Siirry pääsisältöön

Housegames 2014 - galleria kotona

Kävelen keskustasta Puistokatua pitkin kohti Vanhaa hautausmaata. Vähän ennen sankarihautojen kulmausta ja vinosti vastapäätä kukkakauppaa löytyy etsimäni osoite. Housegames 2014, nykytaiteen taidenäyttely yksityiskodissa. Tämä on neljäs Housegames laatuaan (näitä on pidetty joka kolmas vuosi), mutta ensimmäinen kokemus siitä minulle. Ei muuta kuin rohkeasti rappuset ylös ja rimpauttamaan ovikelloa...
...ja takki naulakkoon, kengät pois jalasta. Käytävän varrelta saan kouraani taidenäyttelyn kartan ja toisella arkilla kerrotaan taiteilijoiden teoksista enemmän. Ehdin katsoa lattian rajassa pyörivää videotaideteosta vain hetken aikaa, kun meitä näyttelyvieraita jo luotsataan ryhmittymään käytävän laidoille: alkaa tähän yllätysiltaan kuuluva tanssiesitys: Jokapäiväinen leipämme. Emmi Arposalo hiipii oven takaa eteemme ja tanssii valkoisissaan, hivuttautuu kylpyhuoneeseen ja me katsojat siirrymme jälleen lähemmäs. Ryhmittäydymme ovensuuhun, kuka lattialle istumaan, kuka taaemmas seisomaan. Taskulamput ja kynttilät luovat pehmeän valaistuksen tilaan, jossa kohta vesi solisee; on puhdistautumisen aika. Vaikka tanssija pitää vaatteet yllään, on suihkun alla peseytyminen kuitenkin intiimi hetki. Pysäyttävää.
Kun tanssi päättyy, palaan paikallaan olevan taiteen pariin. Eteiskäytävällä on sopivasti Leila Lipiäisen Lukupiirin ihastuttavia ripustuksia, arkea ja juhlaa samassa, arjen esineistä koottuna. Vanhojen puuhenkareiden (ja piirakkapulikan) varassa killuu yksilöllisiä - sanoisinpa: iltalaukkuja. Tai elämäntarinakirjoja. Olohuoneessa on mm. lisää videotaidetta, Helena Ratisen kasveista kokoama elävä teos ja käväisin parvekkeenkin puolella, mutta parvekekaiteeseen ripustettu banderolli näkyykin vain pihalta. Pitääpä muistaa!
Taideteoksia löytyy todella joka paikasta. Kylpyhuoneen seinillä on aitoa vessataidetta: lukemattomia wc-paperille piirrettyjä kuvia. Taideasialla on ollut Virpi Lehto - Samanarvoisia.
Huokoinen wc-paperi ei ole kiitollisimpia piirustusmateriaaleja, mutta toimiipa vain! Tulee mieleen, miten helposti puhelimessa puhuessa tulee otettua kynä käteen ja tekee mieli piirtää edes jotain.
Paula Myllymäki, Suunnitelmia eläimeksi kasvamisesta, on sattuvasti lastenhuoneen seinällä. Barbien muodonmuutoksista puputyttö löytänee eniten 'vastineita' todellisuudesta. Hmm, eipä ole mukana puumanaista, vaan tähtäimessä on olla leijonakuningatar?

Istun hetken aikaa myös lastenhuoneen tummansiniseksi maalatussa vaatekomerossa katsomassa videotaideteosta. Milloin viimeksi olin vaatekomeron uumenissa ihan kokonaan? Lapsena. 
Tiina Ekosaaren valokuvateoksessa AamuVALOkuvat on reilun vuoden ajan tallennettua lauantaiaamun valoa hänen kodistaan. Kuvista ja sävyistä välittyy levollisuus, rauha.

Taidekoti, kotigalleria, kotileikki... Kaikkea tätä. Tarjolla olisi vielä teetä taidenäyttelykäynnin päätteeksi ja meidät toivotetaan tervetulleiksi toisenkin kerran, jatkuuhan Housegames 2014 vielä usean päivän ajan (2.-8.11.2014, ma-pe klo 17-19, la-su klo 15-19). Galleriassa on paitsi lukuisia taideteoksia, myös joka päivä tarjolla erilaista ohjelmaa. Kiitos Anna Ruth ja Juho Jäppinen teille ja perheellenne vieraanvaraisuudesta ja aidosti kiinnostavasta taidegalleriasta! Maanantai muuttui juuri paremmaksi.

Kommentit

  1. Nämä kotinäyttelyt on kyllä mielenkiintoisia. Ja saitte vielä tanssiesityksenkin kaupan päälle. Vau. Tuo vaatekomerossa istuminen kuulostaa samalla oudolta ja hauskalta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Videoteos kökötti komerossa matkalaukun päällä :) Se oli oikeasti hauska kokemus! Kannattaa käydä - vielä on muutama päivä jäljellä galleriaa!

      Poista
  2. House games on aivan loistava ja ihanalla tapaa mutkaton kokonaisuus. Tällaisia lisää.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…