Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2012.

Tuomiojärven rantalunta

Kuva
Lauantaiaamu valkenee kirkkaana kuin kevättalvella. Vain lunta ja jäätä on vähemmän, eihän Tuomiojärvi ole edes vielä jäässä. Muutaman sentin lumipeite peittää Kortesuon rannassa olevaa pientä maiseman (tai lintujen) katseluun sopivaa lavaa. Aamukävelijöitä on ollut jo liikkeellä, mutta hanskakädet eivät ole vielä ehtineet pyyhkäistä kaiteelta höttöistä lumikerrosta pois. Eerolanlahti on lähes autio linnuista. Talvi ei koskaan tule yllättäen. On kuitenkin aina yhtä hämmästyttävää, miten äkkiä yön yli valkoiseksi muuttuneeseen maisemaan tottuu. Pieni lumitilkku on takertunut koivunrunkoon. Pelkääkö se sulavansa lokakuun auringossa? Eerolanlahden jääriitteestä kurkottaa taivasta kohti lukematon määrä järvikortetta, joka taitaa olla Kortesuon alueen nimikkokasvi. Lähempänä rantaa rantakasvillisuus on kaikkea muuta kuin tömäkästi pystyssä. On aivan kuin tuijottaisin valtavaa määrää sotkuun menneitä lankavyyhtejä. Onneksi tätä iloista sekamelskaa ei tarvitse selvittää. Oks

Ensilumen Moirislampi

Kuva
Lokakuun loppu on rauhoittavan valkoinen Jyväskylässä. Ensilumi peittää maan myös Moirislammen puistossa, jonka halki kävelen matkalla kaupungin keskustaan. Nyt kun lehdet ovat pääosin jo liidelleet maahan, on tämäkin puisto kesäistä avarampi, paljaampi. Pujahdan polulle yliopiston kampuksen kulmalta, G-rakennuksen pihaparkin läpi. Vaikka monikaan ei ehkä tätä reittiä tunne, on lumeen ehtinyt tallautua jo usean kenkäparin jäljet. Moirislammelle saavuttuani kierrän elokuussa pressujen alta paljastetun Timo Hannosen kiviveistoksen Varjot , joka ei loppuiltapäivän pilvitaivaan valossa juuri heitä varjoja. Hetken kuluttua keksin, mitä veistetyt kivilohkareet tuovat mieleen. Ihan kuin tuolta etukenoiselta kiveltä olisi katkaistu kaula... Tänne on palattava toisenlaisen valon vallitessa, jotta mielikuvani hahmottuisi paremmin. Kunnostustöiden jälkeen uudestisyntynyt Moirislampi on jo osittain hyhmän peitossa, mutta ei sentään vielä jäässä. Yöpakkaset saattavat piankin muuttaa ti

Tikkakoski: Seitsemän kukkulan luontopolulla

Kuva
Tikkakosken Seitsemän kukkulan luontopolun lähtöpaikka on Luonetjärventien alkupäässä, parkkipaikan laidalla. Niiltä nurkilta lähtee alueelle risteilemään jos jonkinlaista polkua. Yritän aluksi selvitellä reittiä lähimmältä ilmoitustaululta, mutta siitä tuntuu löytyvän lähinnä kaikkea mahdollista muuta: autokoulun mainos, mopolla ajo kielletty, koirahiihtovuorot, latuohjeet.   Latukartta ei kuitenkaan auta tällä kelillä. Siispä etsin kännykällä netistä Seitsemän kukkulan luontopolun kartan ja sen avulla nopeasti varmistuu, että polun aloituspiste löytyy vain muutaman askeleen päästä. Seisonkohan nyt ensimmäisellä kukkulalla?  Siltä vaikuttaa, koska polku lähtee tästä jyrkästi alaspäin. Heleä auringonpaiste antaa lupauksen mukavasta luontokävelystä, mutta kulkiessani rinnettä alas moottorin pärinä lisääntyy.  Ensin vilahtaa alatietä ohi yksi mönkijällä kiihdyttelijä, sitten toinen... Ensimmäisessä rastitaulussa sanotaan, että maasto on runsaan käytön vuoksi pahasti kulu

Keski-Suomen maakuntaura: Pyhä-Häkki - Tulijärvi

Kuva
On perjantai ja alkuilta Saarijärvellä, Pyhä-Häkin autiolla parkkipaikalla. Sillä aikaa kun tsekkaan varusteitani, toinen auto ajaa parkkiin, kuljettaja käväisee katsomassa kansallispuiston autiota opastuskeskusta, palaa autolleen ja kaasuttaa tiehensä. Nostan repun selkääni ja käyn vilkaisemassa katoksen reittikarttaa. Arvioin, että valoisaa iltaa on jäljellä vielä parisen tuntia. Lähden seuraamaan valkoisin maalitäplin merkittyä Tulijärven polun reittiä. On vain muutamia viikkoja siitä, kun kuljin samaa polkua toiseen suuntaan, kun saavuin Saarijärven suunnasta Pyhä-Häkkiin . Alkumatkan metsäpolku vaihtuu pian Riihinevan yli johtaviksi pitkospuiksi.  Suomaisema on autio ja avara, niin hiljainen kuin olla saattaa. Vain omat askeleeni tömisevät kuivilla harmailla lankuilla, eikä vastaantulijoita tarvitse väistää levennykselle. Edes yhden yhtä lintua ei lennä ylitse. Hieman ennen "päällystetyn" väylän päättymistä tulee muistutus siitä, että syysmaasto on kosteaa. T