Siirry pääsisältöön

Ylitornio: Aavasaksan talvi

Oi Aavasaksa ja Ylitornion heleän sininen kevättalven taivas! Aavasaksa ja Tornionjokilaakso on nimetty yhdeksi Suomen 27:stä kansallismaisemasta, joten luvassa on ihan virallisesti merkittäväksi tunnustettu elämys. Tallustan ylämäkeen Aavasaksan huipulle johtavaa tietä lumikengät kainalossa ja päätän siirtyä heti Kruununpuiston puolelle astuttuani tieltä sivuun, tutustumaan maastoon Kruununkierrokseksi merkittyä reittiä pitkin, vastapäivään.
On aika napsauttaa lumikengät jalkaan. Kruununkierroksen "polku" on tietenkin nyt lumen peitossa - minkähän korkuisia lienevät nietosten uumenissa töröttävät reittitolpat? - mutta muitakin kulkijoita on edelläni mennyt, joten karttaa ei tarvitse kaivaa esille. Aivan tuoreista jäljistä päätellen myös paikallisia sarvipäitä eli poroja on vastikään liikkunut polulla ja sen poikki. Moottorikelkkareitin ura kaartaa onneksi pian toisaalle.
Nousen vähitellen ylemmäs ja puusto harvenee, minkä ansiosta näköalat etelään paranevat askel askeleelta. Polun infotaulu paljastaa, että Aavasaksan puusto kärsi kovimman kolauksen silloin, kun Pierre Louis de Maupertuis retkikuntineen teki täällä mittauksia 1736-37. Kolmiomittausten tekeminen edellytti hyvää näkyvyyttä seuraaviin mittauspisteisiin, joten metsää pistettiin tuolloin Aavasaksan laelta reilusti sileäksi. Se niistä niin vanhoista puista.
Tuuli on kinostanut lunta hauskasti muutamien käppyräisten mäntyjen kuorrutukseksi, vaikka aurinko yrittääkin kovasti jo tipauttaa lumikuormia alas. Tämän männyn suojissa on melkein lumimaja.
Aavasaksa on niinsanottu kalottivaara eli vaaran laki ei ole koskaan ollut veden alla. Kun jääkausi päättyi ja mannerjää alkoi sulaa, pilkisti Aavasaksan huippu saarena esiin jäämerestä. Tässä lähitienoilla on siis loiskinut hyvin hyistä sulamisvettä, kun meren pinta oli 208 metriä nykyistä korkeammalla! Seison jyrkän kalliorinteen päällä ja varon menemästä liian reunalle. Alhaalla edessäni on lumen ja jään peittämä Tengeliönjoki, joka kiertää Aavasaksan ennen kuin laskee toiselle puolelle Tornionjokeen. Joen kaarrosta saa ihailla myös kaiteen suojaamalta maisemankatselupaikalta vaaran pohjoisrinteeltä.
Poikkean Kruununkierroksen merkityltä reitiltä muutaman askeleen verran ja käyn tervehtimässä naisfiguuria ja samalla paikallista kirjallisuushistoriaa. Lappia lukuisissa teoksissaan käsitellyt kirjailijatar Annikki Kariniemi (1913-84) on ikuistettu Aavasaksan rinteen tuntumaan, sylissään kissa ja kädessään kirja, jolle lintu on lennähtänyt.
Aavasaksaan voi tutustua valmiiksi merkittyjä kävelyreittejä pitkin, jotka poikkeavat ylempää erottuvien rakennusten luo. Aprikoin hetken, kiertäisinkö Kruununkierrosta pitkin vielä vaaran länsipuolelle ennen kapuamista huipulle, mutta oikaisen sitten esiintymislavan vieritse kohti näkötornia. Maisemien takiahan tänne on tultu! Kun yhytän huipulle tietä pitkin oikaisseen seurueen, minulta kysytään että satuinko näkemään alueella juuri liikkunutta 7-8 poron laumaa. Pöh, läheltä piti siis.
Näkötornin juurella on erikoinen kivi-metallihäkkyrä. Raaputan osittain lumen peitossa olevan muistomerkki-taideteoksen kyltin esiin hangesta. Kiveen kiinnitetty laatta muistuttaa Pierre Louis de Maupertuis'n ja ranskalaisen tiedeakatemian (L'Académie Française) astemittausretkikunnasta. Maupertuis'n mukana oli myös ruotsalainen tähtitieteilijä Anders Celsius - juuri se, jonka ansiosta käytämme Celsius-lämpömittaria. Maupertuis onnistui omilla astemittauksillaan todistamaan, että maapallo on navoiltaan litistynyt.
