Siirry pääsisältöön

Lumivalkea Oulu

Oulun torilla häikäisee kirkkaan auringonpaisteen lisäksi raikkaan valkoinen lumi. Torin laidalla on pienen luistinradan lisäksi veistosmainen lumirakennelma.
Kauempaa ei ota selkoa, onko se lumilinna vai jotain muuta. Musiikki kaikuu lumirakennelman uumenissa.
Kun astun tukevien lumiseinämien toiselle puolelle, paljastuu että tämä onkin lumiliukumäkilinna! Tai lumilinnaliukumäki! Muutama pieni ja hieman isompikin laskija ottaa vauhtia liukumäen päältä. Ikävä kyllä omassa seurueessa ei ole halukkaita mäenlaskijoita...
Lähdemme jaloittelemaan Torinrannasta Kiikelin kautta kohti Kuusiluotoa. Kanavan varren modernit talot suljettuine yksityispihoineen antavat asukkaidensa nauttia veden läheisyydestä (yhden asunnon parvekkeella on kajakki). Merikadulla eletään hieman maanläheisemmin, sillä siellä talot eivät ole rannassa kiinni. Rannan puoleisen rivitalon päässä on jännä satupuu, jolle lumi on muotoillut sienihatun. Tai ehkä sillä on sellainen oikeastikin. Satupuun koloissa - tai paremminkin ikkunoissa - elelee erilaisia, pikkuruisia hahmoja. Ja toki myös yksi lintuperhe.
Oulun kivisenpuoleisessa keskustassa on ainakin muutama puutalo, mutta täältä Kuusiluodosta löytyy puutalomaailmaa eheämmin. Ei ole vain aiemmin tullut mieleen kävellä tälle puolelle! Useimmat taloista vaikuttavat siltä, että niistä ja piharakennuksista pidetään edelleen hyvää huolta.
Onneksi nämä kauniit puutalot ovat vielä jäljellä ja asuttuja, eikä purku-uhkaa toivottavasti ole. Niinkin äskettäin kuin vuonna 2006 Oulusta purettiin puutalokortteli, jolloin vanhojen puutalojen määrä väheni roppakaupalla. Mitä tilalle?  Kolmikerroksinen kerrostalo...
Käymme kääntymässä Hollihaan puistoalueella, missä paksu lumikerros peittää lasten liikennepuiston. Paluumatkalla kohti keskustaa pitkin Maunonkatua huomaan suurisiipisen keltaisen pöllön, joka vilkuttaa vajamaisen rakennuksen vihreistä, munakuvioilla koristelluista seinistä.
Pöllöt saattavat hyvinkin liittyä viereiseen kivitaloon, jonka heti tunnistaa koulurakennukseksi. Tyylikkään jugendkaunottaren suojissa toimii nykyään Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio (aiemmin tunnettu myös Kuusiluodon lukiona).
Lukion rakennusajankohta on ilmaistu harvinaisen tyylikkäästi reippaan kokoisella maalauskyltillä. Rakennettu 1907-08. Arkkitehti oli Viktor J. Sucksdorff. Sucksdorff liikkui Itä-Karjalassa Yrjö Blomstedtin kanssa. Kun hetken miettii, tulee tästä rakennuksesta mieleen Blomstedtin suunnittelema vastaavanhenkinen opinahjo, Villa Rana Jyväskylän yliopiston kampusalueella.
Aurinkoinen ulkoilma ja hidas, nautiskeleva kävelytahti ovat omiaan herättämään pienen nälän. En ole koskaan aiemmin käynyt Torinrannan makasiinissa sijaitsevassa Pannukakkutalossa, joten nyt on sen aika. Ehdimme saada viiden hengen pöydän juuri ajoissa - ovi käy vilkkaasti.
Tilaamme viisaasti sekä suolaista että makeaa. Viisaalla tarkoitan sitä, että jokaiselle ei tilata ikiomaa suolaista ja makeaa... Nämä herkut ovat niin suloisen täyttäviä, että kahta ei millään jaksaisi vetäistä yhdeltä istumalta. Pekoni-omenapannari on loistavaa, mutta myös tämä makea vadelma-tumma suklaa vie kielen mennessään :)

Kommentit

  1. Ihania rakennuksia ja yksityiskohtia olet taas bongannut! Ja totta! Kivinen ja keltainen koulurakennus tuo tosiaan mieleen Villa Ranan.
    Pannukakkutalo,hauska nimi ja kertoo näemmä mitä sisältä saa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä on suorastaan hyvä, että Jyväskylässä ei ole Pannukakkutaloa...

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…