Laukaan Saraakallion kalliomaalauksilla

Laukaan Saraakallion kalliomaalauksille johtaa merkitty polku Tarvaalan ja Kuusaan välisen tien varresta. Parkkipaikan opastetaulut ovat hieman kärsineen näköisiä, mutta onneksi osa tekstistä on luettavissa; jos hyvin käy, voin kohta nähdä Fennoskandian laajimman kalliomaalauksen, jossa on jopa tuhansia vuosia vanhoja esi-isiemme piirtämiä kuvia!
Viitta ohjaa alkumatkasta hakkuuakion halki kosteahkolle polulle, joka on selkeästi keltaisin maalimerkein merkitty. Kohta astelen kuusikossa, joka vähitellen muuttuu mäntykankaaksi.
Huomaan olevani harjanteen laella. Merkitty reitti jatkaa harjannetta pitkin eteenpäin, mutta muistelen ainoaa aiempaa visiittiäni Saraakalliolle, vettä pitkin; melontaretken pysähdyksellä kävin kerran vilkaisemassa kalliomaalauksia alhaalta. Valitsen siis rantaan viettävän polun...
...ja pian taiteilen louhikkoisen, jyrkän kallioseinämän juurella. Olen iloinen vaelluskengistäni, sillä vaikka nyt on hieno, kuiva sää, luistavat sulamisvesistä kosteat sammaleet herkästi jalan alla. Luiskahdan takamukselleni onneksi vain kerran. Varovasti siis!
Yritän silmä kovana erottaa kallioiden pinnalta jotain ihmisen tekemää maalauksen tapaista, mutta menee pitkään, ennen kuin alkaa tuntua siltä, että havainto on ihan oikea. Tämän täytyy olla yksi yli sadasta havaitusta maalauksesta.
Sitten alkaa tuntua, että en löydä enää yhtään maalausta. Komeiden kallioiden juurella on onneksi myös muuta väri-iloittelua, upean keltaista. Kiventieraa tai jäkälää kenties?
Jatkan kuitenkin sitkeästi matkaa, koska Saraakallion kallioseinämät vain komistuvat ja jatkuvat kohti niemen kärkeä. Jalkojeni juuressa välkkyy Saravesi, mutta vieläkään en onnistu havaitsemaan lisää punamaalauksia.
Ylhäällä kalliojyrkänteen päällä killuu erikoinen, sileäpintainen lohkare, josta on selvästi pudonnut palanen alas. Itse asiassa, sehän on ihan selvästi kenkä! Tervehdys!
Melko jyrkästikin alas viettävillä kallioilla näkyy sen verran kulkemisen jälkiä, että tohdin jatkaa eteenpäin, ehkä sitkeys palkitaan.... Ja viimein tulen paikkaan, josta jopa minä erotan selkeitä maalauksia. Tulkitsen nämä ihmishahmoiksi.
Kallioseinämää pitkin askeltaa myös komea hirvi. Jos nyt olisi kosteampi keli, näkyisivät kuvat vielä paremmin, mutta oikeasti täällä hahmottaa maalauksia jo aika hyvin. Kaikesta ei toki ilman lisätietoja arvaisi sanoa, mitä kuvat esittävät.
Onnekseni tapaan kalliomaalausten äärellä myös pari muuta kulkijaa, jotka ovat älynneet varustautua päiväretkelle netistä tulostamansa opaslehtisen kanssa; he näyttävät ystävällisesti myös minulle kuvien selityksiä. Tämän venekuvan muistan nähneeni myös aiemmin.

Hmm. Jos Kirkkoniemessä tuntui siltä, että olen astunut satoja vuosia taaksepäin, näen nyt jotain tuhansien vuosien takaa.
On mahtavaa, että Saraakallion maalauskokoelma on säilynyt näinkin hyvin. Paikka on toki lain suojelema muinaisjäännös, mutta silti.

Laskeudun alas veden rajaan; Saraveden pinta on korkealla, kuten muidenkin alueen järvien. Rantaa pitkin ei siksi pääse tästä jatkamaan matkaa kuivin jaloin, joten palaan takaisin päin ja nousen keltaisella merkittyä polkua ylös kallion laelle.
Saravedellä on rauhallista näin keväällä; vain yksi moottorivene kiitää poikki järven sinä aikana, kun olen kallioilla. Kauempaa siintää Laukaan kirkonkylä. Maalausten lisäksi mieleen jäävät mainiot maisemat.

Kommentit

  1. KIITOS TÄSTÄ! <3 Olen jo vuoden suunnitellut matkaa näihin kalliomaalausten maisemiin,mutta kyytiongelma on kukistanut aikeet toistaiseksi. Mukavaa nähdä että osa kuvista erottuu noinkin hyvin. Minulla on kirja kyseisistä maalauksista joissa maalauksia on muokattu kuvissa voimakkaammiksi ja mietin että kuinkahan hyvin kuvat sitten todellisuudessa näkyvät. Mutta näkyväthän ne. Minulla on Pylsy Designin kaulakoru jossa on tuollainen kalliomaalaushirvi :)

    VastaaPoista
  2. Ollos hyvä hietzu, olisit saanut kyydin jos olisin tiennyt :)

    Eka (melonta)visiitti paikalle oli minulla tynkä, koska olin maissa melontatossuilla - ei loistavat kallioilla kiipeilyyn - enkä osannut kunnolla maalauksia tähystellä. Siksi onkin mahtavaa, että maalaukset erottuvat parhaimmillaan noinkin hyvin, kun kallioita rauhassa katselee. Reissusta saa kyllä enemmän irti, jos hoksaa valmistautua edes monisteprintin verran. Kirja - vielä parempi!

    Radiossa (Yle) tuli äskettäin ohjelma kalliomaalauksista, jota en ole vielä itsekään kuunnellut: http://bit.ly/J4G73E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkkivinkistä! Sitten kun tuonne saan aikaiseksi lähdettyä pitää muistaa varustautua kunnon kengillä ja vaikka sillä kirjalla. Onko maasto kuinka vaikeakulkuista? Jos itse kalliomuodostelmaa ei oteta huomioon.

      Poista
  3. Kallioiden päälle menevä polku on helppo, mutta kun laskeutuu kallioita alas eli maalauksia tähystelemään, saa astella varovammin (kalliot viettävät kivasti alas). Kuiva keli on siinä mielessä iisimpi.

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkistä! Vaikka olen kotoisin Laukaasta, olen aina luulut, ettei maalauksia näe kuin veneestä. Täytyykin heti huomenna käydä paikka katsastamassa, kun lapsuusmaisemissa olen käymässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivalta maalta maalaukset näki minusta paremmin. Eivät ole puutkaan silloin edessä.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit