Siirry pääsisältöön

Ilomantsi: Kirkkotiellä ja Runopolulla

Ilomantsin aamaurinko paljastaa osittain pilvisen taivaan. Nousen kirkonmäelle, missä Karjalan kukko piirtää tuulelle suuntaa.
Kokeilen punertavan puukirkon hauskasti maalattuja ovia, mutta tie on tukossa: ovet ovat lukossa. En siis pääse katsomaan värikkäiksi kehuttuja maalauksia sisällä. Henrikintien varrella sijaitseva Ilomantsin kirkko avaa vasta myöhemmin kesäkuussa ovensa tiekirkkona myös muulloin kuin kirkonmenojen aikaan.
Vanhaa luterilaista kirkkoa (1796) reunustaa somasti sammaloitunut kiviaita, jonka kasvustossa kastepisarat vielä viipyilevät. Kirkon pihalla on hädänalaisille ystävällisesti myös punainen huussi.
Käännyn Henrikintieltä Kirkkotielle, jonka oikeaa laitaa kulkee yhdistetty pyörä- ja kävelytie, siis liikennemerkin mukaan. Asvalttiin on lisäksi erikseen merkitty yksi moottoriton kulkupeli. Rollaattorin kuva kertoo siitä, että näiden hitaampien kävelypyörien avulla kulkevia kylällä riittää.
Ohitan sankarihautausmaan risteineen ja saavun kohta ortodoksiseurakunnan pyhä profeetta Elian kirkolle. Viisikupolinen pyhättö on Suomen suurin ortodoksinen puukirkko. Myös tämän kirkon ovet ovat näin arkipäivänä lukossa.
Ortodoksikirkon vastapäätä mustapohjaiset viitat ohjaavat Ilomantsinjärven suuntaan: Iljala ja Kalmisto. Pihatien päästä aukeaa kielojen reunustama kuja, joka tuo minut avoimen niityn laitaan.
Keltaisten niittykukkien täplittämä niitty ja pistoaita lennättävät minut yhtäkkiä aivan toiseen aikaan, ehkä johonkin Suomi-filmien maailmaan, kun huolettomana kesäpäivänä kuljeskellaan pellon laitaa. Melkein odotan kuulevani lehmänkellon kilkkaavan.

Niityn laidassa, polun varressa, kukkivat kielot yhä runsaammin. Äkkään jalkojen juuresta osuvasti sijoitetun, hieman kuluneen taulun, johon on ikuistettu keskiaikainen kielolle omistettu rukous. Sinä laaksojen lilja / sinä granaattiomena ...
Ja seuraavaksi isompi runotaulu: Katri Valan Kielot. Mikä mainio idea!
Ahaa, runotauluja on lisääkin?! Jätän Kokonniemen kalmiston kutsuvan portin huomiotta ja lähden seuraamaan pehmeää, vihreää polkua, joka johdattaa minut lähelle Ilomantsinjärven rantaa ja sitä suojelevaa tunnelmallista koivikkoa.
Kuljen koivujen katveessa kaartelevaa polkua, pysähtelen runotaulujen ääreen, vedän henkeeni alkukesän vehreyttä ja raikkautta. Yksi komea koivuvanhus seisoo uljaana nuorempien lajitovereidensa keskellä.
Koivikon keskellä on myös pieni katos, josta päättelen, että maisemanhoidosta alueella todennäköisesti huolehtivat leppoisasti lampaat. 
Aamukävely runollisessa karjalaisessa rantamaisemassa on kuin mietiskelyä. Linnunlaulu säestää askeleitani runotaululta toiselle. Tämä on yksinkertaisesti rauhaa.
Polku saapuu punamultamaalatun, valkonurkkaisen aitan taitse hiekkatien laitaan. Huomaan saapuneeni polun päätepisteeseen, tai tietysti paremminkin alkuun! Runopolku alkaa oikeasti tästä Simanantien loppupäästä.

Onneksi lähdin vaistonvaraisesti seuraamaan runoja... Runopolku sopii mitä oivallisimmin tähän runojen maisemaan!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…