Siirry pääsisältöön

South West Coast Path 50: Ferry Bridge - Weymouth


Tälle päivälle oli tulossa vain muutaman mailin South West Coast Pathin käppäily Ferry Bridgestä Weymouthin keskustaan, syynä "pakollinen pysähtyminen".  Olisin mieluusti jatkanut matkaa heti pidemmälle, mutta Lulworth Covessa oli tarjolla enää älyttömän kallista majoitusta siinä vaiheessa, kun tajusin että olisin saapumassa sinne Bank Holiday -viikonloppuna. Pitkä viikonloppu ja toukokuun loppu. Sellaisena aikana on liikkeellä on valtava määrä muutakin väkeä, eikä pikkupaikasta löydy hevillä mattimyöhäiselle yösijaa, toisin kuin reilusti isommasta Weymouthista.

Onneksi netistä löytyi tieto, että kesäaikataulun mukainen bussi Weymouthin ja Lulworth Coven välillä alkaisi liikennöidä 28.5. eli seuraavasta päivästä alkaen joka päivä. Yhden yön pysähdyksen jälkeen pystyisin kävelemään Lulworth Coveen, palaamaan sieltä bussilla Weymouthiin illalla ja siirtymään seuraavana aamuna bussilla takaisin Lulworth Coveen, jatkaakseni taas eteenpäin jalkaisin.

Abbotsburyn majapaikkani isäntä heitti minut taas autolla Ferry Bridgeen ja nostin rinkan selkään parin päivän superköykäisen rimpulareppuilun jälkeen. Kyllä rinkkaakin taas ihan mielikseen kantoi. Ihan oikeasti.


Rodwell Trail trail kulki alkuun tismalleen samaa reittiä South West Coast Pathin kanssa, meren rantaa seuraillen, vaikkakaan se ei taannut kokoaikaista merinäköalaa. Kevyen liikenteen väylällä huristi pyöräilijöitä meidän hitaammin liikkuvien kävelijöiden ohella, vedessä oli satamaan ankkuroitujen purjeveneiden lisäksi muutama paatti nostanut purjeensa. Kiva purjehduskeli, vaikka aurinko lymuyilikin välillä pilviverhon takana. Isle of Portlandin profiili muistutti edellispäivän kävelystä.


Oli hauska pysähtyä hetkeksi katsomaan ja kuuntelemaan, kun melontaohjaaja piti kuria ensimmäistä kertaa melomaan lähteville lapsille. Näin tehdään lautta, kuunnelkaa... Näin kajakki kääntyy kun kauhaistaan edestä taakse... Näin kun takaa eteen. Lauttamuodostelmassa olleet pikkumelojat hajaantuivat kohta kokeilemaan samaa itse. Kaikki näyttivät pysyvän pystyssä erinomaisesti.


Alkumatkasta otin muutaman sivuaskeleen Sandsfoot Castlen puutarhan ja rauniolinnan kohdalla. Puutarha ei ollut vielä hehkeässä kesäkunnossa ja linnan rauniot oli korjattu visiittikuntoon lottovaroin vasta muutama vuosi sitten, mutta olihan se kiva käydä katsomassa linnan ikkuna-aukosta merelle, kun luki että pytingin oli rakennuttanut Henrik VIII vuosina 1539-41. Hän varautui rannikkolinnoituksia rakennuttamalla siihen, että katoliset espanjalaiset ja ranskalaiset pyrkisivät valloittamaan Englannin, koska Henrik VIII oli eronnut Katariina Aragonialaisesta ja rikkonut välinsä roomalaiskatolisen kirkon kanssa.

Linna kärsi eri syistä vaurioita ja oli raunioina jo 1700-luvulla; ulkomuurin kiviä käytettiin Weymouthin kivisillan korjauksiin ja 1800-luvulla eteläinen osa linnasta romahti murenevalta kalliolta mereen.


Reitti kulki sekä puiston katveessa että katujen varsia pitkin ja mitä lähemmäksi Weymouthin keskustaa tulin, sitä komeampien omakotitalojen ohitse. Hiljaisemmat ja vähemmän puistomaiset maisemat saisivat odottaa, kunnes siirtyisin Weymouthin kaupunkialueelta pois.



Kohtasin puistossa sekä ihmisiä arkailemattomia oravia että isoimman koskaan näkemäni hämähäkin. Oravat olivat melkoisesti vikkeläliikkeisempiä kuin tämä useampiraajainen jätti.


The Nothen päässä olisi ollut Nothe Fort-linnoitus, mutta linna/linnoituskiintiöni oli tullut Sandsfoot Castlen kohdalla jo täyteen ja laskeuduin suoraan mäeltä alas Wey-joen varteen ja samalla Weymouthin keskustaan johtavalle jalankulkuväylälle. Joen yli pääsee edelleen myös pikku lautalla, mutta kierto vanhan, kirkkaan punaisella ja vihreällä maalatun sillan kautta ei vaatinut paljoa jalkatyötä.


Kulman takaa alkoi hieno ja melkoisen pitkä hiekkaranta, joka kaareutui kaupungin keskustan edessä houkuttelevaksi keitaaksi, lukuisien pienten hotellien rivistön edessä. Lyhyt matka rantalomalle.


Muutama hiekkataiteilija oli ahkeroinut oikein kunnolla. Käsittämättömän hieno hiekkalinna oli turvassa säältä kaarevan katoksen alla ja ohikulkijoilta varjelevan verkkoseinän takana. Kuningatar Elisabet II:n kasvokuva oli vieressä hieman kesken, mutta prinssi Philipin naurava naama jo valmis.

Hiekkaveistoksia on Weymouthissa tehty jo kauan, peräti viktoriaaniselta ajalta saakka. Kuuluisimpia hiekkaveistäjiä ovat olleet Swift Vincent (1800-luvun lopusta 1920-luvulle), englantilaisista katedraaleista minireplikoita tehnyt Jack Hayward (1930-luvulta 1960-luvun alkuun) ja Fred Darrington (veistoksia n. vuosina 1925-1995).


Jos olisi ollut lukukirja matkassa, olisin voinut vaikka pysähtyä ja vuokrata kansituoli (2 puntaa / päivä) … Vaan "oikea" kirja oli ylellisyyttä, jota en halunnut kantaa; rinkassa matkusti kirjallisuutta enää vain absoluuttisen välttämätön määrä eli South West Coast Pathin opaskirja. Sitä paitsi minun teki oikeasti enemmän mieli kupposta teetä. Majoittumisen jälkeen olisi edessä loppupäivä vapaata, tarpominen eteenpäin Jurassic Coastia pitkin jatkuisi vasta seuraavana päivänä!

Kävelypäivä 51: Weymouth - Lulworth Cove

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…