Siirry pääsisältöön

Ilomantsi: Kokonniemen kalmisto

Avaan valkoisen puuportin hakasen ja astun Ilomantsin Kokonniemen kalmistoon. Käännyn vasempaan ohjaavalle polulle, kiertääkseni kalmistoniemen myötäpäivään. Ketään toista kulkijaa ei ole liikkeellä; olen yksin ikilepoa nukkuvien maalla.
Kokonniemen kalmisto on ortodoksinen hautausmaa. Kiinnitän ensimmäisenä huomion kauniisti koristettuun puiseen hautaristiin, jonka poikkipuuhun on solmittu vainajaa muistaen kapea pellavainen liina, tuulipaikka
Joku on lunastanut ja reunustuttanut kivillä hyvinkin laajan hauta-alueen oman suvun käyttöön,
mutta etenkin vanhempia hautapaikkoja markkeeraa useimmiten vain risti tai yksinkertainen kivi, vailla sen kummempia rajamerkkejä. Kauppias Sallijeff on uinunut niemellä jo yli 100 vuotta.
Iivar Surakka (k. 1917) puolestaan on saanut tyytyä vaatimattomaan, nyt jo osittain lahonneeseen puuristiin.
Tavanomaisempiakin hautakiviä, neliskanttisiksi hiottuja graniittilohkareita, seisoo myös sopuisasti kalmiston puiden lomassa. Neliskanttikiviä katsellessani tajuan, että näen niitä paremmin hautoja ympäröivän, mukavasti "hoitamattoman" luonnon. Täällä myös kuolleet saavat olla vapaammin, vähempien sääntöjen pauloissa. Väyliä ei ole piirretty viivoittimella.
Kun käyn juurakkoista, mustikanvarpujen reunustamaa polkua pitkin kohti Kokonniemen kärkeä, tunnen ensimmäistä kertaa käveleväni hautausmaalla, joka sekä näyttää että tuntuu luonnolliselta paikalta viimeiseksi leposijaksi.
 
Kokonniemen kärjessä on sielläkin erilaisia hautamuistomerkkejä. Maria (o.s.) Laadikain (1835-68) on saanut haudalleen vaatimattoman kivilaatan, sen sijaan itkuvirsien taitaja Irinja Arhipoffia (1864-1934) on kunnioitettu uudehkon näköisellä, kookkaalla muistomerkillä.
Järveltä kantautuu polulle aaltojen loiske, tuuli pyörittelee päässä muistoja ja ajatuksia. Niemen kärjen penkillä voi pitää kävelyn ohessa oman mietiskelyhetken ja katsella rantapuiden lomitse Ilomantsinjärvelle.
Alkukesän raikas lehväkatto kaartuu polun ylle. Täällä ei ole mahdollisimman helppohoitoisia nurmikoita ja samanlaisia hoitokukkia haudalta toiselle, yhdenmukaisuuteen pyrkivää järjestystä, jolla hallitaan viivasuorien käytävien rajaamia hautapaikkarivistöjä koodatuissa kortteleissa. Kokonniemessä haudalla kävijälle varmasti riittää, kun painaa mieleensä oikean polun mutkan ja haudan viereisen puun.
No, joku on erottanut sukunsa "tontin" aidan avulla. Toisen vastaavanlaisen aita on ikääntynyt ja horjahtanut maahan. Mikään ei ole ikuista...Maaksi on aitakin tuleman.
Hyvin lähellä kalmiston porttia on perinteinen karjalainen grobu, kauniisti harmaantunut matala hirsimaja. Grobu on ilomantsilaisen runonlaulaja Simana Sissosen (1786-1848) kunniaksi pystytetty; hänet on ilmeisesti myös haudattu Kokonniemeen. Sissonen antoi tärkeän panoksen Kalevalan syntyyn.
Kokonniemi on yksinkertaisesti lumoava. Kalmisto on aito vainajien leposija, jossa elämä ja kuolema kohtaavat sulassa sovussa, antaen tilaa elon erilaisuudelle. Taitaapa olla kaunein hautuumaa, jolla olen käynyt.

Kommentit

  1. Mukavaa että olet löytänyt kappaleen aitoa eläävää ilomantsilaista historiaa.
    Näinhän näiden kirkkomaiden tulisi aina ollakin, mahdollisimman vähällä hoidolla tloimivia luonnon temppeleitä. S.

    VastaaPoista
  2. Ilomantsi saa olla Kokonniemestä ylpeä. Sen tunnelma kunnioittaa myös vainajien elämää paljon enemmän kuin suoralinjainen, tehohoidettu ja viimeisen päälle numeroitu suuri cityhautausmaa.

    VastaaPoista
  3. kumma kyllä en ole koskaan käynyt kyseisessä kalmistossa vaikka olen entinen
    ilomantsilainen.mutta nyt kun mulle on tullut ikää lisää niin kaikki tällainen on alkanut kiinnostaa ja yleensäkin kaikki ilomantsin historia.onneks on tää netti
    niin saa paljon kaivattua tietoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavalla reissulla sitten kalmistoon kävelylle :)

      Poista
  4. Todella kaunista. Ehdottomasti paikka, jossa täytyy päästä käymään.

    VastaaPoista
  5. Itselläni on omaisia haudattu sekä tuonne Kokonniemen kalmistoon, kuten myös tuonne Ilomantsin "cityhautausmaalle". Kunnioitan kuitenkin "vainajien elämää" kummallakin hautausmaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvän leposijan ovat saaneet omaisesi. "Cityhautausmaalla" ei olekaan Ilomantsissa tullut käytyä.

      Poista
  6. Lisäsin tämän blogin linkin MyMaps-karttaani Kirkot, pyhäköt ja hautapaikat Pohjois-Karjalassa.
    Samalla liitin kohteeseen "Ilomantsi - Kokonniemen kalmisto" tästä blogista kuvan kalmiston portista.
    Karttaani ei liity mitään kaupallisuutta, joten se on täysin taloudellista hyötyä tavoittelematon harrastejulkaisu, jota on tähän mennessä (17.3.2018) katsottu jo liki 16 000 kertaa.

    Linkki em. karttaan:
    https://drive.google.com/open?id=1sybVcjOmLi0Ie6JxDyyNqFGZODE&usp=sharing

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Timo! Hienoa, että olet tehnyt tuollaiset kartan.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…