Siirry pääsisältöön

Naisten Pankin kulttuurikävelyllä

Naisten Pankin kävelytempaus sunnuntaina 9.9. 2012 kehottaa liikkeelle hyvän asian puolesta: kävelemään naiselle ammatin. Jyväskylässä syyspäivän hyväntekeväisyyskävelylle lähtee 29 kävelijää, mistä kertyy samalle määrälle naisia kehitysmaassa 25 euron ammattilahja kullekin. Ei hassumpaa.

Mukana ovat myös kaksi työpanoksensa lahjoittavaa opasta, Pirkko Veijo ja Asta Häkkinen. Kookas ryhmä jakautuu kahtia, jonka jälkeen lähdemme liikkeelle, vaikuttajanaisten jalanjäljille.
Lounaispuiston kohdalla oppaamme kertoo puiston eri patsaista, joista P.J. Hannikaisen patsas on syntynyt kuvanveistäjä Nina Sailon kätten työnä, Alpo-puolison ennen kuolemaansa tekemän veistoksen pohjalta. Itse Hannikaisen puoliso Alli taasen perusti Jyväskylään naiskuoro Vaput, jolla on takanaan yli satavuotias taival. Puiston kulmassa on myös aiemmin sijainnut kahvila, josta sai omistajattaren lehti-ilmoitusten mukaan lähinnä viattomia virvokkeita...
Entisen viljamakasiinin, kirjaston ja Suomen käsityön museon, eli nykyisen Jyväskylän yliopiston Rehtoraatin kohdalla muistelemme mm. kirjailija Ain' Elisabet Pennasta, jolla oli suhde kirjastossa työskennelleen kirjailija Juhani Siljon kanssa. Rakennuksessa vaikuttaneita voimanaisia on myös vastikään yliopiston rehtorin virasta eläkkeelle jäänyt Aino Sallinen, joka valittiin yliopiston rehtoriksi ensimmäisenä naisena Suomessa.
Seminaarinkadulla piti talvisin majaansa myös tehtaanjohtaja, kauppaneuvoksetar Hanna Parviainen, joka vallitsi tämän rakennuksen toista päätyä. Parviainen tuki tyttöjen harrastustoimintaa avustamalla Jyväskylään perustettua Reippaat Tytöt-partiolippukuntaa.
Suomen ensimmäinen naisarkkitehti Wivi Lönn teki alkuperäiset suunnitelmat nykyiseen Kirjailijataloon, jota kuitenkin myöhemmin modernisoitiin. Toisaalta, Lönn puolestaan modernisoi aiemmin näkemämme Rehtoraatin viljamakasiinista kirjastokäyttöön...
Seuraavaksi käännymme Seminaarinkadulta Hämeenkadulle, jonka varrella on Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnittelema talo. Talon nykyinen omistaja Kauko Sorjonen yllättää iloisesti ja kutsuu ryhmämme pihaan saakka, jotta näemme myös Wivi Lönnin patsaan pihalla. Talvipuutarhan avonaisesta ikkunasta pilkottavat komeat violetinpunervat kukat ja kysäisen isännältä, mikä siellä niin upeasti kukkii. Hän vastaa: ihmeköynnös.
Lähdemme kauniisti hoidetusta pihasta köynnösten koristaman käytävää ja sivuporttia kohti, kun ovi avautuu ja vuorossa on seuraava yllätys. Isäntä toivottaa meidät tervetulleiksi pikku visiitille talvipuutarhaan!
Ihmeköynnös onkin aivan käsittämättömän hienossa kukassa. Talvipuutarha tarjoaa tälle kaunottarelle loistavat suojaisat olosuhteet. Tällaista kukkaloistoa ei näillä leveysasteilla usein voi nähdä.
Kiitämme lämpimästi Kauko Sorjosta tästä yllätysvisiitistä. Jo tällainen pikku piipahdus huolella hoidetun kulttuuritalon sisäpuolelle lämmittää. Mietin, että jos pohjakerroksen käytävällä on viehkoja taideteoksia ja käytävän seinät ovat näin kauniisti marmoroituja, millaista mahtaakaan olla muualla talossa.
Kiitokset myös Wivi Lönnille, joka asusti täällä 1911-1918. Onneksi Lönnin veli Ville houkutteli sisarensa tänne ja Wivi ehti suunnitella Jyväskyläänkin useita rakennuksia.
Ohitamme Juomatehtaan kiinteistön - siellä Wivi Lönnin veli toimi kasöörinä - ja saavumme Lounaispuiston alapuolelle, mistä pujahdamme lavalle. Asta jakaa ryhmäläisille Keski-Suomen kotiseutulaulun sanat (puistossa on myös laulun sanoittaneen Martti Korpilahden patsas) ja kohta kajahtaa kävelijöiden laulu harvalukuiselle yleisölle. Neljän nuoren miehen porukka kiittää kohteliaasti esityksestä, kun poistumme lavalta...
Astelemme Cygnaeuksen puiston ohitse hetkeksi alas 30.9.2012 avajaisiaan viettävälle Toivolan vanhalle pihalle, jossa vielä tehdään pihatöitä. Muutama yrittäjä on jo ehtinyt aloittaa toimintansa kunnostetuissa vanhoissa puutaloissa. Täällä toimivat jo mm. lankakauppa Titityy ja vaatehtimo Wishwear.
Sitten nousemme ylämäkeen takaisin Vapaudenkadulle. Jyväskylän seurakunnan omistamassa Vanhassa pappilassa on kokoontunut myös Jyväskylän Naisten Pankin lukupiiri, jonka yhteydessä osallistujat keräävät varoja kaivoa varten.
Matka jatkuu Kirkkopuistoon, jonka viereisessä Kaupunginteatterissa ylläpitävät teatteripalveluita Minnat - ja Teatteriminnojen yhdistyksen nimi tietenkin kunnioittaa Jyväskylän seminaarissa opiskelleen Minna Canthin elämäntyötä.
Minna Canth katsookin sopivasti puistosta suoraan teatterille. Minna joutui jättämään seminaarin kesken avioiduttuaan lehtori Canthin kanssa. Minna aloitti kirjoittamisen jo Jyväskylässä, mutta varsinaisesti Minnan julkaisutoiminta alkoi vasta kun hän oli jäänyt leskeksi ja muuttanut lapsikatraineen Kuopioon.
Vaikuttajanaisten merkeissä tehty mielenkiintoinen kulttuurikävely päättyy Jyväskylän taidemuseolle, missä saamme kävelyn päätteeksi nauttia teetä, kahvia ja suussasulavia kurpitsa- ja suklaakakkuja. Samalla on tilaisuus virkata vihreää eli ahertaa edes muutama kerros pylväitä vihreistä kuteista lappuseen, josta tulee osa 21.9. paljastettavaa taideteosta. Kiitokset Naisten pankille!

Kävely voi tehdä hyvää monella tavalla.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…