Siirry pääsisältöön

Bristol: Gromit on irti - osa 3

Grrrrrromit! Mutkittelen pois Bristolin ydinkeskustasta, yli joen ja halki pienteollisuusalueen. Näen aidan takana puutarhan, mutta hoksaan olevani väärällä kadulla. Windmill Hill City Farmin (A place where people grow) sisäänkäynti on toisella puolella ja siellä odottaa kissaeläinviiruinen koira. Päivän ensimmäinen Gromit Unleashed-reitin kävelykohde! Kaupunkimaatilalla on heti aamusta paljon lapsiperheitä tutustumassa eläimiin ja kasveihin. Tai ikuistamassa itsensä Grrrrrromitin kanssa.
Kaupunkitilalla voi myös maistella Wallace & Gromit-herkkuja. Harmi, että minulla ei ole nyt nälkä, sillä en ole ikinä maistanut aitoa Wensleydale-juustoa! Vaikeuksissa olleen juustolan tuotteiden menekki alkoi nousta kohisten sen ansiosta, että Wensleydale sattumalta - ei sponsoroituna - mainittiin Wallace & Gromit-elokuvan repliikissä.
Palaan maatilalta takaisin Bristolin keskustaan ja Avon-joen partaalle, missä Gromiteja on luvassa useampiakin lähellä toisiaan. M Shed-makasiinista löytyy hetkeksi herpaantunut ja nyt mustan maalin peittämä Watch out Gromit! (Gerald Scarfe). Scarfe on luonut urallaan mm. Pink Floydin The Wallin omalaatuista kuvamaailmaa. Onkohan tässä myös viite tunnetun bristolaisen, katutaiteen ison nimen  eli Banksyn Paint Pot Angel-teokseen?
Kapuan Bristolin historiaan keskittyvän museon toiseen kerrokseen, mistä löytyy edellistä Gromitia rahakkaampi yksilö.  Kolikoilla peitetty National Treasure tapittaa killinkisilmin lasinurkkauksesta ulos satama-alueelle. Rahareikien seasta löytyy tarkemmalla katsomisella myös yksi hopeinen Gromitus Magnus 2013-juhlaraha.
Läheinen NewFoundLand on paitsi The Matthew-aluksen kannella, myös hyvin kartalla... Tämä Gromit kunnioittaa tutkimusmatkailijoita, jotka satoja vuosia sitten lähtivät seikkailulle etsimään meriteitä maailman eri kolkkiin, tuodakseen kaukomailta arvokkaita ja ylellisiä mausteita, kuten inkivääriä, muskottia, kanelia, pippuria. Venetsialaissyntyinen, Bristolista matkaan lähtenyt tutkimusmatkailija John Cabot retkikuntineen astui Pohjois-Amerikan kamaralle, tiettävästi Newfoundlandiin vuonna 1497. Satamassa nyt oleva pursi on kopio Cabotin The Matthew-aluksesta.
Tapaan vielä pari Gromitia Avon-joen tuntumassa, sitten palaan eilisille jäljilleni ylämäkeen ja pääsen viimein sisälle Bristolin kaupunginmuseoon. Siellä odottaa aivan hervottoman ihana TutanGromit, jolla on koppakuoriaiskuono, Kleopatra-rajaukset silmissä ja ydinluukuvioitu egyptiläinen juhla-asu! 
Vain muutaman askeleen päässä, samassa museossa on eniten odottamani eli Newshound, joka on itsensä Nick Parkin designaama ja signeeraama. Old pals stick together! Heel Boy! Follow the Gromit Trail!
Newshoundin ääressä minulla menee ehkä pisin aika koko reitin Gromit-pysähdyksistä; on yksinkertaisesti pakko nuuskia parivaljakosta lehtileikeyksityiskohtia ja virnistellä hiljaa, kun palaan mielessäni Wallace & Gromit-leffoihin. Ällistyttävän upeaan Bristolin kaupunginmuseoon on palattava joku toinen kerta, sillä nyt harmittaa oikeasti että en nyt ehdi astua hulppeasta aulasta (jonka kattoon on ripustettu ihan oikea antiikkilentokone!) itse museon kokoelmien puolelle.
On kuuma päivä ja edessä taas ylämäki, mutta tokihan Clifton Hillille kannattaa kavuta, jotta näen Emily Goldenin hilpeän Patchin. Pirtsakoista tilkuista löytyy myös Wallace & Gromit-elokuvien kohtauksiin viittaavia palasia, kuten Feathers McGraw...
Clifton Villagessa majailee Sheepdog, mutta kyllä tämä Ship Shape & Bristol Fashion (Sarah Matthews) on hienompi! Brizzle, Bristol. Kuumailmapalloja (Bristolin kuumailmapallofestivaalien kunniaksi), kuulu herra Brunel  (jonka suunnittelema Cliftonin riippusilta ylittää kaiteen takana olevan Avon Gorgen), kaupunkinäkymiä, The Wurzels-yhtye.
Kivenheiton päässä alempana on Avon Gorge Hotel, jonka terassille kiipeän takakautta ihailemaan sekä riippusiltanäkymää että Fiesta-Gromitia (Lindsay McBirnie). Harmi, ettei ole seuralaista mukana, jotta olisimme voineet kuvauttaa itsemme Wallace & Gromit-hahmoina!
Cliftonista matka takaisin Bristolin keskustaa kohti on pelkkää erityisen mukavaa alamäkeä. Valikoin mutu-tuntumalla kapeita kujia kulkureitiksi ja pääsen pois autoilukatujen varresta, kurkistamaan myös hyvin hoidettuihin pihoihin ennen paluuta takaisin Avon-joen varteen. Suloinen Gromberry (Simon Tozer) mansikka-asussaan vartioi jokimaisemaa The Pumphouse-pubin edustalla. Gromberry sopisi vaikka Suonenjoen mansikkakarnevaalien maskotiksi.
Seuraan mutkittelevia kävelyreittejä joen vierustassa ja saavun s/s Great Britain-höyrylaivan museoalueelle. Isambard Kingdom Brunelin suunnittelema alus laskettiin vesille 1843 ja se oli tuolloin maailman suurin höyrylaiva. Ikävä kyllä alueen portteja ollaan juuri sulkemassa, joten höyrylaivavisiitti on jätettävä väliin ja ehdin ainoastaan Being Gromit Malkovichin luo. Hieman liian tekno minun makuuni. Sitten Gromit-kartan kohteelle #39!
Olen nyt melkein pyhällä maalla. Wallace & Gromitin, Shaun the Sheepin ja monien muiden animaatiosankareiden takana olevan Aardman Animations-yhtiön studio on tämän Gromitin takana. Stat's the way to do it, Lad! Aardmanilaiset ovat ikuistaneet hahmon pintaan kaikenlaista nippelitietoa, kuten sen että Gromitista on kiva kuunnella Red Hot Chili Puppiesia. Ja että alun perin Gromitista suunniteltiin kissaa... Koska studion sisälle ei yleisö tietenkään pääse, kurkistelen ikkunoista sisään sen mitä kehtaan. Aulasta erottuu Aardman-hahmojen ohella myös jotain tuttua: Artekin huonekaluja! Innostun toisaalta vielä enemmän yhden ikkunan takana olevasta legendaarisesta Feathers McGraw-hahmosta, jolla on kätösissään kauko-ohjain...

