Siirry pääsisältöön

Mämminiemen kevätretki

Mämminiemen ulkoilualue on teitä pitkin noin 24 kilometriä etelään Jyväskylän keskustasta. Olen käynyt siellä kerran vesitse - tyypillisempi tapa saapua tänne Päijänteen itäpuolelle Ristiselän rantaan - mutta tällä kertaa matkaan paikalle Haukanmaan mutkaisten teiden kautta.
Päätämme kävellä loppumatkan Mämminiemeen pitkin kapeaa tietä, joka on toisinaan portilla suljettu. Matkaa portilta itse virkistysalueelle on toista kilometriä. Lumi peittää vielä tantereet, vaikka itse tie onkin sula.
Tien varressa on istutusmetsiä, jotka tunnistaa epäluonnollisen suorista puuriveistä. Kauniita koivuja, tiheäoksaisia kuusia riittää.
Hiekkatieltä kääntyy oikealle luminen väylä itse Mämminiemen alueelle. Tien varressa alkaa kuitenkin olla täällä jo sulaa, sillä kivet ja kalliot ovat saaneet paistatella auringossa.
Kallioilla on komeat kokoelmat erikokoisia kiviä ja siirtolohkareita.
Päijänteen rannassa pieni kaistale hiekkarantaa on myös sula, mutta järvi on vielä vankasti jäässä. En tosin lähtisi kokeilemaan jään paksuutta, onhan se alkanut pehmetä jo rannan tuntumastakin.
Päijänteeltä saapuvia veneilijöitä tervehtii rantakallioilla järvelle päin suunnattu, puinen Mämminiemen kyltti.
Järeän venelaiturin vieressä, jään keskellä törröttävät tolpat ovat kallellaan. Näyttää siltä, että jäät alkavat sulaa tästä piankin.
Tällaiseen komeaan laituritolppaan ei pääse kiinnittymään, jos Mämminiemeen saapuu kajakilla; venelaituriin on saavuttava tarpeeksi isolla aluksella...
Kapuan rannasta vielä venelaiturin yläpuoliselle kalliolle, jolta on komeat näkymät kauas järvelle. Kallion laella on penkit ja pöytä, mutta ei tulipaikkaa. Jätöksistä päätellen kalliolle ovat kiipeilleet äskettäin myös hirvet.
Rinteillä on sileiden kallioiden lisäksi paljon kivenlohkareita, joko sammalilla tai ilman. Onneksi paikka on tällä rannalla; saamme nauttia iltapäivän auringosta.
Puuhuolto on hoidettu Mämminiemessä loistavasti. Ystävälliset, edelliset retkeläiset ovat jättäneet polttopuita jopa valmiiksi nuotiopaikkojen tuntumaan, vaikka puuvaja löytyykin läheltä. Valitsemme nuotiopaikaksi useista vaihtoehdoista aurinkoisimman.
Mikäs sen mukavampaa kuin istuskella tulilla iltapäivän kevätauringossa nuotiopaikalla, nauttia lämmöstä ja haukata nuotiolla paistettua makkaraa...
Hyvästiksi käyn vielä katsomassa Päijänteen maisemaa Mämminiemestä pohjoiseen, Hauhonselän suuntaan. Täällä on hienoa katsella maisemia jo nyt, joten eiköhän sittenkin, kun jäät ovat sulaneet. Kallion laidalla on pieni keko teeren papanoita. Ehkä täällä siis kuulee toukokuussa myös teeren kukerrusta.

Kommentit

  1. Hieno blogaus jälleen. Olen itsekin ajatellut kiertää näitä jyväskylän seudun luontoreittejä

    VastaaPoista
  2. Kiitos Luka. Kivoja reittejä täällä riittää :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…