Siirry pääsisältöön

Oulu: Nallikarin talvea

Oulun Nallikari on tunnettu hiekkarannastaan, mutta tällä kelillä ei ole aavistustakaan, missä päin lumen alla on hiekkaa, missä jotain muuta. Varmaankin olemme kävelleet hiekkarannan ylitse kiertäessämme rannan puolelta kylpylähotellin, matkalla kohti rantapolkua. Mustasalmen ylittävältä sillalta näkee maisemaa sekä Hietasaaren uumeniin että aavistuksen avarasta merimaisemasta.
Astumme pian meren jäälle. Oikealla puolellamme töröttää kylpylähotelli Eden kuin puiden keskellä olevaan salmeen juuttunut ruotsinlaiva. Paitsi että tuossa kohdassa ei ole salmea. Mutta ehkä laivan näköinen hotelli sitten sopii merimaisemaan...
Meren jäällä on kävellyt, hiihtänyt ja kelkkaillut väkeä vaikka kuinka. Näinköhän tästä voisi kävellä vaikkapa Hailuotoon saakka? Minne lievät pitkämatkalaisimmat painelleet. Tuntuu kuin edessä olisi loputon polku, jos seuraisimme suoraan eteenpäin, avomerta kohti menevää uraa.
Koska tähtäimessämme on vaatimattomasti Nallikarin rantamaisemissa sijaitseva nuotiopaikka makkaranpaistoa varten, käännymme hyvin pian vasemmalle ja palaamme tiheän kaislikon halki takaisin kuivalle maalle.
Spraymaaleilla töhritystä puuvajasta löytyy onneksi vielä klapeja tulentekoon ja saamme nauttia paitsi pilviharson lävitse paistavasta auringosta, myös elävän tulen hehkusta.
Rantapolkua pitkin menee kohta myös kookkaita nelijalkaisia: sekä ratsukko että hevoskärryt ohjastajineen. Maastopyöräilijä ei näytä etenevän aivan yhtä vaivattomasti epätasaisella uralla...
...sillä kun kohta jatkan itse kapeaa rantapolkua eteenpäin, kellahtaa fillaristi edelläni siististi hankeen pyörineen. Humpsista! Eihän siinä käy kuinkaan, sillä pehmeää lunta riittää. Pyöräilijä naurahtaa, että ilman pyörää taitaa päästä nopeammin eteenpäin. Toisaalta, tässä kelissä ei ole juuri tarve kiirehtiä.
Pyöräilijä katoaa pian omille poluilleen, mutta minä kapuan ylös lintutorniin katsomaan maisemia vielä laajemmasta perspektiivistä. Viereisen Vihreäsaaren rannassa tuulivoimaloiden lavat pyörivät hyvin verkkaisesti.
Auringon kirkkaus on käynyt himmeämmäksi. Luon vielä viimeisen yläilmasilmäyksen valkealle Oulunselälle ennen kuin laskeudun varovasti jyrkkiä askelmia pitkin maan kamaralle.
Hietasaaressa voisi tehdä myös ympyrälenkin, mutta palaan rantapolkua pitkin takaisin Nallikarin hotellin luo, missä lapsikatras nauttii lumiliukumäestä. Nallikarissa on samanhenkinen lumilinnarakennelma kuin Oulun torilla: ei vain katseltava lumilinnaveistos, vaan mäenlaskua silmällä pitäen askaroitu lumirakennus. Hei lystiä laskuun täälläkin!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…