Sitten seuraa pettymys. Kun saavun lähelle päivän toiseksi viimeistä Gromitiani, törmään ikäväkseni lukittuun porttiin. Riverside Garden Centre on jo kiinni ja auringonkukkakuonoinen, muutoin viheriän näköinen haukku on lähes kiikarimatkan päässä aidan takana. Heippa... Toivon kovasti, että seuraava ei ole tavoittamattomissa!
Ilokseni onni on myötä - Paisley! En olekaan aiemmin hokannut, mitä paisley-kuviointi tarkoittaa. Nia Samuel-Johnsonin teoksesta se selvisi. On miltei haikea olo, koska olen nyt kiertänyt kaikki kaupungin keskustan Gromit-karttaan merkityt veistokset, jotka olivat eheinä paikalla. Loput ovat lähinnä apukulkuneuvoilla saavutettavissa, selkeästi kaupungin ulkopuolella, ja jäävät minulta näkemättä. Lukuun ottamatta sitä joka odottaa minua Lontoon Paddingtonin asemalaiturilla.
Gromit Unleashed -veistosten näyttely Bristolissa ja sen ympäristössä päättyi kymmenen viikon jälkeen sunnuntaina 8.9.2013; enää jäljellä on lyhyt yhteisnäyttely 18.-22.9. Beacon Housessa. Kaikki 80 taideteosta myydään kampanjan päätteeksi 3.10.2013 Wallace & Gromit's Grand Appeal-säätiön hyväntekeväisyyshuutokaupassa, jonka tuotto menee Bristolin lastensairaalan hyväksi. Toivottavasti edes joku niistä päätyy julkiseen taidekokoelmaan!
Sheepdog, yksityiskohta
Gromit Unleashed oli todellinen elämys sekä itse hurmaavien teosten että Bristoliin tutustumisen kannalta, sillä reitti vei minut samalla monenlaisiin paikkoihin, joihin en varmasti olisi satunnaisella kaupunkivisiitillä tullut menneeksi. Paitsi että reissusta jäivät mieleen lukuisat upeat, hauskat Gromitit (59/80), tiedän nyt Bristolista monta kohdetta, joihin haluan palata tutustumaan paremmin. 

Bristol: Gromit on irti, osa 2 
Bristol: Gromit on irti, osa 1

Kommentit

  1. Huh, olipa niitä paljon! Näitkö ne kaikki? Mielenkiintoisia kävelyreittejä taas kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin kaikkiaan 59 (Gromit Unleashed-reitin virallisia teoksia 80) ja Bristolissa jäi kaupungin reittikartan haukuista näkemättä vain Joanna Lumleyn taiteilema, joka oli visiittini aikana korjattavana. Jäikin kismittämään että loput olivat Bristolin ulkopuolella, käytännössä autoiluetäisyydellä. Haikailen vieläkin Gromitien perään ;)

      Poista
  2. Haastoin sinut blogissani miettimään mennyttä kesää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä miettiä... Huonot asiat on vaikeampi!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…