Penzance - Marazion, Cornwall


Pörhöinen orava nautti aamiaista puun oksalla aivan Penzancen keskustan tuntumassa olevan Penlee Housen puutarhassa. Vaikka tämä harmaa orava oli meikäläisestä mukava näky, Cornwallin oravakannan ykköseksi nopeasti noussut harmaaorava ei kuitenkaan ole luonnonsuojelijoiden suosikki. Harmaaorava on ajanut Britannian alkuperäisen punaruskeaturkkisen (Sciurus vulgaris) oravakannan ahtaalle, eikä Cornwallissa ole sitä lajia nähty sitten vuoden 1984. Harmaaorava on Britanniaan Amerikasta tuotu vieraslaji, jonka valtaamille alueille yritetään  pontevasti saada alkuperäistä oravalajia takaisin. Hyvä on, sinä harmaahäntä; et olekaan niin viaton kuin miltä näytät.
Penlee Parkin puistossa kukkivat vielä lukuisat kukat ja kauempana, puiston nurmikentän toisessa päässä pelattiin tennistä. Poikkesin Memorial Gardeniin, jossa voi istahtaa auringonkukkapenkille muistelemaan ja nauttimaan hiljaisuudesta vehreyden ja kukkien ympäröimänä.
Puutarhan muuria vasten luikerteli Rambling Rector Rose -ruusu, joka oli istutettu Eric Kenneth Greenin muistolle. Toinen ruusu oli taasen istutettu Matthew Penrose Georgen muistolle ja useita muitakin lahjoituskasveja löytyi muistopuutarhasta. Kaunis ajatus muistaa edesmenneitä tällä tavalla. Penlee Housen (jossa on museo, galleria sekä kahvila) vierestä löytyy myös Sensory Garden, joka vetoaa kaikkiin aisteihin.
Minä nautin erityisesti aamuauringon valosta ja vihreiden sävyjen keskellä vielä kukkivien kasvien väreistä.  Astelin puistokäytäviä verkkaisesti, kunnes siirryin muurien ulkopuolelle ja takaisin kaupungin kaduille. Penzancessa olisi ollut tarjolla kolme merkittyä kävelyreittiä kaupunkikuljeskeluunkin, mutta halusin itse siirtyä mahdollisimman pian mahdollisimman lähelle meren rantaa.
Matkalla merenrantareitille kohti Marazionia ohitin Penzancen hillittömimmän talon, Egyptian Housen (1835), joka on kunnostettu kerrassaan loisteliaaksi. Talon ornamentit, värit ja häkellyttävän upeat ikkunat saivat minut jälleen kerran pysähtymään rakennusta ihailemaan.

Koska suosikissani Honeypot-kahvilassa ei ollut ohikulkeissani yhtään vapaata pöytää, poikkesin ennen-kävelyä-teelle Rosie's Tearoomiin. Halloweenin kunniaksi henkilökunta oli - tarjoilijan koiraa myöten - sonnustautunut Halloween-asuihin. Niinpä. Aamutelkkarissa oli mainittu, että Halloween on nykyään noin 250 miljoonan punnan bisnes Britanniassa.
Laskeuduin vilkasta kauppakatua pitkin alas rautatieaseman ja bussiaseman luo ja tarkistin kartasta, mistä myös South West Coast Pathiin kuuluva rantareitti lähti kohti Marazionia. Meren puolella näkyi bussilaiturien takana vain parkkipaikka ja muuri. Onneksi yksi kävelijä sujahti koirineen muurin takana kulkevalle kävelytielle, sillä sen lähtöpaikkaa ei ollut helppo kauempaa havaita. Parkkipaikan poikki siis ja menoksi. Alkumatkasta tämä kävelijöille ja pyöräilijöille rauhoitettu väylä oli aidoin suojattu, menihän vieressä rata, mutta sitten maisemat merelle aukenivat aidoitta.
Tällä kertaa tiedossa ei ollut lainkaan ylös-alas-tallaamista, vaan tuiki tasainen kävely-pyörätie pitkin meren rantaa koko reilun parin mailin pituudelta. Edessä ei ollut myöskään South West Coast Pathin syrjäisempien osuuksien hiljaisuutta,  koska kaikenlaisia kulkijoita oli liikkeellä niin itse kävelytiellä kuin hiekkarannalla, joka oli paljastunut laskuveden myötä. Maisema saattaisi houkutella säästäväisiä vaeltajia vaikka pystyttämään teltan kävelytien varteen, mutta paitsi että jokamiehenoikeuksia ei näillä main muutenkaan tunneta, on telttailu ja yöpyminen rannalla vielä erikseen kielletty.

Kylttitolpasta huomasin mielenkiintoisen lisämerkinnän. Keltaisella pohjalla oleva simpukkamerkki paljasti, että olin myös myös St. Michael's Way -nimellä kulkevalla pyhiinvaellusreitillä. Fillaristit taasen saivat tässä pyöräillä Cornish Way -nimistä pyöräilyreittiä.
Rantaraitti oli suosittu myös siitä syystä, että Marazion ylpeilee samankaltaisella nähtävyydellä kuin  Le Mont-Saint-Michel Ranskan Normandiassa. Cornwallin St Michael's Mount ei kuitenkaan ole saanut Unescon maailmanperintökohteen statusta, toisin kuin suurempi ranskalainen sukulaissielunsa. St Michael's Mountille pääsee kapeaa kivitietä pitkin laskuveden aikaan, mutta nousuveden aikaan saarelle ei pääse Marazionista kuin vesitse. Koska nyt oli laskuveden aika, tiesin että voisin kävellä saarelle.
Surffaajat meloivat rantavedestä syvemmille vesille, pieniä kävelijöiden ryhmiä ja koiranulkoiluttajia käveli rantahiekalla. Kun oma rannikkopolkukylttini ohjasi myös lähemmäs veden rajaa, siirryin varsinaiselta polulta itsekin rantahiekalle.


