Siirry pääsisältöön

Helsinki: merenrantakahvila ja musiikkitaidetta

Hylkään Helsingin ydinkeskustan ja lähden askeltamaan ilta-aurinkoa kohti, veden ääreen. Kadut hiljenevät, vastaan tulee vielä aidattu alue, vielä hiljaisempia kulkuväyliä: Hietaniemen hautausmaa. Ja lopulta tyyni meri, Hietsun hiekkaranta, ilta-auringon säteistä nauttijoiden pienet ryhmät, lapsista tyhjät keinut.
Seuraan rantareittiä ja kierrän Taivallahden, jonka pohjoisrannalla tulee vastaan Toivo Kuulan puisto. Vesillä on lukuisia kajakkeja, selvästi muutaman ohjaajan kanssa; melontakurssi siis. Ohitan samoin musikaalisessa osoitteessa eli Merikannontiellä sijaitsevan ravintola Mestaritallin, sitten vasemmalle puolelleni rantaan jää lukittujen porttien takana oleva Soutustadion. Sitä ei pääse ihailemaan ihan kosketusetäisyydeltä.
Merimelojien majalle vievä kävelysilta ei sen sijaan ole lukossa, mutta alue on kuitenkin yksityisaluetta - rauha seuran jäsenille ja heidän hienolle majalleen.
Merimelojien majalle johtavan kävelysillan vasemmalla puolella on ankkurissa hylätyn näköinen paatti. Anteeksi, vene...
Muutama askel taaksepäin, ja siinä on Cafe Regatta. Punaiseksi maalatun kahvilan terassit ovat hyvin täynnä, eikä ihme; taivaallinen pullan tuoksu leijuu ilmassa ja kesäilta meren äärellä on kaunis.
Täällä voi helposti istuskella hyvinkin pitkään. Jo kahvilassa itsessään yksityiskohtineen on vaikka mitä katseltavaa. Näin hyvällä säällä en kuitenkaan malta jäädä sisälle detaljeja tarkastelemaan, jospa joskus toiste, sadekelillä?
Cafe Regatta on avoinna ihan joka päivä, vuoden ympäri, aamusta iltaan. Kahvilan ovenkahvana toimii punateräiseksi maalattu kirves. Kahvin santsaus ei maksa asiakkaalle mitään... Ja jos mielii paistaa makkaraa, tulipaikalla roihuaa nuotio. Mikä keidas! Olisikohan sittenkin pitänyt testata yhtä niistä mahtavan näköisistä korvapuusteista?
Terassilta voi hyvällä tuurilla päästä katsomaan vaikka kanoottipooloa. Kun olen saanut oman tarjottimeni kannettua ulos ja asetuttua pöytään, en tahdo saada silmiäni irti taitavista pelaajista ja heidän sulavasta melontapalloilustaan. Kuin näytösluonteisesti yksi meloja heittää 1-2 minuutin aikana pari salamannopeaa eskimokäännöstä pelitilanteessa. Taitolaji!
Kulkupelejä täällä riittää: Regatasta voi vuokrata kajakkeja, pihamaa on täynnä fillareita ja muita kaksipyöräisiä. Kahvilan "edustusauto", pirtsakka Lada, on somistettu kuparipannuilla, sirpillä ja vasaralla. Auton kylkeen maalattu teksti toteaa että sitä käytetään myös kuljetuksiin. Kenties.
Kun nautiskelutauko on ohitse, jatkan matkaa Sibeliuspuistoon. Jos nyt olisi helle ja keskipäivä, tähän voisi istahtaa miellyttävästi varjoon lukemaan. En kuitenkaan jää kutsuvalle penkille, vaan riennän muutaman askeleen päähän, kukkapenkkien toiselle puolelle ja Sibelius-puiston ylpeyttä katsomaan.
Yhteen hitsatuista teräsputkista koostuvan hauskan Sibelius-monumentin (kilpailuteoksen nimi Passio Musicae) teki kuvanveistäjä Eila Hiltunen. Ei mikään helppo projekti; toteutus oli valmis vasta vuonna 1967, noin neljän vuoden työn jälkeen. Veistoksen alla voi kokeilla putkinäköä ihan oikeasti, katsomalla taivaalle... Maailma näyttää näin ihan toiselta.
Itse teräsputket ovat nekin jokainen yksilöitä, ikään kuin ne olisi käsin kirjottu tai maalattu.
Muistan ensivisiittini tänne vuosikausia sitten ja sen, että Sibelius-monumentti tuntui silloin niin paljon pienemmältä kuin olin odottanut. Silloin työnsin innoissani pääni teräsputkeen, nyt innostuin putkinäköaloista taivaalle. Tällaisista veistoksista voi löytää aina jotain uutta.
Jean Sibelius on ikuistettu monumentin viereiseen reliefiin suljetuin, näkemättömin silmin. Ehkä hän vain kuuntelee äänimaisemaa ympärillään. Lähden kävelemään takaisin kohti keskustaa.

Kommentit

  1. Hienot kuvat Sibelius-monumentista, erityisesti tuo jossa katsotaan alhaalta putkien läpi taivaalle.

    Kanoottipoolo Merimelojien majalla on tuttua parin vuosikymmenen takaa kun seurasin omien juniorieni peliä rannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putkikuviin taitaa sopia parhaiten poutapilvinen sää.

      Jyväskylässä kanoottipooloa näkee harvemmin, joten oli kiva seurata vauhdikasta pelimelontaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…