Siirry pääsisältöön

Katutaidetuokio, Lahti

Kävelin ajatuksissani pitkin Vesijärvenkatua kohti majapaikkaani. Sitten havahduin: sähkökaappitaidetta on täälläkin! Hyvä Lahti! Ensimmäinen huomaamani maalaus näytti kuitenkin aika hurjalta. Sotaisa Suomi-ritari suoraan fantasiamaailmasta.
Ei tämä seuraavakaan ihan leppoisammalta kaverilta vaikuttanut. No huh huh! Sopii kyllä pyhäinpäivän seutuun, jos ajatellaan meksikolaista vainajien muistopäivää Dia des Muertos) tai Halloweenia. Memento mori, todellakin. Hiljenemiseen keskittyvä suomalainen tapa viettää pyhäinpäivää ei ihan tällaisella kuvastolla mässäile.
Sen verran mielenkiintoisia sähkökaappityöt olivat, että päätin lähteä tutkimaan, onko näitä Vesijärvenkadulla tai lähituntumassa lisääkin. Puiston laidalta löytyi sitten "syypää" eli tietolähde töitä hakevasta taiteilijasta! Graffititaiteilija Kaih (Kai Hanninen) on ollut asialla. Seuraava sähkökaappi oli jälleen fantasiaestetiikkaa, sitten hauska, mutta yksinkertaisuudessaan piristävä: kirkkaan violetiksi maalattu sähkökaappi. Aina ei paljoa tarvita. Ja miksi sähkökaappien olisi oltava aina harmaita.
Löytyihän sieltä lisää. Joo, Ressu on söpö, mutta... Nämä "toisilta lainatut" hahmot sellaisenaan, ilman että niistä tehdään "omia" ovat mielestäni hieman tylsiä. Ressu on Charles M. Schultzin Tenavat-hahmo ja vaikka kuva sopii loistavasti harmaaseen sähkönjakokaappiin, olisi Ressusta voinut tehdä edes vähän erilaisen, tekijänsä tulkinnan. Eläköön omaperäisyys, ei suora kopiointi. Tämä ei taida olla by Kaih.
Heti seuraavissa sähkönjakokaapeissa olikin jotain ihan muuta kuin ressuttelua. Fantasiamaailmaa jälleen. En tunne sen genren kuvastoa, joten jääköön arvailu.
Mutta voihan kadulle tehdä muutakin erilaista. Aleksanterinkatu TAVARATALO - nerokkaasti kirjoitettu katuun vaaleilla katukivillä! Sokos-tavaratalon sijainnin voi näin nähdä katukuvasta vaikka ilmasta käsin. Ja ainakin teksti on tarpeeksi isolla kirjoitettu :)
Aleksanterinkadun toiselta puolelta löytyi - niin minkä niminen on tämä lisko-otus? Tussittelijat olivat jo käyneet Hello my name is- osaan kiinni, kenties kertomaan oman nimensä. Tämän sähkökaappikombon toisella puolella oli HRC-tekstin parina teini-ikäisen mutanttikilpikonnan hahmo. Jos oikein tunnistin...
Aleksanterinkadulla oli isoja, kirkkaanvärisiä pelinappuloita betoniporsaina, mutta myös jotain tuiki tuttua jyväskyläläiselle: mukulakivikatuun maalattu räsymatto. Tässä päistään hapsutetussa matossa on erilainen värimaailma kuin jyväskyläläisversiossa. Kiva että matollla voi lepuuttaa jalkojaan myös penkillä istuen.
Sitten astuin Aleksanterinkadulta sivukadulle, kävelykadulle. Sarjakuvatarina! Mahtavaa! Hassu oranssi otus siinä seikkailee, kohtaa rakkauden... Tosi hieno! Työn kulmassa luki Gronk.

