Siirry pääsisältöön

Virkkaa vihreää museolla

Kävellessäni Kirkkopuiston vartta Jyväskylän taidemuseon ohi näen ikkunan läpi kulhollisen vihreitä matonkuteita, niiden takana virkkuukoukkuja ahkerasti heiluttelevan ryhmän käsityöihmisiä. Ikkunassa on lappu virkkaustempauksesta. Pari päivää myöhemmin astun sisälle Holvin ovesta - virkkaaminen sen kun jatkuu: Virkkaa vihreää.
Mallin mukaisia 25x25 cm paloja on jo virkattu melkoinen pino ja uusia virkkaajia on paikalla ahkeroimassa lisää. Mitähän virkatuista vihreistä lapuista oikein tulee? Asia selvinnee kohta museolla.
Taidemuseon aulassa on meneillään muutakin. Jyväskylän taiteilijaseuran taiteilijat ovat pistäneet viikon lopuksi pystyyn teosvälitystapahtuman, jonka puitteissa museolla on monipuolinen myyntinäyttely seuran jäsenten töistä. Teoksia löytyy joka lähtöön, eri tekniikoilla, tyyleillä...
Eikä ainoastaan tauluja, vaan myös veistoksia. Taiteilijoiden töitä voi ostaa 24.-26.8.2012 paitsi maksamalla ostoksen heti, myös samaan tapaan kuin taidelainaamosta eli lunastamalla työn kuukausimaksulla vähitellen omakseen.
Arvaan jo kaukaa, että tämä hauska teos on varmaankin Outi Markkasen työ - ja oikeaan osuu. Hoksaakohan joku taiteesta tykkäävä puutarhaihminen hankkia työn itselleen...
Piipahdan myös Graphica Creativa 2012 -näyttelyn puolelle. Nina Bondesonin (tulostettu) kynänjälki pysäyttää - Jag som Poly Commota on aivan upea! Saan työtä katsellessani muistuman Stiina Saariston huimista, yksityiskohtaisista piirroksista, joita näin muutama vuosi sitten.
Maya Eizin Öijerin työt ovat vaikuttavia, unenomaisia tunnelmia ja tarinoita. Mirror I ja Mirror II peilaavat tyyntä lampimaisemaa ja hahmotan nämä kaksi valtavaa kuvaa enemmän gobeliineina kuin mustesuihkutulosteina...
Holvin alakerrassa toimii tilapäisesti minikahvila - kahvia, teetä, pullaa. Päätän ottaa pienen välipalan ja kuulen, kun museon työntekijä kertoo toiselle vierailijalle Virkkaa vihreää -virkkaustapahtumasta. Koska museo on vielä tovin auki, uskaltaudun kysymään virkkaamisesta itsekin. Pylväitä? Ei, en osaa! Kohta istun kuitenkin alas ja saan kädestä pitäen pikakurssin pylväiden virkkaamiseen - ja tarkoitus on väkertää niitä 18 per kerros. Pöydällä on mallitilkku.
Museon aukioloaikaa on jäljellä todellakin liian vähän siihen, että ehtisin saada aikaan oman tilkun, mutta pääsen kokeilemaan paksun virkkuukoukun ja vihreän kuteen yhteispeliä opastajani jo aloittamalla lapulla. Aivan liian pian tulee kuulutus siitä, että museo suljetaan. No, sainpa aikaan peräti kaksi kokonaista kerrosta - seuraava jatkakoon siitä. Vihreää virkkaamista voi käydä kokeilemassa museolla 9.9. saakka, jonka jälkeen joku tai jotkut tarttuvat tuotoksiin ja tekevät niistä - niin, jotain. Virkkaa vihreää-ohje sanoo salaperäisesti ainoastaan: Avajaisissa pe 21.9. näet, mitä siitä syntyi.

Astun takaisin Kauppakadulle. On siis maltettava liki kuukausi siihen, että arvoitus ratkeaa.

Kommentit

  1. Haa, olen käynyt virkkaamassa! Lappusista tekee jo tässä postauksessa mainitsemasi taiteilija jotain... Mutta mitä! Jännittävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Matto? Teltta? Laahus? Mielenkiinnolla odotan :)

      Poista
  2. Hienoa että taideteosten välitys on rantautunut tännekin tällä tavalla :) Oliko teosten hintahaitari millainen?
    Vihreät tilkut ovat kivannäköisiä ja -värisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään kirppistason hintoja, mutta voihan ostoksen tietysti maksaa erissä. Hypistelin itse yhtä valokuvaa, mutta koska en ollut siitä täysin varma, en joutunut miettimään tosissaan että raaskinko investoida.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…