South West Coast Path 12: Morwenstow - Bude


Oi ihana Morwenstow! The Bush Innin aamiaisen sain nauttia ypöyksin; sitä laittamaan tullut rouva oli tullut töihin vain minua varten.  Kävelin takaisin South West Coast Pathille kirkon ja Rectory Tea Roomin välistä. Olisin ostanut eväsleivän teehuoneelta, mutta eihän se ollut auki vielä ennen kymmentä. Sen kerran kun olin liikkeellä jo niin aikaisin… Ajattelin toiveikkaana, että voisin ehtiä päivän määränpäähäni Budeen hyvissä ajoin.

Vilkutettuani lehmälaitumelle saavuin pian SWCP-polun reitille kalliojyrkänteen reunalle ja pysähdyin Hawker’s Hut -kyltin luo. 

Robert Stephen Hawker (1803-75) oli erikoinen pastorismies, joka laitatti Morwenstow'n seurakunnan pappilaan eri kirkkojen torneja muistuttavat savupiiput, kirjoitti Cornwallin kansallislaulun Shall Trewlawney Die ja rakensi ajopuusta pienen meditointi- ja runoiluhuoneen jyrkkään rinteeseen. Hän tapasi kuulemma myös joskus poltella siellä oopimumpiippua.

Hawker ehti varmasti istuskella nauttimasta huisin hienosta merimaisemasta lukuisia kertoja, sillä hän työskenteli seurakunnan pastorina neljäkymmentä vuotta. Maja on tosi pieni ja siinä on vain hyvin kapeat, seiniä kiertävät penkit, jotka ovat nyt jo läpeensä täynnä kävijöiden kaiverruksia. Oven virkaa toimittavat luukut, joista vain ylemmän avaamalla pysyi tuulen suojassa, mutta sai silti katsella merta.  Pikkuisen leveämmän penkin olisin itse majaan laittanut, mutta ehkäpä Hawker oli luiseva pastori. Eikä halunnut vahingossa uinahtaa penkille.


Kapusin takaisin laitumen viertä kulkevalle polulle, eikä mennyt kauaa, kun oli edessä ensimmäinen laskeutuminen alas. Tidna Shutessa oli virkistyksenä vesiputous, mutta sen kunnolla nähdäkseen olisi pitänyt olla kallion alapuolella tai merellä. Ja sitten taas ylös. Taakse jäi myös entinen merivartioston tähystyskoppi. Voi kuinka pidänkään kallioiden laella kulkemisesta! Etenkin jos siellä on vain pieniä, loivia nousuja ja laskuja...


Nurmikkoisella polulla kulkemista oli edessä hyvän matkaa ennen saapumista GCHQ:n "kuuntelupaikkaan" - brittien tiedustelupalvelu on siis täällä korvat höröllä. Edelläni kulkenut pariskunta valisti minua valtavien satelliittilautasten tarkoituksesta, kun pysähdyimme hetkeksi tauolle samaan aikaan. Kuulivat varmaan siellä jossain sen meidänkin keskustelun.

Ennen kuin olimme lautasfarmin kohdalla, piti vielä heittää siksakpolkua alas ja harrastaa rappusjumppaa ylös (Puuskupuh-keppini avulla) ja sitten ohittaa tuplavarmistetulla aidalla suojattu "Radio station" -alue kauempaa menevää kiertoreittiä. Lautasfarmi pysyi näkökentässä pitkälle eteenkin päin.


Polun alapuolella kalliot pysyivät jyrkkinä. Välillä polku kävi hyvinkin lähellä reunaa, mutta ei sitä hermostuttanut kulkea vieläkään. Täytyy vain katsoa, mihin astuu ja jos esimerkiksi alamäessä polulla on irtokiviä, on kuljettava rauhallisesti ja varottava askeliaan. Ei sen kummempaa.



Steeple Pointin hienolta näköalapaikalta laskeuduin hyvää, leveää polkua alas Coombe Valleyn sulle Duckpooliin, missä oli parkkipaikan ohella käytettävissä myös wc. Monien yleisten parkkipaikkojen vieressä sellainen onkin ja ne ovat pääsääntöisesti siistejä ja ilmaisia!


Eväsleipää ei minulla tosiaankaan ollut matkassa, mutta hedelmiä, pähkinöitä ja vettä kylläkin. Vettä oli tullut jo hörpittyä näitä pikku mäkiä astellessa, samoin hikeä pyyhittyä otsalta, mutta aloin jo kaivata kupillista teetä...

Iloni oli siksi suuri, kun Sandy Mouthiin laskeutuessani vastassa oli National Trustin alueella kahvila! Ihanaa, kannullinen teetä ja toasted teacake voin kera! Kyllä kelpasi... Joo, ei mikään superterveellinen lounas ehkä, mutta juuri se, mitä kaipasin. Teki myös hyvää istua kaikessa rauhassa, rinkka vieressä eikä selässä, ja katsella merelle.



Teetauon jälkeen edessä oli perinteinen ylöskapuaminen kallioiden päälle ja sain jälleen ihmetellä niitä merkillisiä uurrekallioita, joita hiekkarannan edessä oli näin laskuveden aikaan paljaana. Välillä sulkamaista muodostelmaa, välillä kohtisuoraan rantaan... Aivan ihmeellisiä.



Vaan kyllä tuntui kivalta nähdä Buden siintävän askel askeleelta yhä lähempänä ja loppumatka olikin aika lailla helppoa kulkemista pitkin ruohomaton peittämiä kallion lakia. Voi vaikuttaa tylsältä, mutta tämä voittaa aina ylämäkitaipaleen ennen maalia. Sitä paitsi, äänimaisemana on tässä aaltoileva meri.




Bude vaikutti heti lomailijoiden paratiisilta... Yksinkertaisia beach huteja oli täälläkin. Minua kiinnosti enemmän majapaikkani sijainti ja tuurilla B&B sattui sijaitsemaan hyvin lähellä. Ensin rinkka lepoasentoon, sitten vasta hetkeksi kuljeskelemaan Buden kanavamaisemiin - ja kenties Cornish Pride mukavasti menneen päivän kunniaksi. Tai kannullinen teetä ja Dundee cake. Tai molemmat!

Kävelypäivä 13: Bude - Crackington Haven

Kommentit

  1. Hello! Kannullinen teetä vai Cornish Pride... varsinainen dilemma. Etköhän ole ansainnut molemmat!
    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit