Siirry pääsisältöön

Mikkeli: Tertin kartanolla

Mikkelin kupeessa Tertin kartanolla pääsee ulkosalla vehreisiin tunnelmiin - jopa näin syksyllä. Vanhan navetan kiviseinien sisälle tehdyn Salaisuuksien puutarhan viereiselle, vihreälle nurmikolle on taitavasti leikattu kuvioita. Tällaista en ole ennen nähnytkään!
Kivimuurin ympäröimä Salaisuuksien puutarha on tähän aikaan vuodesta suljettu; omin päin avoseinien sisälle ei pääsekään kuljeksimaan. Toisaalta, kukkivia kasveja taitaa nyt olla enää aika niukasti ja visiitistä saisi varmasti enemmän irti opastuksen kanssa.
Puutarhan ristikkoportin lävitse saa vain kalpean aavistuksen siitä, mitä muurien sisältä voisi löytyä. Opastusajoista päätellen muuripuutarha on juuri heinäkuussa parhaimmillaan.
Näin lokakuussa väri-iloa saa kuitenkin myös kiviseinien ulkopuolelta, missä villiviini rehottaa hehkuvan punaisena.
Humalasalot puolestaan ovat nyt rassukan näköisiä, koska humalan versot ovat jo ehtineet lähes kokonaan kuihtua, talvea odotellessa.
Palaan vanhojen kuusten suojaamaa kujaa pitkin takaisin Tertin kartanon pinkille päärakennukselle, joka palvelee vierailijoita nykyään ravintolana. Rakennuksen keskellä puutarhan puolella on upea huvimajamainen avokuisti. Siinäpä olisi soma kahvitella kesäpäivänä, Tertin ruusun kukkiessa.
Kartanon piha viettää loivasti alas kohti viereistä Säkälampea. Nurmikolla kasvaa lukuisia puita, muun muassa omenapuita, mutta komein kaikista on iäkäs hopeapaju, joka on yli 140 vuotta vanha. Puun suojissa voi istuskella mukavasti rungon ympäri kiertävällä penkillä. Hopeapajun juurella voi myös (pientä) aarteenetsijää onnestaa.
Astelen sateista pehmeää polkua Säkälammen rantaan. Lammen toiselta puolelta kantautuvat Kuopiontien äänet, mutta maisema on sänkipeltoineen leppoisa. Käännyn potaattimaan viereiselle kärrytielle ja saavun metsikön jälkeen pellon laitaan, missä puro solisee.
Puron ylitse johtaa yksinkertainen, kaunis silta, jolla on nimikin: Ponte Hoh Hoijaa. Vuonna 2001 avatun sillan on suunnitellut Matti Hieta. Aavistelen, että nyt alan olla Tertin arboretumin reunamilla.
Maahan pudonneiden lehtien joukossa on paljon sellaisia värikkäitä puunlehtiä, joita ei luonnonmetsästä löydy. Myöskään rhododendronit eivät ole ihan itsestään etsiytyneet mikkeliläiseen metsään.
Arboretumissa kasvaa monenlaisia lehti- ja havupuita. Ylväät, kapeat kuuset on istutettu suoraan riviin. Nyt pitäisi olla puuntunnistuskirja kainalossa!
Kilometripylväs arboretumin keskellä on hieman mystinen. X- ja y-lukemat hämäävät. Mihin viittaa numero 10? Pituus- ja leveyspiirien koordinaatit on helpompi tulkita.
Tässä tammen katveessa olisi mukava istuskella vaikka lukemassa, nauttien syyspäivän auringosta.
En uskalla edes ajatella, miten monta työtuntia on mennyt tämän käsin ladotun kiviaidan rakentamiseen. Jonain päivänä luonnonkiviaita on varmasti tyylikkäästi sammaloitunut.
Puupuisto jää selkäni taakse, kun lähden palaamaan niityn laitaa kohti Tertin pihapiiriä. Pellon pientareella leiskuvat vielä muutamat kukkaset, kesän viimeisinä elävinä muistoina.
Sen sijaan koristekaalit hehkuvat kirkkaissa väreissä nimen omaan syksyllä. Huh, mitä värisävyjä!
Yrttitarha on suorastaan häkellyttävän runsas. Yrttien ohella tarhassa kasvaa myös esimerkiksi erilaisia salaatteja ja kaaleja. Tämä siis on Tertin kartanon keittiön salaisuus: makuja omasta pihasta.
Yrttien kirjo reunustaa tarhan keskivaiheilla olevaa patiota, jolle pääsee kesäaikaan istahtamaan kupposelle - vieressähän on Tertin kahvila. Kivipation mosaiikki on askaroitu vanhoista tiilistä ja liuskekivien palasista.
Luon vielä viimeisen silmäyksen syksyä kohti vaipuvaan yrttitarhaan, jonka tuotannosta osa varmasti jo pelkää lähestyviä pakkasia. Nämä mahtavat latva-artisokat ehtivät varmasti päätyä jonkun onnellisen lautaselle...

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…