Siirry pääsisältöön

Keski-Suomen luontomuseolla

Keski-Suomen luontomuseon rakennus on monelle tuttu, vaikka itse museo ei ehkä olekaan. Jyväskylän yliopiston museoon yhtenä osana kuuluva luontomuseo on harvinaisen hienossa paikassa: kaupungin keskustan yllä, huippupaikalla Harjun laella - Vesilinnassa. Luulenpa, että harvan luontomuseon yläkerrasta löytyy erinomaista ravintolaa ja vieläpä näkötornia. Urbaanin ympäristön keskellä oleva Harju on omanlaisensa lähiluontokeidas, niin ulkoilijoiden kuin frisbeegolfaajien iloksi.
Toki on yleensä mukavampi liikuskella itse luonnossa kuin vitriinien seassa, mutta Vesilinnan alakerrassa olevassa luontomuseossa voi nähdä läheltä sellaisia eläimiä, joita ei ainakaan näin rauhallisina helposti kohtaa. Ilvestä en muista nähneeni kuin lapsena eläinpuistossa. Osa täytetyistä eläimistä on lasin takana, osa taasen on sijoitettu vielä lähemmälle katseluetäisyydelle. Silmät kannattaa pitää auki joka suuntaan, myös lattiaa ja kattoa kohti.
Museokierroksella olevan perheen tytär osoittaa kookasta sarvipäätä isälleen ja sanoo: moose. Isä korjaa: elk. Sinänsä on kyse samasta eläimestä. Jos kohta hirvi on näytteillä olevien eläinten suurimmasta päästä, luulisi että hirvikärpänen olisi yksi pienimmistä otuksista? Väärin meni. Hirven valitettavan hyvästä ja runsaslukuisesta pikkukaverista pääsee tarkastelemaan melkoisen rajun näköistä ja -kokoista suurennosta.
Niittykasvien nimiä voi halutessaan opetella hauskasti valopöydän äärellä, missä kasvien kuvia saa tarkastella läheltä. Tekisi todella hyvää kerrata kaikkien näiden tutunnäköisten kasvien nimet, jotka eivät tunnu aina pysyvän päässä.
Siinä kasveja tutkiessa voi samalla istua jo valmiiksi litistettyjen hyönteisten ja perhosten päällä. Jakkaroita koristavat mm. viherkukkajäärä ja ketosinisiipi.
Luontomuseossa on esillä eläinten ja kasvien lisäksi geologiaa esimerkiksi graniittinäytteiden kera. Pienoismalli havainnollistaa hyvin Jyvässeudun maan muotoja ja korkeuseroja, joita ei tule aina ajatelleeksi. Entä mistä voisi löytää vanhan metsän? Näyttelyssä vinkataan Keski-Suomen luontokohteista -  mm. suojellusta Muuramen Kuusimäestä, jossa kasvaa yksi Suomen korkeimmista kuusista.
Luontomuseon pysyvän näyttelyn perällä on vaihtuvien näyttelyiden tila, jossa on tällä hetkellä Markku Kettulan hienoja valokuvia jäästä ja jäkälistä. Valokuviin on onnistuttu vangitsemaan mitä moninaisimpia jään muotoja. Kettulan kuvia ehtii käydä katsomassa 5.5.2013 saakka, jolloin luonnonjäät lienevät - toivottavasti - toviksi muisto vain.
Ennen poislähtöä huomaan että yksi soppi on vielä tutkimatta. Museossa on huone, jossa voi katsoa kaikessa rauhassa luontovideoita. Sinne johtavalla käytävällä on esillä Kilpisen koulun oppilaiden 7b- ja 7e-luokkien kuvaamataidon töitä, tietenkin luontoaiheisia. Mustavalkoiset taideteokset ovat tosi hienoja.
Gretan pupu on yksi joukon viehättävimmistä eläinmuotokuvista. Luontomuseo yllätti iloisesti sillä, että siellä on luonnontieteellisen ja -suojelullisen aineiston ohella esillä myös luontoon liittyvää taidetta.

Visiitin päätteeksi voi vielä kavuta yläilmoihin katsomaan, miltä Jyväskylän lähimaisemat ja -luonto näyttävät lintuperspektiivistä!

Kommentit

  1. Voi kiitos kierroksesta! Minä en ole vielä luontomuseota blogissani esitellyt vaikka siellä on tullut käytyäkin. Tosi kiva paikka ja sopivan kokoinen ja jaksaa varmasti kiertää myös pikkuväen kanssa. Minä tykkään eniten siitä kala/vesi-interiööristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museo on mukavan intiimi. Itse tykästyin kasvipöytään - pitäisi opetella niiden tutunnäköisten kukkien nimet uudelleen, kun turhan monet ovat päässeet unohtumaan;-)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…