Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2015.

Elsa Heporaudan polku, Puumala

Kuva
Olin lukuisia kertoja nähnyt puisen Elsa Heporaudan polku -viitan Puumalan Sahanlahdessa, ihan Mikkeli-Imatra -tien varressa noin 8 kilometriä Puumalasta Mikkeliin päin. Vihdoin ja viimein itse polulle! Jäin kyydistä Sahanlahden läheisellä P-paikalla, polun virallisessa lähtöpaikassa. Edessä oli noin 22 kilometrin päivätaival. Olin odottanut näkeväni perinpohjaisen esittelyn polusta, mutta levähdyspaikalla olikin lähinnä Puumalan kunnan esittely karttojen avulla. Toki alueen karttaan oli merkitty Elsan nimikkopolkukin, mutta enempiä tietoja reitistä tai sen päähenkilöstä ei herunut. Onneksi olin tulostanut reittikartan mukaan. Koskaan ei voi tietää, miten hyvin tai huonosti reitti on merkitty maastoon. Kantatie 62:lta reitti kääntyi harmaiden puukylttien opastuksella pohjoiseen Kaitajärventielle. Napsin hiekkatien varresta ahomansikoita ja kuuntelin maisemaa. Moottorien ääni kantatieltä kantautui korviini vielä jonkin aikaa, mutta sitten hakkuun kohteena olleelle avarammalle p

Järvenpään kävelykadulla

Kuva
Järvenpään Sibeliuksenkatu oli ennen jalkakäytävien reunustamaa autojen valtakuntaa, mutta vuonna 2001 tilanne muuttui: tilalle syntyi kävelykatu Janne . Jean Sibeliuksen mukaan, totta kai. Kesälauantaina kävelykadulle astuessani törmäsin siinä myös Janne -nimiseen konttiin, jossa toimi sekä turisti-info että pieni puoti, jonka tuotemaailma pyöri Järvenpään ohella tietenkin kaupungin merkkihenkilössä. Onhan suuren säveltäjän syntymästä kulunut tänä vuonna jo 150 vuotta. Kävelykatu ylpeilee sillä, että se on tiettävästi Suomen ainoa soiva kävelykatu. Todistekin tästä löytyi: katusoittaja veteli viulustaan säveliä tyylikkäästi. Sen sijaan soivan kävelykadun spesiaalina (ainakin aluen perin) aukioilla soitettavaa taustamusiikkia ei osunut korviini. Joko en kirjaston musiikkiosaston valitsemaa musiikkia huomannut, muu kohina peitti sen alleen tai kadulla soi vain terassimusiikki. Järvenpään tori sijaitsee kävelykatu Jannen Tuusulanjärven puoleisessa päädyssä. Torin reunalla oleva

Metallin ja värin hohtoa, Mikkeli

Kuva
Saavuin Mikkeliin niin, että jäi sopivasti hetki jaloitteluaikaa ennen bussin lähtöä. Nappasin hiljaisesta satamasta jäätelön ja kiersin kävelysiltaa ratapihan yli. Heti Matkakeskuksen / aseman vastapäätä olevassa pienessä puistossa näytti olevan jotain kiinnostavaa, joten marssin totta kai sinne. Nurmikkopläntillä oli taideteoksia, tekijöinään muutamat Mikkelangelot eli eräät Mikkelin harrastaiteilijayhdistyksen jäsenistä. Kuparinpunaisella piikkikorkopolkijalla oli aika vaivalloisen näköinen kulupeli loivasti nousevassa rinteessä. Allit, Martat ja Ainot kestävät  taakkojen painot. Sisulla he polkevat ylämäet, alamäet  vastaan ottaen tuulet ja tuiskut . (yhteistyössä Irja Wilkko, Tuula Suojarinne  ja Tuula Ranta ) Ilmankos hän pedaloi kumarassa. Vaan kuinka mahtavasti tehty vartalo ja hiukset! Verkkoneule pysyi pystyssä kuin näkymättömien käsien kannattelemana kutimena. Metallilankakerästä riittäisi vielä joksikin aikaa. Elämän silmukoita ei kestä kiipeilyä! Yht

Keski-Suomen maakuntaura: Jämsä-Jämsänkoski

Kuva
Kävellessäni viime kesänä entistä Keski-Suomen maakuntauraa Jämsään ohitin muutamia kilometrejä ennen maalia (Särkijärven kuntotalolta pohjoiseen) opasteen, jonka mukaan reitiltä haarautui polku Jämsänkoskelle. Tutkin kotona karttaa ja onnistuin ajamaan ensi yrityksellä tämän haarauman luo. Vieressä oli sopivasti levike autolle. Edessä oli noin 4,5 km:n kävely Jämsänkoskelle ja toinen mokoma takaisin lähtöpaikkaan. Jalkineiksi olin valinnut goretex-lenkkarit. Mitä sitä noin lyhyelle matkalle vaelluskenkiä! Ja siinäpähän näkisi, miten hyvin ne pitävät vettä, jos sattuisi sadekuuroja kohdalle. Tutkin hetken lähtöpaikan latukarttaa ja vertasin sitä omaan mustavalkoiseen maakuntauran karttalehteeni. Reitti näytti ihan selkeältä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Latu-ura voi näyttää kesällä miltä hyvänsä. Aluksi suunta oli kuitenkin ihan selkeä: sinne minne opasteen nuoli näytti eli kärrytien tyyppistä uraa tieltä sivuun. Aurinko paistoi, pilvet viuhuivat taivaalla, jokunen horsmaki