Siirry pääsisältöön

Yläkaupungin aamu

Takana on Jyväskylän Yläkaupungin Yö (kunniakkaat 20 vee), heräämässä on yläkaupungin aamu - sillä Yön ohjelma ei ole vielä ohi. Laskeudun Seminaarinmäen kampukselta alas pitkin Ruusupuiston kuluneita portaita. On Aamukasteklubin (klo 05-09) aamiaisen aika.
Auringon säteet viivyttelevät vielä matalalla, mutta Alvar Aalto -museon ulkopuolella, vesialtaan vieressä istuu jo väkeä popsimassa aamupalaa. Aamukuudelta!
Sisällä vallitsee täysi tungos; en ole koskaan nähnyt Café Alvaria näin täynnä... Liityn pitkänä tilassa mutkittelevan jonon jatkoksi.
La Sega del Canton loistava musisointi takaa kuitenkin sen, että jonottaessa ei käy aika pitkäksi. Duo heittää unohtumattomasti esimerkiksi Oravan pesän, Titanicin tunnusbiisin My heart will go on, Jailhouse Rockin ja Rawhiden. Näin uljaasti soivaa sahaa kuulee harvoin. Fiilis sopii täydellisesti aamutunnelmiin, sillä melko moni aamiaisen nauttijoista on tullut paikalle suoraan Yöstä...

Aamiaisen suosio on niin suuri, että että aamiaistarpeet vajuvat uhkaavaa vauhtia - jopa niin, että osa herkuista loppuu ennen kuin olen päässyt kassalle saakka ja me myöhäiset saamme omat annoksemme alennuksella.
Heikki Heikkinen Trio aloittaa musisoinnin, kun minä katoan heräävään aamuun. Kävelen ensin museolta kohti Mattilanniemeä. Kävelytieltä, verkkoaidan takaa, pystyy nyt kurkistamaan kaunista taloa (Alvar Aallon katu 2) takapihan puolelta. Rakennuksen keskiosaa peittää hieno paanuseinä.
Keljonkadun varressa on häivähdys aikaa, jolloin talot eivät lämminneet sähköllä. Polttopuut ovat upeasti järjestyksessä. K ja sen peilikuva pitävät rivin suorana.
Jatkan matkaa Korkeakoskelle, jonka kuohut ovat näin keväällä parhaimmillaan.Vaan mitä valkoista pilkistää ylempänä pienen kosken rinteessä?
Kenties nämä valkovuokot ovat karkulaisia jostain läheisestä puutarhasta. Tai sitten tässä on oikeasti tarpeeksi lämmin ja lehtomainen maasto, jossa valkovuokot ovat viihtyneet ihan luontaisesti.
Johtuu varmasti varhaisesta kellonajasta, mutta huomaan käveleväni normaalia hitaammin. Siitä on apua, kun olen alittanut Rantaväylän ja astelen kävelytietä pitki kohti Jyväsjärven rantaa. Minua paljon hitaampi matkalainen on aamuretkellä yli asvaltin. Toivottavasti se säästyy kiireisen kulkijan alle rusentumiselta.
Korkeakoskenlahden päässä, Korkeakoskelta tulevan uoman päässä, on betonissa seinäkirjoitus: Tell us your story. Kenelle sen kertoisin? Kiville, vedelle, asvaltille, maailmalle? Jyväsjärven peilityyni pinta ei vastaa.
Tassuttelen hiljakseen Mattilanniemen kauniille kävelysillalle ja palaan vielä Aalto-museon Aamukasteklubille. Esiintyjät ovat ehtineet sillä välin vaihtua, sillä nyt vauhdissa on kahden harmonikansoittajan kokoonpano. Duo Anitta...
 ...& Jouko Kääriäinen tunnelmoi soittopeleillään Café Alvarista jälleen aivan erilaisen kahvilan; nyt ajattelen Ranskaa. Siitäkin huolimatta, että he soittavat myös venäläisen Koivuvalssin. Kunpa varhaisia kahvila-aamiaisia näin mahtavan elävän musiikin kera olisi tarjolla useamminkin!
Aurinko on jo paljon ylempänä, kun kävelen Aalto-museolta kohti keskustaa, halki yön jäljiltä jo siistityn kampuksen. Myös Lounaispuiston penkit hehkuvat tyhjyyttään. Tänä sunnuntaiaamuna eniten iloista elämää koko kaupungissa taisi olla Aalto-museon Aamukasteklubilla! Kiitokset Yläkaupungin Yölle.  Ja aamulle.

P.S. video lisätty postaukseen 21.5.

Kommentit

  1. Mahtavaa! Ihan mielettömän hienolta kuulostaa tuo saha! Lieneekö kuinka vaikea soittaa... Alvarissa on todella ollut menoa ja meininkiä jo aamusta saakka :o
    Korkeakosken kuohut ovat hienot, mutteivät yhtä mahtavat kuin Pohjois-Savossa Maaningan Korkeakoskella.
    Seinäkirjoitus peilautuu kauniisti veden pinnasta.
    Mukavaa viikon alkua! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! La Sega del Canto oli valloittava ja hieno alku päivälle :) Sahansoitto kuulosti paremmalta kuin koskaan.

    Hankasalmen Kihvelissä sahaa soittaa heinäkuussa ainakin Irina Björklund, jonka ohjelmisto on todennäköisesti vähemmän rock kuin su aamun duolla...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…