (kuvassa oikealla).


Rauta on taipunut moneksi takojan käsissä. Veikkaisin, että tätä sivupöydillä ja seinillä olevaa esineistöä on valmistettu tässä paikan päällä!


Lemmenpolulla tulee seuraavana vastaan mitä erikoisin uimahuone, Ryöppy. Se ei ulkoapäin näyttänyt kummoiseltakaan kylpylaitokseksi...


Totuus paljastui vasta, kun olin astunut Ryöpyn sisäpuolelle. Puuportaita pitkin pääsee astumaan kylpyyn, joka tarjoaisi parhaimmillaan myös raikkaan vesiryöpyn kylpijän niskaan, puista kourua pitkin! Se on varmasti ollut aikamoinen elämys :)


Ryöppyyn vesiryöpyn koonnut kouru jatkui pitkälle ylävirtaan. Ihan hytisytti, kun ajattelin, miten hyytävän raikkaan ryöppykylvyn uimahuoneessa saisi kevättulvien aikaan!


No, pääsihän herrasväki myös lämmittelemään, somassa saunassa, joka sijaitsee Pytingin puolella uomaa. Aikamoinen idylli.



Lemmenpolku jatkui metsän halki helppokulkuisena kohti Lotinankoskea. Matkalla sai kuulostella metsän ääniä ja kuusikon takana kohisevaa koskea.


Lähellä Lotinankoskea tuli polun tuntumassa vastaan ortodoksinen hautaristi. Kenenköhän se lienee? Möhkön hautausmaa sijaitsee aluekartan mukaan toisaalla.


Sitten saavuimme mukavasti kohisevalle Lotinankoskelle, jonka ylittää tukeva puusilta. Koitajoen reittiä melovat painelevat tästä alas; uoma näytti sellaiselta, että eiköhän sen uskaltaisi meikäläinenkin kajakilla laskea.


Sillan toisesta päästä löytyy vuonna 2004 perustettu, talkootyöllä hoidettava puupuisto, johon on istutettu monensorttista puuta ja pensasta. Arboretumissa on jo jonkin verran nimikkopuita, kuten tämä erään koululaisen nimikko lännenpihta.


Palasin puista kävelysiltaa Lotinankosken yli takaisin Pietarsaaren puolelle. Vanhan kanavan patorakenteet houkuttelivat, mutta sielläpä oli vastikään tehty huoltotöitä eli kävelysilta kanavan yli oli tervattu, joten emme päässeet käväisemään padon toisella puolella olevalla laavupaikalla.


Tervan tuoksu leijaili mukavasti ilmassa; padon pohjoispuolen laavupaikalta kantautui vieno savun tuoksu. No, emmepä tulleet häirinneeksi laavulle pysähtyneitä retkeläisiä.


Koitajoen reittiin kuuluva Lotinankoski seurasi meitä, kun kävelimme kosken rantaa pitkin takaisin kohti Pytinkiä. Rantapolulta sai ihailla myös vastarannan viehättävää huvilaa ennen kuin saavuimme ruukin teollisemman puolen maisemiin, missä ovat edelleen tallella myös ruukin masuunin vanhat rauniot. Järvimalmia hyödyntäneen rautaruukin toiminta alueella loppui vuonna 1908.

Lemmenpolun kävelyn lisäksi käyskentelimme vielä Pytingin piha-alueella tutkailemassa kesänäyttelyn ulkotaideteoksia, poikkesimme Pytingissä ja sen ulkorakennus Ambarissa tutustumassa alueen historiaan (ruukin aika, sotahistoria, metsätöihin liittyvät tarinat). Näyttelyt yllättivät tosi iloisesti! Lopuksi kävimme tietysti savottakahvila Möhkön Mantassa vanhassa asuntoproomussa. 


P.S. Tämä onkin ollut Lemmenpolkujen suhteen aika hyvä vuosi: olen päässyt kävelemään peräti kahdella siten nimetyllä polulla :) Se toinen Lemmenpolku: Leiskuntaa Muhoksen Lemmenpolulla.

Kommentit

  1. Kauniita kuvia ja mukavaa luettavaa. Vaikuttaa jälleen tosi mielenkiintoiselta kohteelta. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…