Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: Martti Korpilahden polulla

Kävelen Viitaniemen rantoja punatiilisen vesilaitoksen viereen, mistä alkaa Martti Korpilahden polku. Polku käsittää Viitaniemen pintavesilaitokselta Löylyjoelle kulkevan kävely/pyörätien ja metsäpolun, joka seurailee Tuomiojärven rantaa. Nimikyltti reitille paljastettiin keväällä 2012.
Martti Korpilahden muistomerkki Jyväskylän Lounaispuistossa
Keski-Suomen maakuntarunoilijaksi tituleerattu Martti Korpilahti (1886-1938) on ilmeisesti kuljeskellut näissä maisemissa, koska polku sai nimensä häneltä. Tämä kuorolaulusta innostunut musiikkimies oli ammatiltaan opettaja, jonka tunnetuin työ lienee sanoitus Keski-Suomen kotiseutulauluun: Männikkömetsät ja rantojen raidat / laaksojen liepeillä koivikkohaat / ah polut korpia kiertävät kaidat... Martti sai kuitenkin nimikkopolkunsa kaupungista, ei korpien kätköistä. 
Useimmat soutuveneistä ovat rannassa ja melkein kaikki niistä on käyttöä varten käännetty. Nyt olisi mitä mainioin soutelusää tyynellä Tuomiojärvellä, mutta vain harva veneilijä on liikkeellä. Kun oikein siristän silmiäni, erotan kaukaa vastarannalta, metsien välistä, Haukkalan omakotitaloalueen valkoisena hohtavan rykelmän.
Polun oikealla puolella kohoava, Taulumäelle johtava harju on nyt avaramman oloinen kuin parisen vuotta sitten. Metsästä on harvennettu erityisesti nuorta pihlajaa, joten rinteillä risteilevät metsäpolutkin erottuvat nyt varpujen seasta hyvin. Alkaa heti tehdä mieli poiketa harjun laelle, mutta maltan mieleni.
Tuomiojärven uimarannan seutu alkaa vähitellen hiljentyä. Pari melojaa on meloo kajakkejaan hissukseen kohti Melanvilauttajien kanoottivajaa ja muutama rantalentiksen pelaaja nauttii tuulettomasta pelisäästä. Palautan polulle singahtavan lentopallon takaisin hiekkakentälle.
Entisen Tuomiojärven leirintäalueen portit repsottavat auki. Toivottavasti nykyään Kivelänrannan nimellä tunnetulle alueelle jääneitä puita ei kovin rajusti kaadeta, kun täällä joskus tulevaisuudessa alkaa  rakentaminen.
Jos Kivelänrannan havainnekuvat pitävät paikkansa, ylärinteessä kiemurtelee aikanaan pitkänomainen kerrostalo, mutta sen eteen pitäisi jäädä avaraa tilaa. Kuka muistaa tämän nurmen täynnä telttoja ja asuntovaunuja tai Tuomiorockin keikkaväkeä?
Hiekkarannan edessä eivät kesällä pilkota avantouimarien poijut, vaan veteen on rajattu alue kajakkipoololle. Harmi, että sitä ei olla juuri nyt treenaamassa!
Viereisestä Tavinsulan vuokraamosta saa alleen kanootin tai kajakin myös kevyempään melontaan. Huokaus. Tuomiojärvi välkkyy kutsuvana ja olisi mukava poiketa meloen Löylyjoen kautta myös Palokkajärvelle, mutta kajakit ovat onneksi kahleissa...
Sorsaporukka uiskentelee rantavedessä. Saavutan metsän suojissa kulkevaa rantapolkua pitkin Löylyjoen ja samalla Martin polun päätepisteen; aika kääntyä takaisin.
Paluureittiä voi varioida alkumatkasta kääntymällä rantapolulta ylös loivaa rinnettä. Entinen pihapiiri on lähes umpeen kasvanut, mutta kun alueen rakentaminen alkaa, tullee myös tänne taas asutusta. Komeita lehtikuusia ei missään nimessä saa kaataa!
Laskeudun koivikon reunaa pitkin Saarijärventien laitaan, mutta käännyn kohta metsän halki takaisin kohti Tuomiojärveä, seuraten leirintäalueen entisen aidan viereistä polkua.
Kuusien juurella kasvaa valtavasti ketunleipiä, mutta sieniä ei juuri näy. Maistan vielä metsävadelman maun suussani, joten en puraise kolmilehtistä.
Tuomiojärvi Camping oli kolmen tähden leirintäalue. Leirintäalueen muistona jäljellä ovat autioina entinen vastaanotto- sekä kahvilarakennus; rannan rakennukset ovat onneksi vielä ainakin avantouimarien ja melojien käytössä.
Palaan takaisin rantaan ja Martti Korpilahden polulle. Tuomiojärven uimarannan kohdalla hymyilen taas kerran vessarivistölle, jonka peittävä (oletettavasti laiton) maalaus on valloittava, toisin kuin melojien kanoottivajana palvelevaa puurakennusta sotkevat töhryt.
Aurinko vetäytyy enemmän tai vähemmän pilviverhon taakse. Ilta-aikaan täällä saa nauttia ilta-auringosta, aamuisin vastarantaa kirkastavasta valosta. Kuinkahan kauan tämä rantareitti on kantanut Martti Korpilahden polun nimeä? Kiva, että polku on saanut viimeinkin kyltityksen!
Alkuillasta Viitaniemen kärjestä kantautunut rummutus on vaiennut, iltauimareita on jäljellä vain muutama, eikä Jyväskylän seurakunnan omistamaan Lehtisaareen ole enää soutuvenetrafiikkia. Laajavuoren hyppyrimäki siintää vastavalossa Tuomiojärven toiselta puolelta ja vaikka mäkihyppy on harvojen laji, olen hyppyrin siluettiin niin tottunut, että sen puuttuminen tuntuisi oudolta. Ah, kotiseutua muistoineen...

Kommentit

  1. Kauanko tämä kävelyretki kesti? Luin postauksesi tuoreeltaan ja samana päivänä ajelin keskustaan, huomasin tuon Martti Korpilahden polku-viitan:) Tuli iloinen mieli, en olisi kiinnittänyt siihen huomiota ellen olisi lukenut postaustasi. Minulla on toisinaan vähän aikaa ja olisi kiva tietää, kauanko joku reitti reippaasti kävellen kestää kulkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Martti Korpilahden polku (vesilaitos-Löylyjoki) on kartan mukaan noin 1,6 km pitkä rantareitti. Kävelyvauhti on aika yksilöllinen juttu, joten voinet tuon perusteella arvioida :)

      Jyväskylässä http://kartta.jkl.fi/ sisältää Mittaa etäisyys-toiminnon, joka antaa apuja kävelymatkan ja -ajan miettimiseen.

      Pysähtelen itse kävelyretkillä räpsimään kuvia ja kävelyvauhtini vaihtelee myös fiiliksen mukaan, siksikään en tapaa heittää mukaan edes noin-kävelyaikaa.

      Poista
    2. Totta, ihan fiiliksistähän se riippuu:) Käytän yleensä sivua idd.fi reittien mittailuun, sekin antaa kohtuuhyvän arvion. Pitää kokeilla tuota antamaasi linkkivinkkiä myös.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…