Siirry pääsisältöön

Susitaival: Jorho - Naarva

Herään Jorhon autiotuvassa, Harkkojärven rantamaisemissa sateiseen, varhaiseen aamuun. No, eipä ainakaan ole itikoita pahemmin kiusana ja ilma on mukavan raikas hengittää. Pakkaan rauhassa ja mietin tulevaa taivalta. Tavoitteena on tarpoa tänään Susitaivalta ainakin Naarvaan.
Harkkojärven laitaa tasaista maastoa kulkeva polku tuo alkumatkasta peräti kahdesti eteen ylityksen vetolautan avulla. Koska lautta on molemmissa paikoissa ystävällisesti odottamassa minua valmiina rannassa, näkee jo siitä että edellinen ylittäjä on tassutellut polkua Jorhoon päin. Siis eilinen vastaantulija. Hypähdän lautalle ja vetelen itseni kevyesti yli oranssista narusta. Miniristeily!
Kuljen nyt viimeisessä kunnon järvimaisemassa ennen Naarvaa. Olo on haikea, sillä polku on kauneimmillaan juuri vesistön äärellä. Myös silloin, kun sataa.
Kun astun upeilta harjupoluilta tähän avohakkuumaisemaan, ero on uskomaton. Metsäkoneiden jäljiltä on vaikeaa erottaa, mistä reitti menee, mutta oransseja maalitäpliä alkaa erottua kannoista, kun tarkemmin katsoo.
Koska olen useamman päivän aikana kulkenut mitä upeimpia harjupolkuja, muistan hyvin, miltä tässäkin voisi näyttää, jos paikalla ei olisi käyty pistämässä puita pinoon. Etsin huilipaikan ja otan rinkan selästäni hetkeksi; selän jumikohta valittaa sekin. Tämä on toistaiseksi rajuimman näköinen alue reitin varteen osuneista hakkuuaukeista.
Hakkuuaukeataivalta kestää tovin, sitten palaan taasen metsien huomaan. Sade pitää edelleen seuraa, ja saan lisää vesipisaroita ylleni tuttavallisiksi heittäytyvistä, aivan polussa kiinni kasvavista nuorista männyistä, joiden oksat pyyhkäisevät minua ronskisti. Mitäs kuljen niin läheltä.
Mäntykankaan laidalla, hiekkatien kääntöpaikalta, löytyy yllättäen hirsilaavu, jota ei ole merkitty karttaan. Olen hyvin kiitollinen ylimääräisestä taukopaikasta, sillä sadepäivänä on ruhtinaallista pitää taukoa katoksessa. Sekä laavun että huussin katto vuotavat hieman, joten hyvä että en sattunut tänne yöksi...
Petrokankaalla reitti kulkee hyvän matkaa hiekkatietä pitkin. Mitä ilmeisimmin liikenne ei ole järin vilkasta, sillä tielle kaatunutta puuta ei ole korjattu pois. Eikä minullakaan ole sahaa mukana.
Askel askeleelta saavun lähemmäksi Naarvaa. Tuntuu oudolta nähdä pitkästä aikaa tavallisia taloja! Ihan kuin olisin palaamassa "normaaliin" elämään, sähköineen päivineen. Muutaman talon ohitettuani saavun Susitaival-kyltille, joka ohjaa pientä polkua pitkin vasemmalle. Sen vieressä toinen kyltti kertoo polun varressa kohta vastaan tulevasta Hirvolasta, jossa on tarjolla huoneita, mökkejä ja sauna asiakkaille.
Polku tuo minut tuossa tuokiossa Hirvolan tilalle. Avaralta niityltä näkee, että myös kauempana sataa tasaisesti edelleen. Katson maisemaa ja huokaan mielessäni. Mitä tehdä? Pää tahtoisi, jalat jaksaisivat, mutta koko päivän ärhennellyt selkä ilmoittaa, että lepoa kiitos, ja vähän äkkiä. Parempi siis olla elättelemättä toivoa reitin jatkamisesta huomenissa.
Koska Naarvan taksi on paikalla ja kyyti Ilomantsiin järjestyy saman tien, päätän lopulta palata Ilomantsiin huilailemaan. Takana on joka tapauksessa hienot neljä päivää upeissa maisemissa, satoi tahi paistoi. Kiitos ja näkemiin, Susitaival! Minä palaan tänne vielä.

Kommentit

  1. Tuntuupa käsittämättömältä, etten ole sivuihisi aiemmin törmännyt, vaikka kovin samankaltaisia aatoksia meillä tuntuu kävelystä olevan! No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mukavia kävelyjä sinulle!

    VastaaPoista
  2. Itse käppäilin Susitaivalta viime kesänä reilun 80 kilometriä "päivässä" noin ultravaelluksen mielessä. Tuttuja maisemia siis =) Ensi kesänä olisi tarkoitus palata tuonne tarkoituksena vaeltaa koko reitti läpi ilman yöpymistä. Tuolle hakuulle Jorhon kämpältä Naarvaan päin löytyy muuten selitys, Veera-myrsky kaatoi lähes kaikki puut siltä harjulta ja ne oli pakko raivata pois. Muutoin sitä ei olisi hakattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, mikä tahti! Toivon itse pääseväni jatkamaan matkaa Naarvasta eteenpäin tulevana kesänä, mutta edelleen omaa etanan vauhtiani (ja kevyemmällä repulla) ;-)

      Kiitos selityksestä hakkuulle. Myrskytuhojen jälkeinen raivaus on toki ymmärrettävä syy harjun raivaukselle. Muistan Veera-myrskyn jäljet kotimaakunnasta eikä myrskyn kaatamien puiden sekaan olisi ollut mukava mennä puikkelehtimaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…