Hiekalla ei toki askel ole yhtä kevyt kuin se olisi joustamattomalla asvaltilla, mutta laskuveden paljastama ranta on niin paljon mielenkiintoisempi kulkea! Kun vastaan tuli aaltojen silopintaisiksi hiomia pieniä kiviä, pysähdyin tutkailemaan niiden muotoja ja värejä. Niin käy aina.
Marazion on pieni kaupunki verrattuna länsinaapuriinsa Penzanceen. Kävin kurkistamassa kaupungin herttaista, pikkuruista keskustaa, mutta siirryin pian takaisin maisemia katselemaan. Kun tähystin rantamuurin yläpuolelta kohti St Michael's Mountia, huomasin ällistyksekseni rantahiekassa taideteoksen. Aivan upeat kiekurat - ja vain laskuveden ajaksi tehdyt! Pian saapuva nousuvesi pyyhkisi teoksen mennessään.
Tajusin samassa, että kello oli jo aika paljon, joten jos mielin käydä saarella ja palata kuivin jaloin takaisin, olisi pistettävä töppöstä toisen eteen. Muistelin parin vuoden takaista poikkeamista saarella, kun  olin liikkeellä ystäväni kanssa ja äimistelin koko paikkaa, jostan en ollut kuullut koskaan aikaisemmin. Lisäksi ihmettelin silloin jännän näköisiä, päältä avoimia surf ski-kajakkeja, joilla muutama meloja saapui kivisen kävelytien luo, kantoi kulkupelinsä tien yli ja siirtyi jatkamaan melontaa kivitien toisella puolen. Nyt vesillä liikkui vain lautasurffaajia.
Saarella oli jo hiljaista, sillä aurinko oli laskusuunnassa ja nousuveden aika puolestaan lähestyi. Ylimpänä saarella pilkotti St Aubynin suvun hallussa jo 1600-luvulta ollut linna, jossa sukua asuu edelleen. Itse saaren St Aubynin suku lahjoitti erikoisin ehdoin National Trustille. Suku onnistui sopimaan mm. asumisoikeuden linnaan sadoiksi vuosiksi eteenpäin. Linnavierailu jäi tekemättä, koska se oli vierailupäivänäni kiinni ja puutarhat samoin suljettuna tähän aikaan vuodesta.
Käännyin siis pian takaisin kohti Marazionia, josta muutamat kävelijät olivat vielä tulossa saarta kohti. Aloin epäillä sitä, olinko osannut katsoa nousu- ja laskuveden ajat oikein, mutta eipä väliä; oli jo aika lähteä kävelemään takaisin reilun parin mailin päässä olevaan Penzanceen. Kaksi traktoria huristeli rantahietikolla. Toinen niistä erehtyi menemään liian pehmeään, märkään hiekkaan, ja niinpä toinen suuntasi avittamaan sitä kovemmalle pohjalle.
Märällä hiekalla on kuitenkin joitakin hyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi se, että märästä hiekasta voi tehdä hiekkalinnoja. Pari lasta oli työn touhussa hiekkarakennelmien kanssa ja tämän nuoren neitosen linnasaari näytti todella upealta. Ihmettelin ensin, miten hän olikin saanut linnasta niin hienon muotoisen, mutta sitten näin muovisen hiekkalinnamuotin.
St. Michael's Mount jäi paistattelemaan loppuiltapäivän auringossa miniatyyriversionsa kanssa, kun lähdin kävelemään dyyneille rantapolkua ja edelleen pitkänä edessäni siintävää tasaista reittiä Penzanceen. Hetkonen, Honeypot-kahvila taisi olla auki kuuteen asti illalla... Kuppi teetä maistuisi kyllä tämän retken päätteeksi!

Cornwall-kävelyitä South West Coast Pathilla (2015)
St Ives - Zennor
Zennor- Pendeen
Pendeen - Sennen Cove
Lamorna - Penzance

Kommentit

  1. Ah, on niin hienoja kuvia ja kuvauksia, että välittömästi tahtoisi tuonne lähteä. Edelleenkin mukavaa luettavaa ja kun vielä kartta on esillä toisella ruudulla niin mukava seurata missä mennään! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän! Cornwall voi todella kolahtaa, niin minulle jostain syystä kävi. Seuraavasta reissusta itsekin jo haaveilen!

      Poista
  2. Tulimme vastikään alueelta ja täytyy sanoa, että kannattaa mennä, jos pitää kävelystä ja vaeltamisesta. Reitit sopivat myös ikääntyneille vaeltelijoille ja alueen bussireitit palvelevat hyvin päivn kävelyjen suunnittelussa. Ei pidä unohtaa myöskään kuuluisia englantilaisia puutarhoja. Yksi niistä on kävelyetäisyydellä Penzancesta: Trengwainton. Suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Penzance on oiva tukikohta päiväretkille hyvien bussiyhteyksiensä ansiosta, mutta toki Cornwallissa voi majoittua muuallekin ja silti pärjätä ilman autoa, kun lähtee tutustumaan lähiseutuun. Puutarhoja siellä totisesti riittää! Myös Mevagisseystä kävelymatkan päässä sijaitseva Lost Gardens of Heligan olisi kuulemma tosi upea käyntikohde (http://heligan.com/).

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi