Siirry pääsisältöön

Ilosofisessa Runopuistossa Savonlinnassa


Olin silmäillyt aamupalaa syödessäni menovinkkejä Etelä-Savon alueelta, kun paikallislehti sattui sopivasti hollille. Silmiin osui maininta Runopuistosta Savonlinnassa.  Kun myöhemmin päivällä poikkesin Savonlinnan Sulosaaressa, kävelysillan päässä sijaitsevaan Kalliolinnan Lettukahvilaan, oli siellä aikaa selvittää, mistä Runopuisto löytyisi. Kunhan nyt ensin sain leipäjuusto-vaahterasiirappilettuni popsittua.

Hmm, Marja-Liisa Vartion nimikkopuistoa ei löytynyt Savonlinnan kartasta. No, Runopuiston ilmoitettiin löytyvän "Onnellisten polulta Savonlinnasalin ja Suruton-huvilan (entinen nukkemuseo) välimaastosta".  Onneksi myös osoite (Kylpylaitoksentie 2) löytyi lopulta, sillä vaikka muistin oikein, että Suruton on Kasinonsaarella, en olisi keksinyt, missä kohtaa Onnellisten polku sijaitsee. Siitäkään huolimatta, että Kasinonsaaria on joskus kutsuttu Onnellisten saariksi. Onnellisten polun sijainti Kylpylaitoksentien ja Koululahden välissä olevalla rantakaistaleella pitää tietää, sillä sitä ei ole merkitty Savonlinnan opaskarttaan...


Mutta löytyihän se oikea paikka, seuraamalla Kylpylaitoksentietä, jonka vieressä rannan puolella kulkee kävelytie. Se Onnellisten polku. Kapea rantakaistale leveni pikku puistoksi ennen Suruton-huvilaa; siinä siis se Marja-Liisa Vartion puisto, joka oli saanut toiseksi (tilapäiseksi) nimekseen Runopuisto. Puiston laidalla tulivat vastaan ensimmäiset tuulessa lepattavat runot.


Värikkäät viirit ja laminoituina hieman jäykemmin lepattavat runot oli ripustettu puiden väleihin kuin pyykkinaruille. Puhtaaksi kirjoitettua tekstiä...  Runopuiston tekijöiksi ilmoittautunut ILOSOFIT-työryhmä oli valinnut mukaan ihastuttavan kokoelman runoja, niin savonlinnalaisilta kuin muilta sananikkareilta, kuten Aleksis Kiveltä.

Mukana oli itseoikeutetusti myös Marja-Liisa Vartio upealla runollaan Auringon leivät.


Ryhmä julisti tervetulotoivotuksessaan Runopuistoon, että ilosofia on ilon viisautta.
Vaikka useimmat runot olivatkin esillä vain suomeksi, oli osa teksteistä käännetty myös muille kielille (englanti, saksa, venäjä). Ilosofien runopuisto olikin englanninkieliseltä nimeltään Poetry Park of Joyology.

Pysähdyin jokaisen runotarinan ääreen hetkeksi ja antauduin lukemaan. Hymy karehti huulilla kerran, toisen, kolmannenkin. Sanat maistuivat. Runopuiston lukuisat sanataiturit, kuten Kirsi Suokas, Liisa Hukkanen ja Anneli Pääkkönen saivat sen aikaan.

Mietin, että monesti olin kuvittanut leveät lankut jalkapohjillani, kuten Eila Tikkanen. Asta Siekkinen leikitteli loistavasti sanoilla, Sonja Tirkkonen-Condit pelasi kielipeliä.  Raimo Ruusuvuori maalasi eteeni miehen - ja naisen.


Mikä viehättävä runotuokio! Ja mikä viehko pieni puisto. On kyllä hienoa, että runoilijana ja romaanikirjailijana tunnettu Marja-Liisa Vartion (1924-1966) on saanut nimikkopuiston aivan Savonlinnan keskustan ja kylpylän kupeesta, veden ääreltä. Vartio (o.s. Sairanen) kuoli Savonlinnassa ja hänet on myös haudattu kaupungin hautuumaalle.


Kiveen kiinnitetty muistolaatta kertoi, että Savonlinnan kaupunki perusti puiston Vartion elämäntyön kunniaksi, kun hänen esikoisteoksensa julkaisusta oli kulunut 50 vuotta.  Suomenpihlaja on kasvanut mittaa elokuusta 2002 alkaen - "Pesäpuu pesäpuu - lintujen pysähdyspaikka - kevättä kevättä viemään."

Myönnän sumeilematta, että poistuin Runopuistosta hilpein mielin ja sellaisin ajatuksin, että täytyy ottaa useammin runokirja kouraan. Ja lukea muutama runo ihan rauhassa. Kiitos Ilosofeille!

P.S. Runopuistoon pääsee tutustumaan Savonlinnassa vielä/enää 15.8.2017, minkä jälkeen runot poistunevat paikalta. Toivottavasti Ilosofit-työryhmä tempaisee joskus uudelleen samassa hengessä!

Kommentit

  1. Hyvä idea. Runot ovatkin nyt hyvin ajankohtaisia. Ilmestyihän äskettäin juhlavuoden antologia "Katso pohjoista taivasta". Siinä on Marja-Liisa Vartionkin runo "Vihreää sukua" joka hyvin sopisi tuonne runopuistoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mainio juttu. Ehkäpä Ilosofien työryhmä innostuu tekemään tuonne Runopuiston toistekin! En ole itse Vartion tuotantoon aiemmin tutustunut, mutta tämä runotuokio sai kiinnostumaan myös hänen teksteistään, joten kiitos vinkistä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…