Siirry pääsisältöön

Valon Jyväskylä: Joen varjot

Jyväskylän vanhan hautausmaan sankarihautojen yllä siniset valot; suorastaan teatraalisen isänmaallinen kajo. Olen lähes Joen varjot-valoteoksen porteilla, sillä tämä rajatun hautausmaa-alueen ympäristövalaistus toimii esipuheena ennen kuin laskeudun kohta Tourujoen laaksoon. Testivalaistuksessa oli kuulemma käytetty punaista, mikä oli saanut ohikulkijan soittamaan paikallisradioon palautepuhelun (punainen ei kerta kaikkiaan sovi sankarihaudoille). Huh mikä tunnelma!
Hiivin hautausmaan sivuportista ulos ja alan laskeutua kohti Tourujoen laaksoa. Totutan silmiäni pimeään, sillä joen varren kävelytiellä ei ole (onneksi!) valoja. Kaupunkitaivaan punerrus riittää yleensä valaistukseksi, mutta nyt tienoon täyttää ihan toisenlainen valo! Olenko todellakin Tourujoen partaalla? Aivan Jyväskylän keskustan vieressä? Onko nyt syyskuun loppu?
Joen varjot -teos on vallannut Tourujoen ympäristöineen vanhan hautausmaan, Kinakujan ja Nahkurinsillan (kävelysilta lähinnä Vapaudenkatua / Tourulantietä) välisen alueen. Kari Kola on jälleen toteuttanut fantasiamaailman reaalimaailman keskelle, hämmentämään pimenevän illan kokemusta.
Etenen Tourujoen vartta hyvin hitaasti. Pysähtelen, katselen, kuuntelen. Äänimaisemassa sointuvat sävelet, solisee vesi, livertävät linnut, kaikuvat askeleet, ties mitä. Olen jo aivan lumoutunut.
Joen virtaa on yksinkertaisesti sinfoninen valorunoelma. Kuulen useammankin kulkijan toteavan toisilleen: aivan kuin revontulia. Lähes kaikki jokivarren kävelijät yrittävät tallentaa näkemäänsä kameran muistiin, itse muistettavaksi ja jaettavaksi.
En muista, milloin olen viimeksi kävellyt tämän pituisen matkan näin hitaasti; olenko ollut täällä jo yli tunnin? Pysähdyn yhä uudelleen katsomaan valojen ja varjojen huolella mietittyä koreografiaa, rentouttavan rauhallista tanssia iltayössä, kuuntelemaan lintuja jotka pitävät minulle äänillään seuraa puiden ja pensaiden lomasta. Olen lumotussa jokilaaksossa ja viivyttelen edelleen, koska en malttaisi lähteä millään pois.

Mikä upea, ainutkertainen elämys. Kävelymatkan päässä kotoa - ylellistä. Joen varjot on kyllä niin hieno, että tänne kannattaa tulla kauempaakin, jos suinkin ehtii: valoteos on paikallaan vain to 26.9.-la 28.9. 2013 klo 20-24.

Lisää Valon Jyväskylää 2013

Kommentit

  1. Suuri kiitos kun tallensit tämän illan minunkin nähtäväkseni! ^^ Upea ilmestys!

    VastaaPoista
  2. Komean valonäytelmän olet tallentanut. Pimeisiin syysiltoihin sopisi enemmänkin valotaidetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jyväskylässä on jo useita kivasti valaistuja kohteita pimeän vuodenajan iloksi, mutta nämä erityistapahtumat ovat aivan omaa luokkaansa!

      Poista
  3. Sankarihautojen siniset valot ovat todella karmivan näköiset. Ohi mennessäni piti oikein hieraista silmiä ja äimistellä teoksen toimeenpanijan totaalista tyylitajun puutetta. On sangen epäarvokasta yrittämällä yrittää tehdä hautausmaasta pelottavaa. Anteeksi, mutta piti purkautua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saahan valoteoksista olla tykkäämättäkin. En itse pitänyt valaistusta yhtään pelottavana, vaan mietin miten sama maisema saatiin huimilla valoilla niin toisenlaiseksi kuin se on tavallisesti.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…