Siirry pääsisältöön

Lunta, taidetta, lunta

Helsingin taivas puskee alas yhä lisää lunta ja tuuli puhaltaa tuiskun suoraan naamalleni. Vedän hupun kasvojeni eteen ja jatkan kävelyä. Keskuskatu on tavallisesti vilkas tähän aikaan, mutta nyt kadulla on tuskin ketään.

Parin korttelin päässä rautatieasemalla on myös hiljaisempaa, vaikka junia kohti kiiruhtaa yhä ihmisiä. Aseman länsisiivessä muutama ohikulkija pysähtyy taideteosta ihmettelemään.
Kaarina Kaikkonen on tuonut asemahalliin teoksen Missä kotini on. Taideteos koostuu sekalaisista vanhoista nyssäköistä ja matkalaukuista, jotka on pinottu talon malliseen muotoon. Tästä ulko-ovien suunnasta katsottuna synkeän tylsän värinen talotönö on kuin pikkuruinen kappeli. Matkakokoinen sellainen, kulkee mukana. Ainakin jos matkustavaisia laukkuineen on tarpeeksi.
Aseman päähallin suunnasta laukkukeko on tyystin erilainen. Täällä vallitsee värikkyys ja laukkupino on rysähtänyt sekamelskaksi, romahtanut kasaan, ei ole pysynyt koossa? Tällä puolella on eri tarina.
Yläpuolellani palavat upeat lamput, jotka muistuttavat valaistuja paperirullia, joiden ympäri on kiedottu kultainen nauha. Ehkä arkkitehti Eliel Saarinen suunnitteli myös nämä lamput, ei vain asemarakennusta...

Astun ulos asemalta, takaisin tuulen ja lumen armoille, kadun yli, ja toisen, ja kolmannen...

...kunnes saavun taas sisätiloihin, kulkeakseni Forumin ostoskeskuksen halki. Forumin ala-aulasta kohoaa suurikokoinen taideteos, jota ei ehkä edes sellaiseksi tajua: sinisävyinen rakennelma Hopeiset sillat, joka on taiteilija Kimmo Kaivannon luomus.
Kun Forumin ylätasanteelta katsoo alas, taideteos näyttää kasvavan suoraan lattiasta. Siltarakennelman vieressä on neliskanttinen allas, jonka keskellä on huomattavasti pienempi veistos, tekijänä samoin Kimmo Kaivanto. Muistan lukeneeni äskettäin lehdestä, että 15 metriä korkea Hopeiset sillat tulee olemaan haastava tapaus, kun Forumin alakerran aukiota remontoidaan. En osaa kuvitella, miten tämänkokoisia teoksia muka voisi siirtää paikoiltaan!
Ulkosalla lumisade jatkuu. Käännyn Yrjönkadulle ja kulman takana odottaa hotelli Torni, jonka pihalta loistavat värikkäät valot. Mitähän ne ovat?
Hotelli Tornin sisäpiha on viehkosti koristeltu erilaisilla lampuilla, niin valoköynnöksillä kuin mm. kukkaruukkujen mallisilla värivalolyhdyillä. Eikä siinä kaikki.
Mietin, onko tämä oikeasti ulkoilmabaari vai vain lavastus johonkin tilaisuuteen? Jakkaroilla on yllään pörröiset, nyt lumiset istuinpäälliset, mutta baarimikkoa ei näy missään. Ehkä keli ei ole paras mahdollinen drinkkien nauttimiseen pihaterassilla. Tai ainakin juoman pitäisi olla jotain kuumaa.
Kävelen Espan puistoon, joka on edelleen kivasti valaistu - valoköynnökset koristavat osaa kookkaista puista.  Kirjailija Zacharias Topeliusta kunnioittaa kahden nuoren neidon patsas Svenska Teaternin rakennuksen luona. Miksiköhän he katsovat eri suuntiin? Haa, kättään koholla pitävä neito on saanut toiseen ranteeseensa keltaisen neulegraffitin!

Kuulen lähettyviltä pillin vihellyksen, sen jälkeen jotain painavaa mäsähtää katuun. Ja kohta sama uudestaan. Poliisiko siellä viheltelee? Ei suinkaan; kadun varressa päivystää vahti, joka huolehtii siitä, ettei kukaan jää katolta pudotettavan lumen alle. Turvallista kävelymatkaa.

Kommentit

  1. Nuo Kaarina Kaikkosen teokset ovat hienoja, saa toiset ajattelemaan, toiset ihastelemaan ja toiset mahdollisesti vain kummaksumaan outoja kekoja.
    Helsingissä on kauniita valoja ja taidetta lumimyräkänkin keskellä.

    VastaaPoista
  2. Kaikkonen osaa yllättää ja pysäyttää. On aika huimaa, että hän tekee rohkeasti juuri näitä "katoavia" teoksia, joilla on rajallinen elinkaari!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…