Palasin Vesijärvenkadulle, käännyin pohjoiseen päin ja tutkailin kadunvieriä, olisiko vielä lisää katutaidetta tarjolla. Ja olihan siellä, ainakin sähkökaapeissa. Eli jos saman kadun varrella oleva taidemuseo on kiinni, voi taide-elämyksiä saada myös kadulta.
Sabluunalla sähkökaapin päätyyn spreijattu pikkulapsi löytyi upean vanhan sähkölaitoksen rakennuksen (Vesijärvenkatu 11) edessä olevan sähkökaappiteoksen päädystä. Se isompi "virallinen" sähkökaapin taideteos on riemastuttavan värikäs, mutta tämä voi pelkistyneisyydessään pysäyttää yhtä lailla. Onkohan tekijä toistanut tätä samaa lapsikuvaa muualla?
Viimeisenä itselleni uutena sähkökaappiteoksena kävelyn kruunasi tämä venetsialaishenkinen gondolimaalaus. Kulmassa luki L. Pinke eli kuvataiteilija Lajos Pinke, joka vuonna 2013 oli yhdessä Inspis-projektin nuorten kanssa luomassa eloa sähkökaappeihin. Graffititaiteilija Kaihin työt ovat myös päässeet sähkökaappeihin Lahti Energian ja Inspis-hankkeen tuella. Kiitos Lahti!

Kommentit

  1. Onpa Lahti kunnostautunut hienosti. Heti tuli ajatus, että sinne pitää tehdä visiitti. :)

    VastaaPoista
  2. Lahti on itselleni ihan vieras paikka, mutta näiden kuvien perusteella vierailun arvoinen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse poikennut Lahdessa vain lyhyesti aiemmin. Nytkin liikuin vain pienellä alueella keskustassa, mutta jo siitä tuli hyvä mieli!

      Poista
  3. Hienoja kuvia jälleen kerran! Itse onnistun aina kävelemään kaikkien tällaisten asioiden ohi, kun on muka aina niin kiire ja olen omissa ajatuksissani. Ehkä vieraassa kaupungissa ne huomaisi helpommin, joten kenties suuntaan vaikka Lahteen.

    Ja hei, kaikkialle Suomeen tuollaiset katukyltit kuin Lahdessa on. Huomasin ne jo kerran onnibussin ikkunasta ja ihastelin niiden nerokkuutta. Ne kertoo paitsi kadun nimen, myös mikä on talon numero, mitä muita numeroita korttelissa on ja mihin suuntaan numerot kasvavat. Siis täyttä nerokkuutta! Miksi niitä ei ole joka paikassa? Tekisi suunnistamisesta huomattavasti helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos...Pienellä "harjoittelulla" katutaidetta oppii huomaamaan ;) Sähkökaapit ovat onneksi niin isoja, että niitä on helpompi havaita, vaikka kävelisi ajatuksissaan.

      Hyvä pointti - selkeä rakennusten numerointi katukylttien yhteydessä olisi mahtavaa joka paikassa! Monesti joutuu arvaamaan, mikä rakennus on se etsitty, kun numeroa ei löydy sitten millään. Kaupunki huolehtinee useimmiten vain kadunnimestä, kiinteistöille jää numeron näyttäminen.

      Monessa kaupungissa taiteillut sähkökaapit ovat muuten ns. seinää vasten ja vain toinen puoli on maalattu. Moni Lahden sähkökaappiteoksista oli 2-puoleisia niin, että toinen puoli oli jalankulkijan puolella ja toinen ajokaistan puolella - eli myös autoilija (tai kadun toisella puolella kulkija) saattoi nähdä sen toisen puolen teoksesta. Näin oli saatu myös tilaa useammalle taideteokselle. Näinköhän autoilijat noita kuitenkaan huomaavat..?

      Poista
  4. Sinut on haastettu!

    http://tassujen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  5. Kävin eilen itse pitkästä aikaa Lahdessa ja osan näistä bongasin itsekin. Nyt vasta tuli mieleen, että olisin voinut kuvata niitä ja postata omista suosikeistani... Eniten tykkäsin ehkä pelinappuloille piirretyistä naamoista (oletin, että ne oli joku itsenäinen katutaitelija käynyt erikseen lisäämässä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä en itse huomannut töllistelläkään! Minä olen sähkökaappitaidefani, on aina mahtavaa nähdä niitä niitä taideteoksia uusissa kaupungeissa!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…