Siirry pääsisältöön

Usvakävelyllä Jyväskylässä

Ikään kuin Jyväskylä nukkuisi vielä, vaikka kello on ainakin vähän yli kahdeksan aamulla. Missä kaikki ovat?
Aamu-usva sinnittelee Tuomiojärven yllä eikä salli auringon päästä lävitseen kuin ohuesti, harmaan himmeänä kajastuksena.
Kortesuon rantaa seurailevalta kävelytieltä voi astua muutaman askeleen (tai mennä vaikka pyörätuolilla) samassa tasossa olevalle katselulavalle, jolta aukeaa näkymä nyt aavemaiselle Eerolanlahdelle. Tähän aikaan vuodesta ruovikosta ei kaiu samanlainen lokkimekkala kuin alkukesästä.
Vaikka en haluaisi vielä sitä myöntää, on tässä usvankosteassa aamussa jo tuulahdus lähestyvää syksyä. Värimuutoksiakin alkaa jo olla lehvissä siellä täällä...
Pujahdan kävelytieltä Viitaniemeen oikaisevalle polulle, jonka varressa on aiempaa väljempää; heiniä on niitetty reitin ympäriltä ensimmäisen kerran tänä kesänä. Eikä siinä vielä kaikki - osittain jo hyvinkin heikkokuntoiset ja katkeilleet pitkospuut on vastikään kunnostettu. Kyllä nyt kelpaa kulkea tuoreita, leveitä lankkuja pitkin!
Jousiammuntakentän toisella puolella,  Viitaniemen ja Kortesuon välissä viljelypalstat suorastaan pursuavat tuoretta satoa. Yksi on kasvattanut auringonkukkia, toinen kesäkurpitsoita, herneitä... Ahkerat, ahkerat puutarhurit.
Käännyn vasemmalle Taidepolulle ja nousen sen päästä kävelytietä pitkin kohti Jaroslavlin aukiota. Tiedepolun valkoiset rivitalot erottuvat juuri ja juuri täälläkin vielä sakeana leijuvan sumun joukosta.
Viitatornin huippu kätkeytyy sumuverhon taakse heti, kun olen kavunnut Nisulan montun vierestä Aatoksenkadulle. Minne seuraavaksi? Jospa vaikka Möyrykadulle.
Möyrykatu tuo minut Sepänaukiolle, missä kirpputorikansa on jo ehtinyt aloittamaan kaupankäynnin. Täällä täytyykin olla aamuvirkku - myyjien on hyvä olla paikalla jo ennen aamuseitsemää, jos mielii jotain tiettyä myyntipaikkaa.
Valun Sepänkadulta alas kohti keskustaa ja sen vielä uneliaita katuja. Harjunkulman rakennuskompleksi alkaa vähitellen umpeutua, sillä viimeistä palasta tulevaan umpikortteliin on alettu jo rakentaa.
Samalla tulee Harju- ja Väinönkadun nurkalta menemään umpeen Harjun kulmaan vielä nyt avautuva näkymä...
Jyväskylän kauppatorilla on vielä melko hiljaista, mutta osa myyjistä on jo ehtinyt laittaa tuotteensa esille ja ensimmäiset kahvittelijat istuskelevat torin kahvilakojuissa. Ostan heti mukaan erinomaisen näköisiä Florence-mansikoita ja päätän palata toriostoksille myöhemmin päivällä. Ah, kotimaisia omenia! Ja kuinka herkullisia tuoreita vihanneksia ja marjoja!
Siirryn torilta Yliopistonkatua pitkin Asemakadulle. Majesteettisena kadun yläpäässä seisova, ihmeellisesti uhanalainen Jyväskylän lyseo mietityttää edelleen. Toivottavasti lyseon hieno historia saa jatkua.
Kävelykeskustassa on hämmentävän hiljainen tunnelma, aika on pysähtynyt. Usvainen valopeite hämärtää edelleen taivasta. Askeleeni kopisevat kivilaatoilla, yksinäinen tavarankuljetusauto tyhjentää lastiaan, pyöräilijä suhahtaa ohi.
Kierrän takaisin Harjun kupeeseen Kauppakadun ja Gummeruksenkadun kautta. Yliopistonkatu on sekin hetken aikaa kuin autoista vapautettu, valtava kävelybulevardi, kunnes moottoriajoneuvo pärähtää kohdalleni.
Nousen kunnostetun suihkulähteen vierestä Harjun jykeville portaille. Ajatella, jos tuolla kiviportaiden yläpäässä todella olisi Alvar Aallon visioima sauna ja pääsisin kävelyllä aamusaunaan? No ei sitten; on siis tyydyttävä löylyn sijasta tähän laaja-alaiseen vesihöyryvaippaan, joka ei ole hälvennyt kaupungin yltä vieläkään.
Ylhäällä näen viimeinkin Harjun vesitornin, jota ei ole kauempaa voinut katseella erottaa usvan joukosta. Vaan ehkäpä keli kuitenkin hälvenee tunnin, parin kuluessa. Laskeudun urheilijoiden pyöreäreunaisiksi kipittämiä puurappusia Harjun toiselle puolelle Mäki-Mattiin ja lähden palaamaan kotia kohti.
Pitkä Kortesuonkatu vetää minut puoleensa. Kadun päässä on nyt surullisen tyhjä tontti, jolta on kevään ja alkukesän aikana purettu ja viety pois Jyvälän eli Nisulan kartanon tulipalossa tuhoutuneen päärakennuksen viimeisetkin jäänteet, savuntuoksuiset hirret. Jäljellä on enää pieniä piharakennuksia. Mikä kaunis, mutta samalla haikea aamu...

Kommentit

  1. Komealta näyttävät nyt nuo kunnostetut Harjun portaat! Kesäkukkaloisto täydellistä.

    Kuvasit reissullasi muuten muorini palstan :) Niin pieni tämä maailma täällä netissä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä Harjun kukkaistutuksista. Mutta mitenpä osuinkin justiinsa tuolle palstalle?!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…