Siirry pääsisältöön

Valon Jyväskylää 2013

Valon kaupunki Jyväskylä -tapahtuma 2013 käynnistyy torstaina 26.9.; Asemakadun ja Kauppakadun risteyksen Kompassillla vietettävät avajaiset ovat harvalukuisen yleisön kuulemaa puhetta, musiikkia. Valohahmot jakelevat valokoruja. Vaikka itse Kompassi onkin hienosti ylhäältä valaistu, saa tilapäisen esiintymislavan yläpuolinen kiihkeästi välkkyvä valomainos usein napattua huomion lavan esiintyjistä enkä koe valaisevaa elämystä.
Lähden avajaisista kesken pois ja kävelen Kirkkopuistoon. Valaistuisinko täällä lisää? Ainakin lähellä on Äkkigallerian valokuvanäyttely...
Mutta sitä ennen on pysähdyttävä Kain Tapperin -teoksen äärelle. Mustanpuhuva kiviveistos on pitkään jäänyt varjoon, mutta se on nyt uljaasti valaistu.
Tapperin taideteoksen kirkolliset muodot tulevat tässä iltavalaistuksessa entistä paremmin esille. Olisiko tässä muuten ollut alitajuinen esikuva Kuokkalan kirkolle?
Äkkigalleria on toteuttanut Kirkkopuiston kultturellien valomainostaulujen kehyksiin Photo Annual-valokuvanäyttelyn, jonka tähti on Prasiit Sthapit. Stpahit oli Äkkigallerian residenssitaiteilija Jyväskylässä elokuun lopusta alkaen. Runollisia, pysäyttäviä valokuvia täydentävät ajatuksia herättävät tekstit.
Jyväskylän kaupunginkirkko on valaistu erityisellä tavalla. Kari Kola toteutti tänä vuonna Kirkkopuiston keskelle Valon voimaa -teoksen, jossa yhdistyvät sekä valaistus että äänimaisema. Valaistus on hieno, mutta muistoissani palaan vuoden 2012 Valon kaupungin avajaisiltaan ja Kolan edelliseen Valon katedraali-teokseen samassa paikassa. Teos oli uskomattoman hieno.

Kilpisenkadun ja Vapaudenkadun kulman parkkipaikan yllä, Soneran seinällä, ei pyöri esitystä sillä hetkellä kun saavun paikalle, enkä ikävä kyllä malta odottaa seuraavan esityksen alkamista. Päätän jatkaa saman tien matkaa Tourujoen varteen, missä Kolan tämänvuotinen isompi teos odottaa kävijöitä. Tuskin maltan odottaa...

Kommentit

  1. Voi miten upealta näyttää! Erityisesti Tapperin teos on nyt päässyt oikeuksiinsa. Hassua ettei sitä alunperin ole taiteilija ajatellut valaistuksen kautta esille.

    Ja tänäkin vuonna taitaa jäädä väliin. Äh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli loistava oivallus valaista Kain Tapperin Yö. Valojen ansiosta veistoksesta heijastuu myös hienoja varjoja nurmikolle.

      Poista
  2. Tänne oli ajatuksissa mennä,mutta sateiselta näyttänyt pimeä ilta kellisti mieluummiin sohvannurkkaan. Pari päivää siinä Tourujoen sillalla oli tosiaan täysi tohina valomiehiä töissä kun järjestivät tuota Kolan valoteosta.
    Valitettavasti jää tämänvuotinen Valo virtaa tapahtuma näkemättä, sillä nokka suuntaa kohti Savoa -->

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi! Avajaisilta oli loppujen lopuksi niin vähätihkuinen, että ei siellä edes kastunut. Jos Kola tekee teoksen Jyväskylään myös ensi vuonna (niin kuin hartaasti toivon), uhmaa säätä ja hylkää sohva, se on sen arvoista!
      En itsekään näe viikonlopun muita teoksia, mutta onneksi tuli lähdettyä Tourujoelle torstaina. Hehkutan Kolan huimaa teosta mielessäni vieläkin :)
      Itse lähtisin tuollaisen teoksen takia reissuun ihan varta vasten, jos osaisin aavistaa miten hieno kokemus on tarjolla.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…