Siirry pääsisältöön

Mustavuoren kodalla, Laukaa

Kuinka monta lumikenkäretkeä on enää jäljellä ennen kuin hanget pehmenevät liikaa, painuvat ja tekevät lumikengillä kulkemisen liian raskaaksi tai tarpeettomaksi, kun lumikerros on jo pakkautunut tiiviiksi ja ohueksi?
Olen juuri palaamassa Laukaan mahtavista Hyyppäänvuoren maisemista Lievestuoreenjärven tuntumasta, missä en tullut pitäneeksi evästaukoa. Moottori kuljettaa minut ysitien varteen ja hoksaan, että läheisellä Lievestuoreen Mustavuoren retkeilyalueella on varmaankin laavu tai kota, jossa voisi onnistua eväsmakkaran paisto.
Automobiili parkkiin, lumikengät jalkaan ja ripeästi latujen ylitse ikiomaa polkua tallaamaan. Parkkipaikan opastaulun latukartasta paljastuu, että kota on hyvinkin alle kilometrin päässä. Hiihtäjiä suihkii taajaan hyvin hoidetuilla laduilla, joiden mukaan on helppo suunnistaa kodalle.
Stop Väärä suunta? Sovitaan että tämä koskee vain hiihtäjiä, eikä minun tarvitse kiertää pitkää lenkkiä itse Mustavuoren ympäri, päästäkseni muutaman metrin päässä olevalle kodalle! Varon törmäämästä ladulle tai hiihtäjiin...
Osun paikalle juuri sopivasti, kun kaksi hiihtäjää alkaa kohennella kodassa alas hiipunutta hiillosta uusilla klapeilla. Kohta makkaratulet leiskuavat ja saamme nauttia turinatuokiosta kodan lämmössä. Tokihan tulilla olisi tällä kelillä hauska olla myös auringonvalossa, mutta hetken sopii istua myös kodan hämyssä, ylistämässä lumikenkäilyn iloja.
Myös Mustavuoren retkeilyalueella on koristeltu opastetaulu, jonka puuveistoksiin ikuistettuja vartioeläimiä ovat metso sekä hirvi. On ilo poiketa tällaisella hyvin huolletulla, siistillä taukopaikalla. Kiitokset Laukaaseen!
Tassuttelen vielä hetken lähihangilla, katsastamassa auringon piirrättämiä varjoja kirkkaalla hangella.
Lumi peittää armeliaasti entisen, surullisenkuuluisan lipeälammen, joka pitkään syötti ilmaan kitkerää katkuaan ja mihin pumpatun keittolipeän myrkyt ehtivät pilata niin maaperää kuin vettä lähialueella kauan, ennen kuin lampi lopulta tyhjennettiin, puhdistettiin ja täytettiin. Lienevätkö nämä osmankäämit jo myrkyttömiä? Toivottavasti.

Kommentit

  1. Jo kahtena talvena olen suunnitellut kokeilevani lumikenkäilyä, mutta en ole päässyt vielä suunnitelmaa pitemmälle. Josko jo ensi talvena...?

    VastaaPoista
  2. Kannattaa ehdottomasti! Tänä talvena en itse edes koskenut suksiin, kun valitsin aina lumikengät :)

    VastaaPoista
  3. Lipeälampi ei ole vieläkään aivan hajuton. Lähes joka päivä ohiajavana,huomaan yllättäen vanhan tuoksun (?)jollakin tietyllä säällä kulkiessni.

    Mutta paljon on asia parantunut entisestä. Viereisessä järvessäkin uskaltaa jo uida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että lähivesistöt ovat jo puhdistuneet. Olen kyllä itsekin huomannut joskus tutun tuoksun tulvahtavan lammen kohdalla, vaikka siitä surullisestä lipeälampiajasta onkin jo aikaa.

      Yhtä asiaa on sillä kohdalla ysitietä ikävä: tien toisella puolella ollutta terävänokkaista kiveä, johon oli maalattu irvistävä naama punahuulineen. Näinköhän se vietiin ehjänä pois toisaalle vai menikö vain murskeeksi tien pohjaan?

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…