Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2014.

Runoilijan polku, Multia

Kuva
Metsäpolku, neulasten pehmentämä. Alkusyksyn päivä, vielä virkeän vihreä. Runoilijan polku lähtee lyhyen matkan päästä Multian kirkolta kohti Jukojärveä ja siellä sijaitsevaa Vuorelaa. Tämä polku oli luonnonrunoilijana tunnetun Einari Vuorelan (1889-1972) koulupolku. Löysin polun alkupään pienen etsimisen jälkeen, sillä reitille opastava viitta ei osunut silmiini autotien varresta, vaan vasta tien rinnalla kulkevan kärrytien pientareelta. Edessä oli noin yhdeksän kilometrin matka nykyään kirjailijakotina tunnettuun Vuorelaan ja toinen mokoma samaa reittiä takaisin. Siniset maalitäplät lupasivat opastaa minut perille. Ja kappas vaan, haalistuneet Keski-Suomen maakuntauran sininauhat siellä täällä puunrunkojen ympärillä paljastivat että olin yllättäen myös maakuntauralla. Alkumatkan hienossa kuusivoittoisessa metsässä (Hallinmäki) nautin eritoten huikeasta sammalmatosta ja sen hienoista värisävyistä. Vuorelan tuotanto ei ollut minulle entuudestaan tuttua kuin Vävy- runon verra

Salamajärven kansallispuistossa: Metsäperäläisen taival

Kuva
Salamajärven kansallispuisto sijaitsee pohjoisen Keski-Suomen ja Keski-Pohjanmaan rajamaastossa, Kivijärven, Kinnulan ja Perhon kuntien alueella. Ihan loppumatka puistoon on pikkutietä, jonka varteen voisi lisätä vielä "vahvistukseksi" opastekyltin tai pari, mutta onneksi painoin mieleeni loppumatkan kartan jo ennen lähtöä ja osuin kerralla oikeaan. Kuulemma navigaattorit eivät kuulemma vielä aina löydä tänne, joten kartta voi olla joskus helpompi apuri. Vietin hetken luontotuvalla, tutkailin karttoja ja saatuani reittivinkkejä lainasin laminoidun kartan kävelylle. Tosi hyvä idea tuo lainakartta lähipoluille! Salamajärvellä on useita erimittaisia polkuja tarvottavaksi. Tähän hetkeen Metsäperäläisen taival (6,2 km) tuntui sopivan pituiselta reitiltä, lisäksi tuntui kivalta ajatukselta kävellä Ison Koirajärven ympäri, eli ei tarvitsisi seurata samoja jälkiä takaisin. Kävelin luontotuvalta Ison Koirajärven ja Pienen Koirajärven välistä kannasta pitkin telttailualueelle,

Jättikuusta etsimässä, Sumiainen

Kuva
Tutkin Sumiaisten karttaa. Lähitienoilla sijaitsevassa Keiteleen Pynnönsaaressa , pienen melontamatkan päässä näytti kartan perusteella olevan aivan erityinen puu, ihan karttamerkillä merkattu. Tästä yksilöstä kerrottiin  Hymy -lehden luontosarjassa vuonna 2007, että "Suomen paksuin kuusi on kasvanut Sumiaisten Pynnönsaaressa Rautiaisen talon rajalla mäenrinteessä. Sen ympärysmitta on 470 senttiä ja se haarautuu miehen korkeudelta kahdeksi." Kasvanut? Haarautuu? Täytyyhän puujättiä käydä katsomassa. Rantauduin saareen toiveikkaana ja kapusin kajakista. Saaren uumeniin lähti rannasta metsäkoneen ura. Hieman uhkaavaa? No, eihän erityispuita kaadeta noin vain! Rannasta oli vain lyhyt matka paikkaan, mistä jättipuun piti löytymän. Vaan eipä erottunut maastosta mitään elämää suurempaa puuyksilöä, ei kuusta eikä muuta. Vain ihan tavallisen paksuista runkoa. Mutta sitten hoksasin. Vadelma- ja herukkapuskien keskellä töröttävä korkea "kanto" olikin jättikuusen

Aurinkokävelyllä, Jyväskylä

Kuva
Aurinkoinen kesäpäivä, yksi niin monista tänä hienona kesänä. Hitaan kävelyn päivä, sillä kun lämpöä riittää, ei reipasta vauhtia aina kaipaa. Jyväskylän sataman maisema hymyilee, pilvet kelluvat sinitaivaalla, tuulenvirettä on tuskin nimeksi. Suomi-laiva, Hilja ja Suomen Suvi ovat laiturissa, mutta Rhea lipuu kohta satamaan. Rantaraitilla riittää kävelijöitä, penkeillä istuskelijoita ja jäätelö sulaa nopeasti. Lähden kävelemään kohti Mattilanniemeä. Suuri kompassi -veistos , jonka pinnassa uusi valkoinen maalikerros kesti eheänä vain vähän aikaa, näyttää nimettömiä ilmansuuntia. Tähän aikaan vuodesta Rantaraitti on tässä kohdassa parhaimmillaan, kun viereiseltä Rantaväylältä kantautuvaa melua vaimeintaa vehreä lehvästö. Veteen laskeutuvilla portailla istuu joku lukemassa. Minulla ei satu olemaan kirjaa mukana. Pysähdyn rantamuurista ulostyöntyvän "kivikynän"luona.  Mietin, mikä tämän lähes huomaamattoman veistoksen nini tai tarina, sillä tässä (kuten niin mone