Siirry pääsisältöön

Ilomantsin iloa ja nukketaidetta

Ilomantsinjärvi välkehtii viileänä mutta kutsuvana iltapäivän auringossa, joka häikäisee ihan tosissaan. Aikaisemmin rantapolkua varjosti tuuhea kuusikko satumetsäsammalineen, mutta harvennusten jäljiltä maisema on nyt aukeampi. Tie johtaa hotellin ja asvalttitien tuntumaan, vaan yläpuolinen rinne ja sinne niitetty polku houkuttaa paljon kovapohjaista väylää enemmän.
Muutama jänöjussi loikkii ja pysähtelee syömään heinikossa, pienen metsälämpäreen laidalla. Kun katson riiheä ja sitä ympäröivää avaraa, voikukkien täplittämää niittyä, tuntuu jälleen kerran, että olen astunut ajassa roimasti taaksepäin. Ehkäpä johonkin Suomi-filmien aikakauteen. Tuuli suhisee lempeästi ympärilläni. Olisipa nyt mukana eväskori, jonka kera heittäytyä niitylle loikoilemaan!
Rinneniityn toisella puolella seisoo kauniisti harmaantunut ortodoksinen risti sen muistoksi, että tällä vaaralla sijaitsivat Ilomantsin ensimmäiset ortodoksikirkot aina 1400-luvulta vuoteen 1794. Samalla vaaralla olivat myös pitäjän luterilaiset kirkot peräjälkeen vuodesta 1653 vuoteen 1794, jolloin näistä neljästä viimeisin paloi.
Palaan niityn halki takaisin ylös johtavalle polulle, joka johdattaa minut talon taakse. Aidan takana haukkuu vahtikoira, mutta polku kiertää turvallisesti pihan ennen kuin saapuu Papintielle. Kohta yläpuolella kohoaakin vesitorni, joka on nykyään tunnettu ihan toisesta nestemäisestä tuotteesta eli viinistä; Hermannin viinitilan Viinitorniin voi mennä maistelemaan paikallisista viljellyistä ja luonnonmarjoista tehtyjä viinejä tai ihan vain kahvillekin.

Viinitorni on avoinna kesällä päivittäin. Tornista on loistavat näköalat ympäri metsävoittoista Ilomantsia ja siellä voi istuskella niin ulkosalla ("oven kyltti terassille sanoo "Ulkomaille") kuin mukavasti sisätiloissa.
Kipitän alas vesi-viinitornin rappusia ja palaan maan pinnalle. Kauppatiellä on tänään tarjolla monenlaista ohjelmaa, joista voi nauttia parhaiten jalkaisin. Kauppatien alkupäässä Nukke- ja nalletalossa on esillä tuhansia nukkeja ja nalleja, esimerkiksi perinteisiä karjalaisia nukkeja, jotka on (hämmästyttävää kyllä) tehty ilman neulaa tai saksia.
Vähän matkan päässä (Kauppatie 30) on avoinna toinenkin nukkeja esittelevä tila. Tämän kesän näyttelyssä on nimen omaan nukketaiteilijoiden uniikkiteoksia, jotka kertovat myös tarinoita. Heti etualalla ovat lavatansseissa pyörähtelevät pariskunnat, jotka saavat tänään pyörähdellä ihan elävän musiikin tahdissa.
Salin toisella laidalla on hieman vakavampaa väkeä. Runsaslukuinen kirkkokansa istuu tiiviisti penkeissään eikä ole välittävinään harmonikan soitosta. Kuulen parin muun kävijän pohtivan, ketä tuttuja naamoja löytyy kirkkokansan seasta. Ainakin Suvi-Anne Siimes erottuu joukosta.
Taiteilija Helene Schjerfbeckin maalaus Tanssiaiskengät (1882) suorastaan herää eloon Ippa Särkän upeassa nukessa. Wau! Näyttelyssä on esillä monia todella hienoja nukketeoksia. Tilassa on myös vanhojen kahvikuppien sekä -purkkien näyttely.
Koko ilta menee leppoisasti Kauppatiellä ja sen tuntumassa, vailla minkäänlaista kiirettä. Pistäydyn vanhalla hautausmaalla, missä opas kertoo runonlaulaja Mateli Kuivalattaren elämästäpoikkean parissa muussa näyttelyssä, nautin ensin yhden ja sitten toisen herkullisen koivunmahlasta tehdyn letun kotitekoisen hillon kera. Illan lopuksi taivallan vielä takaisin vaaran rinteelle, mistä avautuu näkymä Ilomantsinjärvelle. Hiljalleen laskevan auringon valossa ajattelen, että hiljaa hyvä tulee. Ja että Ilomantsissa voi kokea aitoa iloa - pienistäkin asioista.

Kommentit

  1. Vai nuket ovat nyt vallanneet Ilomantsin. Tuo ilman neulaa ja lankaa nukkien tekeminen kuulosti tutulta,sillä Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa oli kurssi juurikin noiden nukkien valmistamiseen. Itse en ollut kyseisellä kurssilla, mutta näin mahtavia lopputuloksia ja upeita ne olivat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hietsu! Nämä oli Jyväskylässä. Näitkö niitä siellä?
      (Hassua että taasen osuin samaan blogiin. Raijan sisko)

      Poista
  2. Joo, siellä on nyt vaikka minkälaisia nukkeja. Nuo ilman neulaa jne tehdyt nuket hämmästyttivät! Kauppatien gallerian näyttelyssä on esillä sellaisiakin töitä, joita on ollut joskus esillä Jyväskylän käsityön museon ikkunassa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…