Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: Runoisa taidekävely

Sade vihmoo naamalle, kun kävelen kohti Viitaniemeä kumisaappaissani. Olen varustautunut sekä ulkoiluun että sisäilyyn runoja ja taidetta yhdistävällä kierroksella, jonka alkamispaikka on Galleria Variantti.
Luotsaajamme Minna Joenniemi käynnistää runo-taideretken, jonka aikana meidän osallistujien ei oleteta olevan hiljaa ja paikoillamme. Mauri Kuitulan Perintömetsä-näyttelyn töihin tutustumme sekä töitä tarkastelemalla että runoja kuuntelemalla. Pääosin etenemme Galleria Variantissa niin, että yleisö valitsee työn, jolle valitaan runokirjasta sivunumerolla arvottu runo.

Saamme kokea, millaisia runo-teospareja syntyy ja miten eri tavoilla voi katsoa teosta, kun ensin sen vieressä luetaan yksi runo, sitten toinen. Maalaus saa uudenlaisia merkityksiä ja tulkintoja verrattuna siihen, että niitä katsoisi ilman kuultua tarinaa. Joenniemi esittelee Galleria Variantissa runojaan lausuvan runoilijan: Suvi Valli.
Liikumme gallerian kahdessa salissa, aina valitun maalauksen luo ja kuuntelemme runon kerran, joskus kahdesti. Miten hyvin tai huonosti istuu Suvi Vallin runo kuvataiteilijan Sukupuu-teokseen? Entä Hoosianna ja työ, jossa linnunpelätti on ristiinnaulitun muotoinen?
Näyttelyn nimikkotyö, Perintömetsä, ja siihen sattuma-osutettu teksti osuvat hämmentävän hyvin kohdilleen. Tässä virtaavat niin veri kuin vesi.

Kun tämän näyttelyn runotus on ohi, lähdemme kävelemään yhdessä kohti Jyväskylän taidemuseota. Matkalla on odotettavissa jotain nimekästä: Minna Joenniemi on päättänyt (uudelleen)nimetä reitin varrella muutaman paikan, sillä "auktoriteetilla" mikä hänellä on esimerkiksi Helsingin kaupungin nimistötoimikunnan jäsenenä. Katsotaan, mikä ja missä kokee nimenmuutoksen...
Ensimmäinen pysähdyspaikka on Sepänkadulla, likellä Aatoksenkatua. Samean sateinen sulamisvesipäivä, betonin vuoraama parkkipaikka, harmautta reunustavat ankeat autokatokset. Runo-oppaamme johdattaa meidät määrätietoisesti tyhjiin parkkiruutuihin ja avaa runokirjan. Mikä sivu? Joku huudahtaa: 17.
Syysöinä, kun sataa / minä kuulen / kadun tumma iho, ja/ vesi virtaa yli. Minä kuulen autiuden ja/tuulen,/...
Lassi Nummi saa epäsuoran kunnian tämän paikan nimeämisestä, sillä hänen runonsa mukaan on paikka tästä hetkestä alkaen Toisen Sarabanden aukio. Uusi hohde laskeutuu pysäköintialueen ylle.
Astumme takaisin Sepänkadulle hymyilevissä tunnelmissa. Nisulankadun alitse vievässä tunnelissa Minna Joenniemi pysäyttää meidät jälleen, avaa vihreäkantisen runokirjan ja lukee runon sivulta 13. Viimeiset säkeet kuuluvat:
ja kuinka uneliaat ja alamaiset 
meidän kasvomme ovat.
(Tiina Kaila, Puut Tapanilassa)
Joenniemi antaa alikulkutunnelille nimen Alamaisten taidegalleria.
Jatkamme kävelyä Sepänkatua pitkin kohti keskustaa. Kun olemme Alvar Aallon piirtämän Rautatieläisten talon kohdilla, missä Tapionkatu on nykyään umpinaiseksi suljettu, Joenniemi pysäyttää kävelijäletkamme jälleen. Sivu 63 - Harri Nordellin runo puhuu männyistä (joita on selkämme takana Harjun rinteillä), kivijumalista ja tuo mieleen äänimaailmoja. Runosta kumpuava nimi kadun toisella puolella näkyvälle 'aukiolle' on Moreenirumpu.
Ylitämme kadun suojatietä pitkin, tosin vain puoliväliin. Sillä yllättäen meidät komennetaan pysähtymään jotakuinkin keskelle tietä eli Harju-, Sepän- ja Väinönkadun kolmihaarauman liikenteenjakajalle, mihin mahdummekin yllättävän hyvin. Mikä numero? 75. Eeva-Liisa Mannerin runo päättyy sanoihin Ilta on punainen ja vanha / kuin raudan kirjo. Tämän paikan nimi on nyt Raudan kirjo. Mikäs siinä. Palaamme takaisin Harjun kylkeen ja seuraamme Harjukatua kohti taidemuseota. Kävellessä on aikaa rupatella kanssakulkijoiden kanssa tai olla omissa mietteissään.
Saavumme kävelyn päätepisteeseen Kauppakadulle eli Jyväskylän taidemuseoon. Olemme uudessa ympäristössä hiljaista porukkaa; Minna Joenniemi herättelee kävelijäryhmää laittamalla kaikki jälleen "esittäytymään" eli lausumaan samalla hetkellä nimensä yhteen ääneen. Tunnelma laukeaa ainakin aavistuksen verran.
Runoilijaseurueesta Olli-Pekka Tennilä polvistuu Jeanette Schäringin Vesipuutarha pinnan alla -installaation äärelle ja lukee oman runonsa, josta jään pohtimaan pätkää: Usein havaintojen kerääjä piiloutuu itse.
Tennilän sanat siivittävät myös muita Checkpoint Leonardo -näyttelyn teoksia, joiden äärelle ryhmitymme niin katsomaan kuin kuuntelemaan. Päivi Hintsasen sinihohteinen, ruostumiseen perustuva Vaskenruosteyrttitarha-installaatio on yksinkertaisesti kaunis, mutta kuinka iskevän osuva onkaan Tennilän suomenkielisen sanavirran keskellä mess is lore!
Kolmas mukana kulkeva jyväskyläläinen runoilija Kristian Blomberg lausuu runojaan Sami Lukkarisen pikselimaalausten ja Mikko Ijäksen digitaalisten piirrosten/maalausten vierellä. Neliöpiha? On hauska sattuma, että Blomberg tunnistaa tismalleen Ijäksen maalauksen paikan, koska on itsekin käynyt siellä. Vincent Van Gogh maalasi aikanaan saman aukion, ollessaan Arlesin sairaalassa sen jälkeen kun oli leikannut palan vasemmasta korvastaan.

Päätämme yhteisen taide-runokierroksen Liisa Lounilan Pop corn-videoteoksella, ahtauduttuamme mustiin verhottuun katselutilaan. Päätösrunoa on hieman vaikea lukea vain videoscreenista hohkaavassa valossa, mutta jotenkin myös sen tekstit ja tunnelma osuvat kohdalleen.

Kiitos Minna Joenniemi, runoilijat ja muut hauskan kierroksen mahdollistaneet! Tämä avasi aivan uuden tavan kokea sekä runoja että taidetta. Ja tulipa hankittua myös yksi runokirja, evääksi arkeen.

Kommentit

  1. Pieni täydennys: sain terveisiä, että taidemuseossa olevan Päivi Hintsasen Vaskenruosteyrttitarha-installaation juju on ruostuminen (ei elektrolyysi), mikä tuottaa työn hienot värisävyt. Rauta ruostuu punaiseksi, kupari ruostuu siniseksi ja vihreäksi!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…