Siirry pääsisältöön

Lumikenkäilyä Kolilla: Ryläys

Kolin maastossa kulkee hieno vaelluspolku, Herajärven kierros. Reitistä voi nauttia pieniä pätkiä kerrallaan talvellakin - lumikengillä. Herajärven reitti koukkaa Jeron järven eteläpuolella sijaitsevan Ryläyksen kautta, jonne voi tehdä leppoisan päiväretken sen läheiseltä P-paikalta.
Olemme valmistautuneet reitille hyvän kartan kera ja olen kulkenut tästä sulan maan aikaan aiemmin, mutta on silti mukava nähdä parin kulkijan astelema ura edessä. Ukko-Kolilla näimme vilauksen kahdesta rinkkaselkäisestä lumikenkäilijästä, jotka olivat selvästi päättämässä pidempää retkeä, joten oletan että he ovat talloneet polkua allamme.
Edessä on kaunis, lumipeitteisten puiden suojaama metsäpolku. Herajärven kierroksen siniset reittimerkit erottuvat sinänsä hyvin, mutta niitä ei ole talvea ajatellen riittävän tiheässä, koska lumi on tyystin peittänyt polun pohjan.
Mörkövaaran rinnettä vartioi kelo, jonka takaa erottuu pilkahdus Kolin vaaramaisemista. Lumisadetta on kuitenkin ilmassa, eikä taivas ole kirkas, joten tänään näkyvyys on rajoitettu.
Onkohan tuolla kuusten latvojen takana Mäkrä? Maisema on kuin mustavalkoisessa valokuvassa.
Painavan lumen alla taipuneet oksat laskeutuvat joskus hyvinkin alas polun päälle ja kulkija saa kumartua. Tai ottaa lumiputouksen niskaansa. Lunta tömähtää satunnaisesti oksilta alas aivan itsekseenkin.
Metsä on täynnä pakkasessa jähmettyneitä, pehmeän pyöreitä lumitaideteoksia. Tuoreesta lumesta ei nyt erotu yhtään eläinten jälkiä. Lähde on syystäkin jätetty rauhaan lumen alle, sillä kylttiin kiinnitetty tiedote huomauttaa veden olleen viime mittauksessa juomakelvotonta.

Reitti on pääosin helppokulkuinen, eikä ennen Ryläystä ole kuin yksi tiukempi, jyrkkä nousu. Pitkälankkuiset, terassimaisesti kohoavat pitkospuut juuri ennen Ryläyksen suota ovat lumen peitossa ja kuljemme mieluummin pitkoksien vieressä.
Kun saavumme Ryläyksen suoaukealle, näkymä on unenomaisen jähmettynyt. Rikkumaton hanki peittää maisemaa ja opasteet ovat huurteen peittämässä unessa. Kodalla on viime yönä yöpynyt lumikenkäilevä parivaljakko, joten päättelimme aivan oikein: he ovat tarponeet Ryläykseltä Ukko-Kolille päivän mittaan.
Nousemme kodalta 100 metrin matkan ylämäkeen Ryläyksen korkeimmalle kohdalle, näkötornille, joka on huurrekuorrutuksen koristama.
Riisun lumikengät jalastani ja kapuan puutikkaita ylös torniin. Lunta, lunta ja lunta, tumman ja vaalean kontrasteja, hiljaisuutta silmänkantamattomiin.
Muistelen tornissa maisemaa muutama vuosi sitten, kun olin täällä kesäkuussa. Tuolloin kuulin kuulin juuri Ryläyksen kodalla toisen kulkijan tarinaa hänen lumikenkäretkestään tänne. Silloin ajattelin, että olisipa mukava... Ja täällä sitä ollaan!

Pidämme evästauon viileässä, tilavassa Ryläyksen kodassa. Olemme sen verran myöhään liikkeellä, että emme tee tulia, onhan vielä nähtävä tassutella takaisin lähtöpaikkaan. Pyry tuiskuttaa jo jälkiämme umpeen aukealla.

Paluumatkalla teeri pölähtää aivan polun vierestä lentoon. Näköhavainnon linnusta tekee perässäkävelijä; itse vain kuulen kahahduksen, mutta en näe, koska pipo on valahtanut silmilleni. Siinä oli ainoa luonnonelävän ääni tällä lumikenkäkävelyllä omien askeleidemme, lumituiskun ja tuulen lisäksi. Rauhaa.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…