Maupertuis kumppaneineen teki merkittävää mittaustyötä, mutta vasta tähtitieteilijä Friedrich von Struve merkitytti kolmiomittauspisteet maastoon. Aavasaksa on ehdoton ja suojeltu osa Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaa Struven ketjua, joka pitkänä mittauspisteiden ketjuna (Mustalta mereltä Jäämerelle) selvitti maapallon muotoa ja mittoja ja vahvisti sekin maapallon litteyden. Struven ketjun mittauspiste merkittiin vuonna 1845 vaaran korkeimmalle kohdalle, missä näkötornikin on.
Ilahduttavaa kyllä, Aavasaksan näkötorni on auki ympäri vuoden. Torniin johtavat portaat ovat tuulen suojassa eli sisäpuolella ja yläilmoissakin varjeltuu viimalta. Tornin huipulla voi jälleen tuumailla mittamiesten puuhien historiaa ja palata mielessään aikaan, jolloin laki oli hakattu paljaaksi. Nyt torni auttaa näkemään puunlatvojen yli.
Huh kuinka häikäisee! Lumi- ja jääpeitteen alla on leveä Tornionjoki ja sen tuolla puolen jokilaaksoa onkin jo Ruotsi. Aavasaksa on 242 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta tornissa olen vielä sitäkin ylempänä. Keisarin Maja näkötornin juurella on kieltämättä upeassa paikassa sekin.
Matkailijavirtaa on Aavasaksalla riittänyt hyvinkin jo satoja vuosia, onhan paikka kuulu loistavana keskiyön auringon ihailupaikkana. Vaaran laen rakennuksista Keisarin Maja on kaikkein kaunein koristeellisine maalauksineen ja puuleikkauksineen. Maja valmistui vuodeksi 1882, jolloin Venäjän keisari Aleksanteri II oli suunnitellut vierailevansa Pohjanmaalla ja Lapissa. Keisari ei koskaan ehtinyt paikalle, mutta romanttista sekatyyliä edustava maja valmistui ja se on onneksi sekä säilytetty että entisöity.
Kyllä keisarinkin olisi kelvannut näitä kauniita koristemaalauksia katsella! Kesäaikana Metsähallituksen omistamaan majaan pääsee sisällekin, mutta nyt ovet ovat luonnollisesti kiinni. Suljettuihin oviin olen kyllä ehtinyt talviretkillä jo tottua, joten tiedän pitää omat eväät mukana...
Myöskään torniolaisen apteekkari Hannes Borgin rakennuttama jugend-tyylinen kioski (1912) ei ole auki. Siitä saa kuitenkin lisää silmänruokaa.
Laskeudun Aavasaksan laelta rinnemaastoon ja kuljen jonkin aikaa omia polkujani, huolehtimatta reittimerkeistä. Tässä maisemassa ei tarvitse pelätä eksyvänsä. Nautin täysillä auringosta, Tornionjokilaakson komeista kansallismaisemista ja puhtaasta hiljaisuudesta, johon vain hetkittäin yltää moottorin ääni jostain kaukaa.
Päädyn lopulta takaisin Kruununkierroksen reitille; onhan käytävä katsastamassa lähin laavu. Polttopuutilanne on näin koulujen talvilomakauden jälkeen heikohko, mutta onneksi en ole kantanut mukanani makkarapakettia. Laavulta on enää lyhyt hankipyrähdys lomakylälle, mistä tämän pikku retken aloitin.
Vänkyrämännyt viehättävät yhä enemmän tämän lumikenkäretken jälkeen! Lisää Aavasaksaan liittyvää tarinaa löytyy esimerkiksi täältä:

Kommentit

  1. Kun katson näitä upeita maisemakuvia, niin ihmettelen miten olen onnistunut kiertämään tämän paikan. No, seuraavan kerran tuolla suunnalla liikkuessa korjaan asian. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos seita, kyllä siellä kelpasikin maisemista nauttia!

      Poista
  2. sinä siis kierrät ja kuvaat struven ketjua. olen tätä katsellut täältä keski-suomen suunnasta mutta kiva nähdä muualtakin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satuin olemaan sopivasti sillä suunnalla, niin pitihän lähimmät Struven ketjun paikat käydä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…